Itse kun näen Jumalan/Jumaluuden kaikissa luoduissa, enkä osaa oikein persoonana Jumalaa ajatella, niin mielenkiinnolla kysyn, että minkälainen tämä Jumala sitten on, jos on yksi.
Onko se, se Joulupukin näköinen valkohiuksinen ja partainen pyöreä mies, vaiko tummaihoinen afropäinen mies, vaiko Kekkosen näköinen?
Varmaan jokainen uskova rukoillessaan luo mielikuvan kohteesta, kenelle rukouksen suuntaa.
Paljon on taidetta Jumalasta ja Jumalista, mutta mistä tiedämme, mikä on oikean näköinen?
Oma näkemys Jumalasta on kuitenkin se, että se on kauneus kaikessa luodussa ja huom! kauneus on katsojan silmissä ja jos joku on oikein ruma ja iljettävän näköinen, katsoja toimii peilinä. (ruumuus voi muuttua kauniiksi, kun sitä katsoo ilman sisäistä pelkoa)Ja Jumalalla on myös huumorintajua!!! Ylistys persoonallisuuksille!
Onko se, se Joulupukin näköinen valkohiuksinen ja partainen pyöreä mies, vaiko tummaihoinen afropäinen mies, vaiko Kekkosen näköinen?
Varmaan jokainen uskova rukoillessaan luo mielikuvan kohteesta, kenelle rukouksen suuntaa.
Paljon on taidetta Jumalasta ja Jumalista, mutta mistä tiedämme, mikä on oikean näköinen?
Oma näkemys Jumalasta on kuitenkin se, että se on kauneus kaikessa luodussa ja huom! kauneus on katsojan silmissä ja jos joku on oikein ruma ja iljettävän näköinen, katsoja toimii peilinä. (ruumuus voi muuttua kauniiksi, kun sitä katsoo ilman sisäistä pelkoa)Ja Jumalalla on myös huumorintajua!!! Ylistys persoonallisuuksille!
Vastaukset 30
Vanhimmat
mielestäni oikeassa, jumalan täytyy olla kaikkialla. Sieluissa, luonnossa, kaikkeudessa....
Ps. Rumuus ja kauneus on suhteellista, jonkinverran olen kuvannut myös ihmisiä ja siinä paljastuu todellinen kauneus (luonnollisuus).
Kauniista, jos tämä ei ole luonteva, ei oteta ns. hyvää kuvaa ja päinvastoin.
Näen ja koen luonnollisuuden hyvin lähelle Luojaa.
Jopa miljoonia on antanut teurastaa sadassa vuodessa ja sama teurastus jatkuu sotien vuoksi! Kertokaa miksi näin humoristinen päämiehen sallitaan jatkaa toimintaansa? Olisiko aika vaihtaa Jumalaa?
kompastuskivi, miksi ihmeessä Luoja on vastuussa?
Sieluthan ovat täällä kehitysopissa, ei sielujen oppimis ja kokemishistoriaa voi verrata peruskoulun opettajaan-suhteessa oppilaisiin?
vastaan niin tekisin hänelle pari hankalaa kysymystä. Sitten vetelisin korville.
Kauneus kaikessa tai tyhjyys kaikessa. Jumala-sana voidaankin häivyttää ja muuntaa se se-sanaksi tai autuaalliseksi tyhjyydeksi kaikessa. Se on ehdottomasti kokemus, jos se ei sitä olisi niin se ei olisi olemassa. Hyvin konkreettista, hyvin realistista, sellainen se on.
Taistelin jonkin aikaa Jumala-käsitteen kanssa. En tiennyt, miten minun tulisi suhtautua Jumalaan, kun en usko persoonalliseen Jumalaan. Silti tapaan kääntyä Korkeamman puoleen, mikä se sitten onkin, ja rukoilla. Tein yksinkertaisesti "Jumalasta" symbolin, joka kattaa kaiken; käsite pitää sisällään kaiken elävän lihaolioista kirkkaisiin Jumaliin.
"Jumalani, Jumalani, ainoani, rakkaimpani."
