Voi jessus mullon paha olo -.- Täst tulee nyt hirveet klishee tekstiä mitä laitan tänne, mut laitan nyt kuitenki O.o
Okei, aloitetaanpas alusta..
Multa kuoli isä tammikuussa, enkä vieläkään osaa surra sitä kunnolla. Käyn yhes paikas juttelemassa sen poismenosta, ja oon saanu paljon apuu sieltä. Ei olli kiva mennä kouluun itsemurha-ajatukset päässä. :/
Ja siks toisekseen kaverit alko tuntuu etäisiltä.. Ne ns. "pahoinpiteli" mua henkisesti. Mä en kestäny sitä, ja mua suretti älyttömästi. No, otin asian esiin, ja se meni vaan pahemmaks. :/ Viikon ajan mua vaan oksetti ja tuntu et mä vaan haluun kuolla pois -.- Oli ihan hirvee olo..
Ei mul nytkään oo ku kaks ihmistä joille voin puhuu luottavasti, mut ne molemmat asuu kaukana.. Surku :< Hitto mul on nytkin paha olo :(
Ja nyt mua pelottaa itteni puolesta, et jos ne tyypit jotka teki mulle.. No teki mitä teki, et ne tulee lukee tän ja tekee lisää pahaa.. -.-
Kokemuksia kellään? :/ Ois välillä ihan kiva puhua jonku muunki kaa näistä jutuista ku terapeutin :<
Kiitos
Okei, aloitetaanpas alusta..
Multa kuoli isä tammikuussa, enkä vieläkään osaa surra sitä kunnolla. Käyn yhes paikas juttelemassa sen poismenosta, ja oon saanu paljon apuu sieltä. Ei olli kiva mennä kouluun itsemurha-ajatukset päässä. :/
Ja siks toisekseen kaverit alko tuntuu etäisiltä.. Ne ns. "pahoinpiteli" mua henkisesti. Mä en kestäny sitä, ja mua suretti älyttömästi. No, otin asian esiin, ja se meni vaan pahemmaks. :/ Viikon ajan mua vaan oksetti ja tuntu et mä vaan haluun kuolla pois -.- Oli ihan hirvee olo..
Ei mul nytkään oo ku kaks ihmistä joille voin puhuu luottavasti, mut ne molemmat asuu kaukana.. Surku :< Hitto mul on nytkin paha olo :(
Ja nyt mua pelottaa itteni puolesta, et jos ne tyypit jotka teki mulle.. No teki mitä teki, et ne tulee lukee tän ja tekee lisää pahaa.. -.-
Kokemuksia kellään? :/ Ois välillä ihan kiva puhua jonku muunki kaa näistä jutuista ku terapeutin :<
Kiitos
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen menettänyt isäni jo 7 vuotta sitten. Hän
kuoli aivan yllättäen silmieni edessä.
En tyytynyt hänen poismenoon moneen vuoteen. Etsin hänta viereisestä huoneesta, katujen varsilta, odotin, että autoa ajaessani näen hänet tien varressa peukalokyytiä pyytämässä - mitä vain, paitsi että häntä ei enää olisi. Odotin hänen soittoa, luulin näkeväni hänen hahmon pihalla... Olin rukoillut pienenä, että
saisin pitää isäni siihen asti, kun mulla olisi
oma perhe. Isä olisi voinut olla iältään isoisäni.
Näin ei kuitenkaan käynyt.
Nyt mietin, että jos isä olisi elänyt vielä, se olisi ollut MINUN parhaakseni, mulle hyväksi. Mutta hänelle? Hän oli elämässä paljon kärsinyt, hoitanut hyvin perheen, kouluttanut lapset ja antanut kaikkensa. Hän oli tehnyt kaiken ja hänen aika oli ohi. Hän oli jo ansainnut levon ja omassa mielessäni olen tyytynyt siihen. Haluan, että isäni saa jo levätä.
En tunne sinun tapausta, en tunne sinua enkä tuntenut isääsi. Kuitenkin haluan sanoa, että jokaiselle meistä on annettu vain tietty määrä päiviä. Muistele niitä päiviä joita sait viettää hänen kanssaan ja ole kiitollinen. Hänen aika oli lähteä, vaikka se tuntuukin epäoikeudenmukaiselta sinua kohtaan. En pysty lohduttamaan sinua ja tiedän, että sanat eivät auta.
Juttele isäsi kanssa päivittäin, älä jätä häntä
hautaan. Kerro ilot ja murheet. Hän kuulee kyllä, vaikka ei olekaan näkyvästi läsnä.
Voimia sinulle ja halirutistus.
Kiitos, oikeasti. Mä arvostan sua ja sun kauniita sanojas.
Kiitos :>
Mun veikka on kuollut. Ei mulla ole sanoja joilla auttaa, mutta mä toivon sulle älyttömästi voimia jaksaa kantaa surua mukanasi.
*rutistaa Nolinan syliin ja pitää siinä niin kauan, että Nolina nukahtaa*