Haavoittuneet sydämet

Oli haikeaa muistelua tämä..Parempi kuitenkin,että on joskus rakastanut ja tuntenut syvästi,on ainakin
muistoja.Tiedän,että kipeää tekee,kuten runosi loppukin ,on niin traaginen.Hieno runo surusta ja ikävästä.Aika parantaa kaiken ja kevät on tulossa.
Hienoa tunnelmointia:Kuu katulamppuna valaisee,
lohdutonta maisemaa..niin niin..Kiitos sinulle
runostasi,hyvä on! Nyt,oikein mukavaa päivää ja iloista mieltä ..t.Irkku

..olet tänään aloittanut aamusi. Tämä on todella hienosti tehty suurta kaipausta kuvaava runo. Hienosti olat laittanut luonnon kauneutta mukaan, tuon kuutamon valaiseman yömaiseman puitteissa. Ihan täällä lukijaa alkoi paleltamaan : )

Kiitos hyvästä lukuhetkestä : )

Aina kun muistan sinua nyt,
pakenen kuun valon varjoihin ja
omiin sisäisiin syövereihini. Ajatusteni
hämäriin sokkeloihin. Totuus raatelee,
mitä Rakkaudessamme oli.

Todellisuus viiltää, mitä tunsimme ja
mihin kuljimme. Olimme kuin cumulus
pilviä taivaanrannalla. Poutaa viestittäviä
merkkejä ja Rakastimme niin. Nyt on
pakko riisua tämä viitta.

Luovuttava tästä valheellisuuden
kummajaisesta ja lopetettava tanssi
varjojen seurana. Olet mennyt. Pilvet
ovat poissa. On vain tämä syvä tyhjyys.
Sieluni sees.

Hetki koota itsensä uuteen Rakkauteen.
Tuokiokasata sielusta tuntemisen rippeet
ja kuohitus toipua. Visualisoida, vaikka
katseen tausta on tyhjä. Eläytyä ja hymyillä
sydän laastarin peitossa.

Ei, ei enää pakoa kuunvalon varjoihin.
Ei teatraalista miehen oidipusta repivänä
kompleksina. Raateleva todellisuus vain
ja vaikka melankoolia. Hymyn vuodet
palaavat ja Rakkaus,

Joskus taas kuu on ystävä ja
suo varjoja kahdelle.

http://www.youtube.com/watch?v=tt8d3Shlfrg


Kiitos runostasi.

Joskus Rakastamisesta tulee
hyvä, pikkuporvarillinen,
tapa.

Siitä katsoaa kirpeä sielu
jua raikas hengitys.

Rakkaudessa pitää olla
tummia tunteita jua luovaa
hulluutta.

Muuten siitä tulee sievä
keino täyttää ajan tyhjiö.

Monisäikeistä ja ajattelemisen
arvoista Rakkausrunoa sinulta.

Runosi voi kokea ja
ajatella monella tapaa.
Säkeet osuvat ja tuntuvat.

Todella hieno runo ja
ajateltu.

Viihdyin ja luin moneen
kertaan.

Hieno oli runosi.

Kovasti voimia ja kannustusta
päivääsi.

paljon helpompaa, kun ei tarttis toista satuttaa, ei sanoilla tai muutenkaan. Onneksi on olemassa anteeksipyyntö ja -anto, ja ihmisillä sanat ja suu, jolla niitä sanoja viljellä, onpi vielä sellaisiakin, joilla on kyky kirjoittaa ne sanat sopivaan muotoon. Tämmöisiä ajatuksia heräsi tänään runostasi.:D

taas hieno runo Sinulta Jouni.

' rakas
oli vain sana suustasi '

Niin. Sen voi sanoa tarkoittaatta mitään, kuin
mieliksi toiselle.

Muistot koskettaa, ei ole kättä hyväilemässä eikä
suuta lausumassa mitään herkkää, mitä sydän alati
kaipaisi.

Silti sitä odottaa, kuin ihmettä tapahtuvaksi.

Katulamppu valaisee sitä lohdutonta maisemaasi,
polkua lietesi lämpöön jossa ei ole ketään -
niin surullista.

Mutta unelmat antaa kuitenkin jotain siihen loh-
duttomaan ja tyhjään tunnelmaan.

Paljon ajatuksia, kaunista ja haikeaa runoutta.

Huomaan, että palsta on ollut todella hiljainen
tänään. Ja minullakin meni päivä tien päällä, nyt
vasta ehdin pikaisesti piipahtamaan.

Ja ehdottomasti Sinun runosi on kommentoinnin ar-
voinen, aina.