Se merkitsee: Jumala on minulle kaikki, kaikki on minulle rakasta. Jumala-käsite on tiivistymä kaikesta.
Mainiota. Teit käsitteen joka muistuttaa äärettömästä, kaikesta. Johonkin on hyvä keskittyä ja Jumala-käsitteesi symboloi ikäänkuin kaikkialle valoa suuntaavaa linssiä. Voi keskittyä yksiselitteisesti linssiin, ja käsite-linssi suuntaa/hajauttaa keskittymisen kaikkialle äärettömään. Näin voidaan olla keskittyneenä yhteen pisteeseen ja samalla tavoittaa ääretön. Kun keskittyminen syvenee niin se vie siihen, että kaikki mitä eteen tulee nähdään pyhänä, jumalallisena ja ikäänkuin omana olemuksena. Kun kaikki on omaa olemusta niin silloin toteutuu ahimsa. Itselle tahtoo vain hyvää, siksi kaikille kuka eteen tuleekin tahtoo hyvää.
Tämä on "ihan mahootonta aikaa" kun ihmiset alkavat vähitellen oivaltamaan. Sanoohan se sananlaskukin, että kun yö on pimeimmillään, niin aamu on lähellä ja aurinko nousee.
vain ihminen kykenee olemaan persoona. Sehän on vain "naamio" (=kreikaa) jonka puemme päällemme tänne maan päälle.
Miksi Jumala käyttäisi naamiota? En jymmärrä! ;)
Kun tämä naamio kuollessamme poistuu niin näemme itsemme sellaisena kuin todellisuudessa olimme. Se ei ole aina kaunis näky.
Jumaluudet voi halutessaan oivaltaa ihmisissä.
Laahautuessani eräältä ryyppy ja irstailu reissulta kohti kämpääni, kohtasin keskellä aamu-öistä hiljaista kaupunkia vanhan naisen, joka kohdallani alkoi huutaa syyttävästi:"Sitä on oltu taas huoraamassa ja pahoilla teillä!". Jatkoin matkaani häveten sillä olin tehnyt juuri niin kuin nainen möläytti.
Kun hämmästyksestä ja pikku häpeästä[kin] toivottuani käänsin pääni ja katsoin taakseni, mummoa ei ollut missään?
Harmaa,muodokas,uhmakas,kaunis ja ehdottomasti kamottava femakko harmaissa bigineissä, kainaloissaan nuoret harmaat muodokaat naiset[lesboja?] tuijottaa minua pilkallisesti hymyillen.
Lilithän [http://fi.wikipedia.org/wiki/Lilith] se siinä, jääneenä loukkoon limbukseensa[limbus: katolisen kirkon opin mukaan paikka, jonne päätyvät kastamattomina kuolleet lapset. Limbus kuvataan lopulliseksi paikaksi], tai johonkin outoon väli-tilaan viihtyessään liian pitkään varjoissa lymynneen maskuli-demonin kanssa?
Miksi pukkaat uniini?
Ai niin,hassua muuten, että annoimme nuorimmalle tyttärellemme nimen Lilli[25v] yhteen sattumaa, tä?
Luonnossa näen harvoin kauneutta.
Kukat houkuttelee pölyttäjiä, hämähäkit seiteillään kärpäsiä, kärpäsiä, jotka joskus saattavat kysyä toisiltaan nyyhkien:"Surisisitko sinä jos minä joutuisin hämiksen verkoon?".
Telluksen elämästä 70% on loisia, suurin niistä lienee homo sapiens, tuo julma peto, julmin kaikista.
¤¤
Korkein ja Puhtain Ajatus on K-Rakkaus[Kokonaisvaltainen/Kaikkeudellinen (pyyteetön) Rakkaus].
Rakkaus on Iätön/Aluton/Loputon Rakkaus ei koskaan häviä.
Korkein on Rakkaus, ei siis Korkeimmassa on rakkaus.
En oikein tiedä, pitääkö minun vastata sinulle vai ei? Olet enemmän perehtymyt mytologiaan kuin minä ja putoan vauhdistasi aina jo tokassa lauseessasi. ;-)
Tuohon huoraamiseen kuitenkin on pakko kommentoida. Seksi ei ole pahaa! Siitä vaan tehdään sellaista. Jos olet yöllä tehnyt jonkun ihmisen onnelliseksi, niin mitä sitä häpeämään? Seksihän laukaisee stressiä ja kohottaa itsetuntoa ja vaikka mitä, kun se on aikuisten vapaaehtoista toimintaa. Mitä ihmeen häpeämistä on seksissä? Mä en ole koskaan voinut tätä "likaisuutta" siinä ymmärtää.
Lilithän linkki ei toiminut, huomasitko?
Onko muuten jossain hyviä kirjoja esim. suomen mytologiasta, vai mistä saat tätä tietoa? Googlettamallako vaan?
Unet on kivoja ja unissa voi tehdä kaikkea kivaa...
En muista hoitaneeni yhtään Lilli nimistä, aika harvinainen nimi, vaikka on varmaan almanakassa ollut vuosia. Elli-nimisiä pieniä tyttöjä on aika paljon nykyään.
Tuo ihmetytti, ettet näe luonnossa kauneutta. Tuli mieleen, ettet näe metsää puilta.
Voi kun voisin joskus viedä sinut aamulla aikaisin metsään tai merenrannalle TUNTEMAAN kauneuden, kun et sitä näe.
Viimeinen kommentisi on just niin! -kirjoitinko aikaisemmin väärin?
Tellus... minulle tulee sanasta aina mieleen paikka missä liha mätänee. Mutta jos senkin ajattelee toisella tavalla. Madot ja muut loiseläjät viettää suuria juhlia ja syövät paljon lihaa... ei paha.
Luonto? Luonnossa on jotain sala-kavalaa? Kultainen-häkki-ajatus tuntuu miellyttävämmältä,sen sijaan että orjentoi itsensä materian vangiksi?
Minusta on oleellista ettei sekoiteta sisäisiä tuntemuksia,rauhaa, iloa jne, ympäristöön ja ympäristöä sisäiseen tunteeseen.
Tämä sama tietysti sexissä, se on hankaus-sähköä-kipinöitä-munissa minä se vasta kehtaan-juttu, ei minulle mitään enempää, tai vähempää.
Tuohon aikaan petin tässä suhteessa osin periaatteeni,enää en voisi.
On energiaa.
Kun kävelen metsässä, tyhjennän mieleni tuuleen ja saan valtavasti uutta energiaa.
Raitis ilma tekee hyvää aivoille, keuhkoille, soluille (iholle) ja sielulle. En voisi asua suurkaupungissa. Kerran asuin kolme kuukautta tukholmassa ja ahdistuin kun en päässyt luontoon (vaikka onhan siellä luontoa, mutta oli liian kaukana 16v. tytölle)
Metsässä on myös taikaa.
Luonnossa on kauneutta.http://www.luontokuvia.net/album/kuukauden kuvat - photos of the month/index.html
Seksissä... http://www.tohtori.fi/seksi/
vai, aiotko ryhtyä munkiksi?
Ajatukseni on se, että Itse on pidettävä erossa materiasta, sillä vaarana on "meno" katoavan mukana.
Ei munkkius :D ole tavoite, biologia on kuitenkin hyvä pitää kurissa, koska se on osa materiaa.
Keinoja ei tarvitse kaihtaa tässä taistelussa, eihän sitä tee matériakaan.
Itse pääsin eroon mieltä-hallitsevasta-halusta [sexi/yksi "kaksikomponentti-kontaki-liima" materiaan] hlystimäisellä tekniikalla [ http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/Eraseksyttaj%E41.htm ], eli tekemällä halusta tarpeettoman "homeopaattisella/samaa samalle" keinolla, eli sexin suhteen runsaalla sexillä.
Kukaan ei voi olla persoona ellei ole myös toista persoonaa. Kaikkeus ei ole persoona.
Älkää tehkö jumalankuvia, älkää etenkään palvoko sellaisia, ettette harhautuisi jumalan pilkkaamiseen.
Näen jumalankuvan kehityksen eri vaiheita seuraavalla tavalla.
1. ajatellaan Jumalan kuvaa konkreettisena materiaalisena objektina, jota palvotaan. Tyyliin kultainen vasikka.
2. ajatellaan Jumalan kuvaa mielikuvana joka on saatu ehkä näyssä, ja ajatellaan tämän mielikuvan itsessään olevan Jumala. Tyyliin pilven päällä istuva vanhus tai palava pensas.
3. ajatellaan Jumalan kuvaa teknisenä apukäsitteenä, jonka kautta virtaa varsinaista jumaluutta tai olemme apukäsitteen avulla yhteydessä Korkeimpaan.
4. koetaan jumaluutta suoraan ilman apukäsitteitä ja mielikuvia. Tällöin jumaluus koetaan kaikkialla olemassaolevaksi abstraktiksi olevaiseksi.
Ihmisiä on erilaisia joten tarvitaan erilaisia vaihtoehtoja käsittää jumaluutta. Jotkut tarvitsevat persoonallista Jumalaa ja toiset persoonatonta, riippuen luonteesta.
jos Jumala todella on, on tämä jotenkin todettava?
Minusta universaallinen maailmankaikkeus on 'todiste' Jumalasta.
Tieteelliseltä kannalta tästä suunnasta on kysymyksiä ilman vastauksia.
Niin, jumaluus on olemassa koska se on empiirisesti koettu. Sitä en tietty pysty kenellekään todistamaan. Jos en olisi sitä kokenut, joutuisin toteamaan että jumaluutta ei ole. Näin on minusta hyvä. Vain empiirinen todiste vakuuttaa ja sokea usko on turhaa.
Kun olin eilen juoksulenkillä niin kysyin jumaluudelta miksi se loi tämän kaverin jos se ylipäätään mitään loi? Se vastasi sisältäni että "Hän tahtoi nähdä itsensä".
Olemme osia jumaluudesta. Aivan kaikki ihmiset kuuluvat jumaluuteen, samoin kivet, kasvit, eläimet ja aivan kaikki mitä on olemassa. Ne kuuluvat kaikki yhteen samaan perheeseen.
Jumala on kaikki mahdollinen, mitä mieleen juolahtaa.
Tätä meidän on ehkä vaikea oivaltaa, että kaikki on yhteistä?
Kun huomasin että kaikki on samasta alkuperästä, ajatuksetkin, ja mitään ihminen ei todellisuudessa voi omistaa pelkästään itselleen, niin se toi mukanaan vastuuajatusta. Koska teot, ajatukset ja tunteet joita tuotetaan ja muunnetaan ovat kaikille yhteisiä on tärkeää olla vastuunalainen. Havaitsin ihmisten elävän kollektiivissa mihin kuuluvat tahto, ajatukset, tunteet ja fyysiset teot. Minun tekoni ovat jonkun toisen tekoja ja jonkun toisen teot ovat minun tekojani. Siksi ei voi olla välinpitämätön maailmasta koska maailma on tavallaan minä ja kaikki mitä maailmassa tehdään ovat tavallaan minun tekojani ja olen siitä osavastuullinen. Täydellinen erillisyys on vain eräs kasvun vaihe, tosin tärkeä vaihe individuaatioprosessissa missä ihminen yksilöllistyy ryhmän jäseneksi. Ihmisellä on vastuu omista teoistaan ja kollektiivin kautta kaikkien ihmisten teoista. On ehkä helppoa oivaltaa kollektiivisuus sellaisella tasolla että siitä tulee filosofisesti vakuuttuneeksi, elämisen kautta oivallukset syvenevät ja muuntuvat ja lopulta kykenee 100% harmonisoimaan tekonsa ajatuksia myöten sen maailman mukaiseksi minkä on havainnut. Niin että kaikki teot kaikilla tasoilla ja kaikissa tilanteissa palvelevat aina _tietoisesti_ kokonaisuuden etua.
Personare on kreikkaa ja tarkoittaa "soida läpi". Mikä soi läpi? Opittu minä (persoona) soi ydinolemuksen läpi muodostaen yksilölliseltä vaikuttavan kokonaisuuden. Kun paneudumme yksilöllisyyteemme, niin ensin tulemme kohtaamaan oman tiedostamattomamme ja seuraavaksi kollektiivisen tiedostamattoman. Tällöin huomataan, että omaa ei olekaan, kaikki kuuluu kollektiiville.
Meditaatio on väline minkä kautta tällainen tiedostaminen herää. Kyllä se herää luonnollisen kasvun kautta muutenkin. Uskon että universumissa on yleismaailmallinen kasvun prinsiippi mikä kasvattaa yksiköitä (kivet, kasvit, eläimet, ihmiset) vähittäin ulos rajoittuneista tajunnallisuuksistaan kohti globaalimpaa tietoisuutta. Eko-psykologia tieteessä on heijastus tämänsuuntaisesta ajattelusta. Siihen kuuluu että voidakseen hyvin ihmisen tulisi huomioida yksilöllisen psyykensä lisäksi kollektio - sosiaalinen ympäristö ja ihmisen sidonnaisuus luonnon järjestelmiin. "Kaikki mitä teet kenelle tahansa, sen teet minulle" ja "kaikki minkä minä teen kenelle tahansa sen teen sinulle" on idean "kaikki riippuu kaikesta" uudelleenmuotoilu mutta niin totta. Ihmeellinen on maailma.
Jumaluuden varsinainen olemus ei ole edes kollektiivinen tiedostamaton (se on: arkkityyppinen kollektiivinen piilotajunta missä näkyvät pysymättömät jumalat ja pirut esiintyvät), vaan se voidaan tavoittaa täydellisessä hiljaisuudessa missä yksikään mielen kuva tai ajatus ei liiku.
Tästä kertoo mm. linkissä oleva esiintyjä:
http://www.youtube.com/watch?v=j42cTkiGdXY&feature=related
Hyvin zeniläistä.
Oletko sinä persoona vai et? Jos et ole persoona, niin ei sinussa ole silloin Jumalaakaan. Jumala on Pyhän Henkensä kautta meissä kaikissa ja meistä jokainen on persoona. Jumalalla on yhtä monta persoonaa kuin on ihmisiäkin. Hän ilmentää itseään meissä kaikissa. Koska me olemme kaikki persoonallisia, tai ainakin pitäisi olla, niin Jumalakin on persoonallinen/persoona. Ilman Jumalaa ei ole sinua, minua eikä muitakaan.
Persoona tarkoittaa naamiota kuten tuossa jo mainittiinkin.
Persoona ei tarkoita suomen kielessä naamiota. Naamio ja persoona on kaksi eri asiaa.
Mihin ihmeeseen teillä on hinku oma itse kadottaa? Se sama persoona, joka täälläkin väittelee ja mielipiteitä esittää.
Ihmisen todellisuus on naamion takana. Naamion jota monet pitävät itsenään.
Nykysuomen sanakirja:
persoona= henkilö, kiel. tekijä
Kristillisen näkemyksen mukaan Jumalalla on kolme eri persoonaa; Isä, Poika ja Pyhä Henki (kirjoitetaan wikipediassa).
Täytyypä sanoa, että monipersoonainen tuo Jumala ;) ja koska Hän asuu meissä Pyhän Henkensä kautta, niin onhan Hän persoona.
ilman sinua ja minua ei olisi jumalaa,
ihminenhän sen on keksinyt -ulkopuolisen luojajumalan.
on kaikissa.
jyvällä olet.ja kuka sinä oikeasti olet sisimmässäsi.
siinä on se vastaus.
..osaisi nauraa". Nietzsche.
nauraa, joka naurun on ihmislapselle luonut?
Ps.37:12-13 "Jumalaton miettii vanhurskaalle pahaa ja kiristelee hänelle hampaitansa;
mutta Herra nauraa hänelle, sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan."
Ps.2:4. "Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä."