Onko nykyajan lapset kaikki ADHD- diagnosoituja?

Näin ollen olet oikeassa, lapsen parasta ajatellen, muttei kaikki ylivilkkaus ole adhd.tä vaan kyse on myös kasvatuksellisista hyveistää ja tavoista. Lapsi helposti kokee hyväksi sen mikä tuntuu myös valta osista aikuisia hyvältä, tietenkin lapsen elimistön tapa ottaa vastaan lääkkeen vaikutus vaikuttaa asiaan. Oman lapssen kohdalla alku oli hyvä lopussa kiitos ei seisonut, lapsesta tuli ohjailtava ja pituus kasvu pysähtyi kun seinään. Nyttemmin olen keskustellut pojan kanssa siitä miltä hänestä tuntui eikä vastaus mieltä lämmittänyt. Omasta mielestään hänen aloitekykynsä omiin asioihin vähentyi ja päänsärkyä oli runsaasti mutta söi lääkettä koska aikuisten mielestä niin oli parempi. Jokainen taplaa tyylillään, lapset viisastuvat vanhimmiten ja olo helpottuu niin heidän ja vanhempien kannalta. Impulssiivisia ihmisiä tarvitaan koska heissä on tulevaisuus.

a-nu kirjoitti:

Näin ollen olet oikeassa, lapsen parasta ajatellen, muttei kaikki ylivilkkaus ole adhd.tä vaan kyse on myös kasvatuksellisista hyveistää ja tavoista. Lapsi helposti kokee hyväksi sen mikä tuntuu myös valta osista aikuisia hyvältä, tietenkin lapsen elimistön tapa ottaa vastaan lääkkeen vaikutus vaikuttaa asiaan. Oman lapssen kohdalla alku oli hyvä lopussa kiitos ei seisonut, lapsesta tuli ohjailtava ja pituus kasvu pysähtyi kun seinään. Nyttemmin olen keskustellut pojan kanssa siitä miltä hänestä tuntui eikä vastaus mieltä lämmittänyt. Omasta mielestään hänen aloitekykynsä omiin asioihin vähentyi ja päänsärkyä oli runsaasti mutta söi lääkettä koska aikuisten mielestä niin oli parempi. Jokainen taplaa tyylillään, lapset viisastuvat vanhimmiten ja olo helpottuu niin heidän ja vanhempien kannalta. Impulssiivisia ihmisiä tarvitaan koska heissä on tulevaisuus.

Lue lisää

Meillä on kaksoset, joilla toisella on adhd. En voi ymmärtää, että olisin kasnattanut vain toisen kurittomaksi.... Noh, eihän se niin olekaan. Pieni annos (20mg) equasymia aamuisin ja koulupäivä sujuu. Poika on iloinen leikkiväinen koko päivän, keskittymisestä kertoo se, että kesken tunnin ei tarvitse kulejksia ympäri luokkaa, paukutella pulpetin kantta ja näpeltää käsillä kaikkea, mitä voi vain näpeltää (omalla ja toisten pulpetilla). Lääkitys aloitettiin lokakuussa, kun tilanne muuttui koulussa todella kestämättömäksi. Kotonakin oli ongelmansa, mutta perhe aina joustaa. Sitä ennen pojalla oli jo pienluokka sekä avustaja, mutta nämä tukitoimet eivät olleet riitävät. Poika oppi lukemaan joulun aikaan, josta on tosi ylpeä, lokakuun alussa näytti toivottomalta, koska ei pystynyt keskittymään pätkääkän läksyihin. Poika syö kuten ennen, aluksi meni hiukan kauemmin illalla nukahtaa, mutta sekin meni ohi onneksi.
Ihana poika, joka taas pitää itsekin itsestään, eikä enää mieti, miksi kaikki menee pieleen mihin ryhtyy (hänen sanansa keväällä: "minulla on vain epäonnea").

poikani on pieniryhmässä, pidennetyssä oppivelvollisuudessa. ADHD lisäksi diagnosoitiin dysfasia ja dybraksia. Lääkehoidon lisäksi tukitoimia oli ja on toimintaterapia, puheterapia ja tukiviittomat. Silti katson että lääkekokeilu oli erittäin huono ratkaisu, mutta helppo ratkaisu loppuun palaneille vanhemmille. Nykymaailmassa kaiken pitää mennä kohdusta hautaan tiettyjen kaavojen mukaan. Lapset kasvatetaan aaikuisiksi jo rinnasta alkaen antamatta heidän olla lapsia. Kasvatetaan rakkaudella ilman rajoja. Rajat on rakkautta ja huomasin onneksi tarpeeksi ajoissa niiden merkityksen. Olen 3 ADHD\ liitäntä oireiden erityislasten äiti tuki toimet on käynnissä jokaisella ja terapia matkoihin kuluu aikaa kun välit ovat pitkät ja 3 lasta käytettävä. 10 vuotta kestänyt tätä rumpaa, kasvattanut lapset vilkkaudestaan huolimatta hyvin pitkäpinnaisesti. Sairaala jaksoja on joka vuosi. Mutta jokainen vanhempi taplaa tyylillään, itse olen tätä mieltä, vilkkautta saa lapsessa olla se kuuluu lapsuuteen, vaaratilanteitakin syntyy, mutta me vanhempina osaamme kyllä kertoa syyt ja seuraamukset jos käyttäydytään miten sattuu.

a-nu kirjoitti:

poikani on pieniryhmässä, pidennetyssä oppivelvollisuudessa. ADHD lisäksi diagnosoitiin dysfasia ja dybraksia. Lääkehoidon lisäksi tukitoimia oli ja on toimintaterapia, puheterapia ja tukiviittomat. Silti katson että lääkekokeilu oli erittäin huono ratkaisu, mutta helppo ratkaisu loppuun palaneille vanhemmille. Nykymaailmassa kaiken pitää mennä kohdusta hautaan tiettyjen kaavojen mukaan. Lapset kasvatetaan aaikuisiksi jo rinnasta alkaen antamatta heidän olla lapsia. Kasvatetaan rakkaudella ilman rajoja. Rajat on rakkautta ja huomasin onneksi tarpeeksi ajoissa niiden merkityksen. Olen 3 ADHD\ liitäntä oireiden erityislasten äiti tuki toimet on käynnissä jokaisella ja terapia matkoihin kuluu aikaa kun välit ovat pitkät ja 3 lasta käytettävä. 10 vuotta kestänyt tätä rumpaa, kasvattanut lapset vilkkaudestaan huolimatta hyvin pitkäpinnaisesti. Sairaala jaksoja on joka vuosi. Mutta jokainen vanhempi taplaa tyylillään, itse olen tätä mieltä, vilkkautta saa lapsessa olla se kuuluu lapsuuteen, vaaratilanteitakin syntyy, mutta me vanhempina osaamme kyllä kertoa syyt ja seuraamukset jos käyttäydytään miten sattuu.

Lue lisää

En oikein ymmärrä, miksi kiellät sen, etteikö saisi olla diagnoosia? Kuitenkin omallasikin on aika massiiviset tukitoimet.

Meillä lääkitystä kokeiltiin, mutta ne toivat hurjat vaikeudet muille alueille, ennen niin iloinen (mutta myös vahdittava) lapsi muuttui masentuneeksi, agressiiviseksi ja itkuideksi, jota ei kiinnostanut mikään. Koulussa kuitenkin itse opinnot sujuivat. Lääkityksen lopettamisen jälkeen lapsi muuttui nopeasti takaisin iloiseksi itsekseen. Pidimme lähes puolen vuoden tauon, ja nyt kokeillaan eri valmistetta ja sitä en anna ottaa kuin ainoastaan kouluaamuina.

Itse en pysty vahtimaan lapseni kouluun lähtöä aamuisin, sitä, että lähtee kaikki tavarat mukaan, ja että edes lapsi olisi valmiina lähtöön, kun taksi tulee. Toisaalta kyllä vahingot ovat lisääntyneet, mutta kun vaihtoehtona on lapsen huono olo, niin vahinkoja saa hiukan tullakin, nehän saa rahalla korjattua. Pääasia on, että lapsi itse on turvassa ja nauttii elämästä.

Sinulla on ilmeisesti mahdollista tukea lasta ja hoitaa itse kaikki kuljetukset, minulla ei ole. Se ei silti poista sitä, että lapsellani on diagnoosi, joka on tehty jo nuorena, eikä varmasti ole turha tai väärä. Ja ilman diagnoosia ei täällä ainakaan pysty edes menestymään, koska kaikki tukitoimet menevät diagnoosin mukaan, eli ei olisi päässyt pienryhmään kouluun, ei olisi saanut avustajaa tueksi jne. Tukea ei olisi saanut tarpeeksi edes päiväkoti-iässä, eli jo siellä oli pienemmässä ryhmässä.

Mutta valtaosa näistä adhd-lapsista kai on ilman mitään lääkitystä. Eivät ne ole mikään automaattisesti yhteenvedettävä asia.

a-nu kirjoitti:

poikani on pieniryhmässä, pidennetyssä oppivelvollisuudessa. ADHD lisäksi diagnosoitiin dysfasia ja dybraksia. Lääkehoidon lisäksi tukitoimia oli ja on toimintaterapia, puheterapia ja tukiviittomat. Silti katson että lääkekokeilu oli erittäin huono ratkaisu, mutta helppo ratkaisu loppuun palaneille vanhemmille. Nykymaailmassa kaiken pitää mennä kohdusta hautaan tiettyjen kaavojen mukaan. Lapset kasvatetaan aaikuisiksi jo rinnasta alkaen antamatta heidän olla lapsia. Kasvatetaan rakkaudella ilman rajoja. Rajat on rakkautta ja huomasin onneksi tarpeeksi ajoissa niiden merkityksen. Olen 3 ADHD\ liitäntä oireiden erityislasten äiti tuki toimet on käynnissä jokaisella ja terapia matkoihin kuluu aikaa kun välit ovat pitkät ja 3 lasta käytettävä. 10 vuotta kestänyt tätä rumpaa, kasvattanut lapset vilkkaudestaan huolimatta hyvin pitkäpinnaisesti. Sairaala jaksoja on joka vuosi. Mutta jokainen vanhempi taplaa tyylillään, itse olen tätä mieltä, vilkkautta saa lapsessa olla se kuuluu lapsuuteen, vaaratilanteitakin syntyy, mutta me vanhempina osaamme kyllä kertoa syyt ja seuraamukset jos käyttäydytään miten sattuu.

Lue lisää

kaikille sovikaan. On olemassa ihmisiä joihin ne vaikuttaa juuri päinvastoin kuin pitäisi. Siitä huolimatta ei ehkä kannata yleistää. Minun poikani oli jatkuvasti vaikeuksissa ilman lääkettä, ei ollut rauhaa tehdä mitään kunnolla, oli valtavaa ylikriittisyyttä omaa suoriutumista kohtaan jne. Lääkettä ottaa kouluaamuina, ja tilanne on täysin erilainen. ADHD ei ole muotidiagnoosi eikä sitä anneta kuin painavilla perusteilla. Ärsyttää tuollainen asenne. Hyväksytkö sinä lastasi, kun yrität väkisin vääntää hänestä normaalia?

ne lääkkeet kirjoitti:

kaikille sovikaan. On olemassa ihmisiä joihin ne vaikuttaa juuri päinvastoin kuin pitäisi. Siitä huolimatta ei ehkä kannata yleistää. Minun poikani oli jatkuvasti vaikeuksissa ilman lääkettä, ei ollut rauhaa tehdä mitään kunnolla, oli valtavaa ylikriittisyyttä omaa suoriutumista kohtaan jne. Lääkettä ottaa kouluaamuina, ja tilanne on täysin erilainen. ADHD ei ole muotidiagnoosi eikä sitä anneta kuin painavilla perusteilla. Ärsyttää tuollainen asenne. Hyväksytkö sinä lastasi, kun yrität väkisin vääntää hänestä normaalia?

Lue lisää

ei kenestäkään saa normaalia ja ongelmatonta väkisin vääntämällä, parempi tunnustaa diagnoosi oikeaksi, ADHD ei poistu lääkkeillä eikä kieltämällä, mutta lapsen ja ihmisen yleensä helpompi elää kun saa hoitoa ja ymmärrystä ongelmalleen.

Ennen lapselle sai myös opettaja asettaa rajat. Nykyään ei.
Jos korotat lapsellesi ääntä tai kosket häneen rauhoitus periaatteella nykyään, on kohta lastensuojelu oven takana...
Kyllä se ennen vanhaan oli tarkkailu luokat. Kyllä joka luokalla oli vähintään yksi häirikkö.
Nykyään koulu ja vanhemmat ovat erityislapsen kanssa helisemässä kun pitää aina miettiä miten lasta saa ojentaa, ilman huolta lastensuojelusta. Enkä nyt tarkoita mitään väkivaltaa!!
Tarhassa kun ADHD poikani oli (3v), hoitotädit kyselivät mitä pitää tehdä kun lapsi ei suostu pukemaan kuravaatteita. Olipa outo kysymys ajattelin ja sanoin ettei sellainen asia ole lapseni päätettävissä! Niinpä tarhassa päätettiin että lapsi saa itse päättää käykö ulkona vai ei, mikä tietysti lisäsi lapseni valtaa.
Kotona en antanut lapsen päättää tällaisista asioista... Jos ei pukenut, puin itse... Jos se tarhassa olisi tehty olisivat pian saaneet syytteen jostain, näin varmaan pelkäsivät.
Kotona on aina olleet tiukat rajat tarhassa ja koulussa ei, siksipä lapsen ongelmat esiintyvät vain näissä paikoissa. Tietenkin kotonakin joitain ongelmia, mutta osaamme elää niiden kanssa...

oli muutenkin toisin kirjoitti:

Ennen lapselle sai myös opettaja asettaa rajat. Nykyään ei.
Jos korotat lapsellesi ääntä tai kosket häneen rauhoitus periaatteella nykyään, on kohta lastensuojelu oven takana...
Kyllä se ennen vanhaan oli tarkkailu luokat. Kyllä joka luokalla oli vähintään yksi häirikkö.
Nykyään koulu ja vanhemmat ovat erityislapsen kanssa helisemässä kun pitää aina miettiä miten lasta saa ojentaa, ilman huolta lastensuojelusta. Enkä nyt tarkoita mitään väkivaltaa!!
Tarhassa kun ADHD poikani oli (3v), hoitotädit kyselivät mitä pitää tehdä kun lapsi ei suostu pukemaan kuravaatteita. Olipa outo kysymys ajattelin ja sanoin ettei sellainen asia ole lapseni päätettävissä! Niinpä tarhassa päätettiin että lapsi saa itse päättää käykö ulkona vai ei, mikä tietysti lisäsi lapseni valtaa.
Kotona en antanut lapsen päättää tällaisista asioista... Jos ei pukenut, puin itse... Jos se tarhassa olisi tehty olisivat pian saaneet syytteen jostain, näin varmaan pelkäsivät.
Kotona on aina olleet tiukat rajat tarhassa ja koulussa ei, siksipä lapsen ongelmat esiintyvät vain näissä paikoissa. Tietenkin kotonakin joitain ongelmia, mutta osaamme elää niiden kanssa...

Lue lisää

Päiväkodeissa on nykyään tosi outoja käytäntöjä, ja ne ovat muka varhaiskuntoutuspaikkoja. Ainakin meillä se tuntui aiheuttavan ainoastaan lisävahinkoa. Mutta vaihtoehtoja ei ollut silloin, tai en oikeastaan tajunnut pistää hanttiin. Mutta kukaan muista lapsistani ei samaan rumbaan joudu (tosin ei adhd:ta, mutta yhdellä myöskin kuntoutuksen tarvetta). Päätin hoitaa sen itse kotihoidossa, koska tosiaan oli kokemusta tuosta päiväkotitouhusta. Siellä eivät edes viitsineet vahtia lasta, vaikka tiesivätkin lapsen tavasta karkailla. Alle kaksivuotiaana oli ekat karkureissut, jolloin lapsi oli päässyt kenenkään huomaamatta aidan yli ja pois. Nämä jatkuivat monta vuotta, vaikka tosiaan olisi luullut heidän jo oppineen jotain.

vasta erityisryhmästä löytyi osaamista, johon lapsi pääsi eskarivuodeksi. Ja tuo vuosi oli muutoinkin loistava, lapsi edistyi ja alkoi olemaan tasapainoisempi kaikin tavoin. Pelkästään sen takia, että vasta tuolla mietittiin oikeasti, miten lasta voisi auttaa, eikä jääty siihen kauhistelu vaiheeseen kiinni. Käärivät hihansa, ja alkoivat kuuntelemaan terapeutteja, ja meitä vanhempiakin oikeasti, ja myöskin ottamaan arjessa käyttöön muualla toimivia tapoja. Aikaisemmin ei kiinnostanut ketään nämäkään pikku asiat.

Koulussakaan ei ole mitään keinoja lapsille, ja kyllä ne pistvät ihan 6-0 aikuisia. Lapseni luokalla on 9 oppilasta, joista kaikilla enemmän tai vähemmän vauhtia, ja jokainen taitaa olla nimenomaan ylivilkas. Kyllähän siinä opettaja on helisemässä, kun pojat yhdessä innostuvat. Aikanaan ehdottelin vaikka mitä toimintamalleja, mutta mitään ei koulussa saanut toteuttaa, kun ei ole valtuuksia. Ei jälki-istuntoa, ei "porttikieltoa" kouluun ja pari päivää opiskelua äidin kanssa, kadonnutta lasta oli pakko oikein porukalla etsiä, vaikka äitinä tiesinkin, että tehokkaampaa olisi, jos kukaan ei etsisi, lapsihan naureskeli vaan piilossaan aikuisille.

Vihdoin löytyi joku sopiva rangaistus, eli "yhdyskuntapalvelus" kouluun. Eli töihin laitetaan, joko talonmiehen tai siivoojan avuksi, jos tulee liian monta varoitusta. Alkuun ei tepsinyt, mutta kun muksu kyllästyi siivoamaan ruokasalia, niin eipä enää halunnutkaan sinne.

Samoin on tepsinyt se, että lapsi kirjoittaa heti paperille oman versionsa tapahtumista, ja myöskin omat korjausehdotuksensa, ja sen, mitä säntöjä hän rikkoi. Tämä käydään läpi koulussa, ja sitten se tulee kotiin, jossa huoltajan allekirjoitus laitetaan. Tämä toimii erinomaisesti riitatilanteissa, koska tosiaan samassa luokassa on aika usealla nimenomaan lyhyt pinna, ja nahinoita tulee.

Muistan aika vähän omasta kouluajastani, mutta edelleen on mielessäni kuva koulutunneista ja kahdesta pojasta, jotka nykytietämykselläni olivat ADHD-lapsia. Kumpaakaan ei olisi paikallaan olo kiinnostanut, ja lopulta heidät laitettiin tarkkailuluokalle. Tämä 70-luvulla. Ekan luokan kävin kansakoulua ja tokasta alkaen peruskoulua.

Sitä aikaisemmin luokat olivat pienempiä, kouluja oli tiheämpään, ja aivan varmasti joka koulussa oli joku 'musta lammas', josta jo koko kylä 'tiesi', että 'tuosta ei tule mitään'. Mikä muistojen kultaaja nämäkin asiat mielestä vie, että ennen ei muka ollut mitään?

K-U kirjoitti:

Muistan aika vähän omasta kouluajastani, mutta edelleen on mielessäni kuva koulutunneista ja kahdesta pojasta, jotka nykytietämykselläni olivat ADHD-lapsia. Kumpaakaan ei olisi paikallaan olo kiinnostanut, ja lopulta heidät laitettiin tarkkailuluokalle. Tämä 70-luvulla. Ekan luokan kävin kansakoulua ja tokasta alkaen peruskoulua.

Sitä aikaisemmin luokat olivat pienempiä, kouluja oli tiheämpään, ja aivan varmasti joka koulussa oli joku 'musta lammas', josta jo koko kylä 'tiesi', että 'tuosta ei tule mitään'. Mikä muistojen kultaaja nämäkin asiat mielestä vie, että ennen ei muka ollut mitään?

Lue lisää

oli niitä jotka ei oppineet, niin paskanko väliä. Pääasia että pitävät turpansa kiinni luokassa.

Meillä sama lääke vaikutti kyllä n.12 tuntia...onkohan teillä annostus ihan kohillaan?

tsaidu kirjoitti:

Meillä sama lääke vaikutti kyllä n.12 tuntia...onkohan teillä annostus ihan kohillaan?

vaikutti vajaa 11 h. Mutta nyt on kokeilussa 54 mg, koska koulunkäynti on selvästi vaikeutunut. Lapsi itse on tyytyväinen 54 mg:een annostukseen. Sanoi, että hän huomaa eron selvästi, jaksaa keskittyä paljon paremmin.

Mutta kun vaikutus lakkaa, se kyllä näkyy. Kaikki jää puolitiehen...

tsaidu kirjoitti:

Meillä sama lääke vaikutti kyllä n.12 tuntia...onkohan teillä annostus ihan kohillaan?

Annostus on ollut sama jo jonkuaikaa.Eiköhän se nosteta 54mg ku seuraava poli käynti on.
Mutta kyllä n.8-9 tuntia on sen kesto tällä hetkellä.

Meillä ainakin lapsi muuttui lääkityksen vuoksi. Välillä tuntui, että jonkinlaiseksi psykopaatiksi. Kauheita raivareita, agressiivisuutta, itkuisuutta, masentuneisuutta jne... Tilanne oli todella paha, koska se kehittyi ajan mittaan. Mutta lähes välittömästi concertan lopettamisen jälkeen alkoi palata se entinen iloinen lapsi takaisin. Lääkityksen lopetimme, kun toisena vaihtoehtona oli niiden oireiden lääkitseminen, joka ei tuntunut kovin hyvältä. Kyllä me ainakin koimme painostusta päätöksestämme. Emme niinkään neurologiselta, vaan koulusta ja lastenpsykologilta, jolta olimme hakeneet apua lapsen käytöshäiriöihin.

Nyt on aloitettu varovaisesti uusi lääkekokeilu, mutta jos samat oireet palaavat, loppuu lääkkeen otot siihen paikkaan.

onneksi ei pysyvästi kirjoitti:

Meillä ainakin lapsi muuttui lääkityksen vuoksi. Välillä tuntui, että jonkinlaiseksi psykopaatiksi. Kauheita raivareita, agressiivisuutta, itkuisuutta, masentuneisuutta jne... Tilanne oli todella paha, koska se kehittyi ajan mittaan. Mutta lähes välittömästi concertan lopettamisen jälkeen alkoi palata se entinen iloinen lapsi takaisin. Lääkityksen lopetimme, kun toisena vaihtoehtona oli niiden oireiden lääkitseminen, joka ei tuntunut kovin hyvältä. Kyllä me ainakin koimme painostusta päätöksestämme. Emme niinkään neurologiselta, vaan koulusta ja lastenpsykologilta, jolta olimme hakeneet apua lapsen käytöshäiriöihin.

Nyt on aloitettu varovaisesti uusi lääkekokeilu, mutta jos samat oireet palaavat, loppuu lääkkeen otot siihen paikkaan.

Lue lisää

Meillä poika on syönyt lääkkeitä jo liki 5 vuotta, vaikka oltiin ensin lääkkeitä vastaan.
Sopivia lääkkeitä on jouduttu etsimään ja annostuksia jouduttu muuttamaan, mutta nyt näyttää hyvälle. Meidän poika muuttui lääkityksen myötä iloiseksi ja nauravasiseksi kaveriksi uudelleen. Poika ei halua missään nimessä halua olla ilman lääkettä eikä pitää lääketaukoja, hän täyttää pian 13 vuotta joten uskon hänen tietävän mistä puhuu. Hänellä on vaikea ja monioireinen adhd.

Oma lapsi sai diagnosoinnin jo alle kouluikää, lapsen ei anneta olla omia persooniaan, mutta voi olla tottakin aikuisina esiin tulévista ongelmista. miehellä on annettu nyt aikuisiässä ADHd diagnoosi, eli kaipa niillä on yhteyttä kaikkien 3 lapsemme ADHD. Silti katson ettei tämä"sairaus" ole sellainen ettei siihen maalaisjärellä ja tietyillä kasvatus periaatteilla pärjää ilman lääkitystäkin. Sitä paitsi vanhin poikani on kasvanut henkisesti vahvahksi. Olemme ottaneet kaikki muut tuet nykyisinkin vastaan, mutta lääkitystä kokeilimme vain vanhimmalle. Nämä ADHD diagnosoidut lapset ovat ihania, mutta vilkkaita ja tarmokkaita ja pieneenä vaaran taju oli mitä oli. Opeteltiin paljon tilanteita että miten voi käydä jos tekee näin ja ttoisin päin. Mutta jokainen vanhempi katsoo tietysti asiat omalta tuntemus pohjaltaan, sillä hehän omat lapsensa tuntevat. Tätä keskustelua käydessä en halunnut sanaharkkaa vaan kerroin omia kokemuksia ja tunteitani 3 ADHDlapsen äitinä ns. ainoana perheen ei diagnosoituna ADHD: laisena. ( liekö perheen 2 koiraakin sellaisia )

a-nu kirjoitti:

Oma lapsi sai diagnosoinnin jo alle kouluikää, lapsen ei anneta olla omia persooniaan, mutta voi olla tottakin aikuisina esiin tulévista ongelmista. miehellä on annettu nyt aikuisiässä ADHd diagnoosi, eli kaipa niillä on yhteyttä kaikkien 3 lapsemme ADHD. Silti katson ettei tämä"sairaus" ole sellainen ettei siihen maalaisjärellä ja tietyillä kasvatus periaatteilla pärjää ilman lääkitystäkin. Sitä paitsi vanhin poikani on kasvanut henkisesti vahvahksi. Olemme ottaneet kaikki muut tuet nykyisinkin vastaan, mutta lääkitystä kokeilimme vain vanhimmalle. Nämä ADHD diagnosoidut lapset ovat ihania, mutta vilkkaita ja tarmokkaita ja pieneenä vaaran taju oli mitä oli. Opeteltiin paljon tilanteita että miten voi käydä jos tekee näin ja ttoisin päin. Mutta jokainen vanhempi katsoo tietysti asiat omalta tuntemus pohjaltaan, sillä hehän omat lapsensa tuntevat. Tätä keskustelua käydessä en halunnut sanaharkkaa vaan kerroin omia kokemuksia ja tunteitani 3 ADHDlapsen äitinä ns. ainoana perheen ei diagnosoituna ADHD: laisena. ( liekö perheen 2 koiraakin sellaisia )

Lue lisää

Ymmärrän hyvin kantasi lääkkeeseen.Pojallani 8 vuotta,aloitettiin lääkitys Concerta 27 mg.
On surkeaa seurata kuin lapsi voi huonosti,pää on kauhean kipeä,ei saa illalla unta,on tosi tuskanen.Poikani ei ole agressiivinen eikä ilkeä,tosi sosiaalinen ja iloinen kuin aurinko.Ainut vain,että ei jaksa keskittyä ja sata lasissa menossa paikasta paikkaan.Kotona pärjätään,kun vain jaksaa touhuta pojan mukana.Kuri ja tietyt rutiinit täytyy olla,eli nukkuma ajat,peliajat yms.Koulussa poika on pienluokassa,ja vaikeudet onkin siellä,ei keskity,eikä pylly pysy penkissä.Lapsen oppimisessa ei ole vikaa,vain keskittymiskyvyn puute tuo ongelmat.Poika käy toimintaterapiassa/1krt viikko.
Minä olen myös sitä mieltä,että muilla tukitoimilla on asiat saatava rullaan,kuin lääkkeellä josta kukaan ei vielä tiedä mitä se saa aikaan,vaikka kymmenen vuoden käytön jälkeen...Ja kuin surullista on yöllä yhden aikaan nukuttaa ja silitellä lasta,joka kysyy,että onko tämä joku sairaus,kun en voi nukkua ja nukuttais kovasti...silmät kun laittaa kiinni näkyy mustaa ja pieniä palloja...Ja aamulla täytyis herätä kouluun.
Rakastan pientä sähköpäätäni niin paljon,vaikka tämä elo on välillä tosi vaikeatakin,en halua että hänellä on paha ja kipeä olo,lääkkeestä jonka pitäis olla hyväksi hänelle??
Anu tai joku muukin,
jos luet tämän,kertositko mulle,jos sulla on kokemuksia,että kuin kauan nämä sivuvaikutukset kestää,koko lääkkeen käytön ajanko?

kanssasi,Anu kirjoitti:

Ymmärrän hyvin kantasi lääkkeeseen.Pojallani 8 vuotta,aloitettiin lääkitys Concerta 27 mg.
On surkeaa seurata kuin lapsi voi huonosti,pää on kauhean kipeä,ei saa illalla unta,on tosi tuskanen.Poikani ei ole agressiivinen eikä ilkeä,tosi sosiaalinen ja iloinen kuin aurinko.Ainut vain,että ei jaksa keskittyä ja sata lasissa menossa paikasta paikkaan.Kotona pärjätään,kun vain jaksaa touhuta pojan mukana.Kuri ja tietyt rutiinit täytyy olla,eli nukkuma ajat,peliajat yms.Koulussa poika on pienluokassa,ja vaikeudet onkin siellä,ei keskity,eikä pylly pysy penkissä.Lapsen oppimisessa ei ole vikaa,vain keskittymiskyvyn puute tuo ongelmat.Poika käy toimintaterapiassa/1krt viikko.
Minä olen myös sitä mieltä,että muilla tukitoimilla on asiat saatava rullaan,kuin lääkkeellä josta kukaan ei vielä tiedä mitä se saa aikaan,vaikka kymmenen vuoden käytön jälkeen...Ja kuin surullista on yöllä yhden aikaan nukuttaa ja silitellä lasta,joka kysyy,että onko tämä joku sairaus,kun en voi nukkua ja nukuttais kovasti...silmät kun laittaa kiinni näkyy mustaa ja pieniä palloja...Ja aamulla täytyis herätä kouluun.
Rakastan pientä sähköpäätäni niin paljon,vaikka tämä elo on välillä tosi vaikeatakin,en halua että hänellä on paha ja kipeä olo,lääkkeestä jonka pitäis olla hyväksi hänelle??
Anu tai joku muukin,
jos luet tämän,kertositko mulle,jos sulla on kokemuksia,että kuin kauan nämä sivuvaikutukset kestää,koko lääkkeen käytön ajanko?

Lue lisää

Concertaa ei ole 27 mg:aa.. Yleisimmät sivuvaikutukset ovat aluksi vatsakipu ja päänsärky. Ruokahaluttomuus ja univaikeudet myös yleisiä. Univaikeutta tosin on monilla ilman Concertaakin, ja Concertan lisäksi usein lapselle annetaan iltaisin melatoniinia nukahtamiseen. Kannattaa aina keskustella hoitavan lääkärin kanssa asioista jotka painavat mieltä. Vertaistukea löydät perheklubista, jossa foorumi ADHD:lle, käy tutustumassa :)

http://www.perheklubi.net/ ja siellä foorumi Lasten tarkkaavuushäiriöt, ylivilkkaus ja autismin kirjo yms.

Concerta meilläkin kirjoitti:

Concertaa ei ole 27 mg:aa.. Yleisimmät sivuvaikutukset ovat aluksi vatsakipu ja päänsärky. Ruokahaluttomuus ja univaikeudet myös yleisiä. Univaikeutta tosin on monilla ilman Concertaakin, ja Concertan lisäksi usein lapselle annetaan iltaisin melatoniinia nukahtamiseen. Kannattaa aina keskustella hoitavan lääkärin kanssa asioista jotka painavat mieltä. Vertaistukea löydät perheklubista, jossa foorumi ADHD:lle, käy tutustumassa :)

http://www.perheklubi.net/ ja siellä foorumi Lasten tarkkaavuushäiriöt, ylivilkkaus ja autismin kirjo yms.

Lue lisää

Concertaa on nykyään myös 27mg.

Meillä equasym, joista nukkumisongelmat loppuivat ihan päivän parin päästä. Pari viikkoa ymmärsin olevan sen 'rajan', että pahimmat oireet olisivat tasoittuneet. Jos meidän pojallamme olisi huono olla (siis henkisesti), olisi persoonallisuudessa ihan pieninkin muutos siitä tuntemastamme pojasta pois, niin lääke saisi jäädä. Tuota ihanaa touhuajaa ei kuitenkaan vaivaa mikään ja jaksaa olla taas niin iloinen, kun asiat jopa onnistuvat!

Concerta meilläkin kirjoitti:

Concertaa ei ole 27 mg:aa.. Yleisimmät sivuvaikutukset ovat aluksi vatsakipu ja päänsärky. Ruokahaluttomuus ja univaikeudet myös yleisiä. Univaikeutta tosin on monilla ilman Concertaakin, ja Concertan lisäksi usein lapselle annetaan iltaisin melatoniinia nukahtamiseen. Kannattaa aina keskustella hoitavan lääkärin kanssa asioista jotka painavat mieltä. Vertaistukea löydät perheklubista, jossa foorumi ADHD:lle, käy tutustumassa :)

http://www.perheklubi.net/ ja siellä foorumi Lasten tarkkaavuushäiriöt, ylivilkkaus ja autismin kirjo yms.

Lue lisää

tuli markkinoille Concerta 27 mg!!
Jos sinä et sitä tiennyt, se ei tarkoita etteikö sitä olisi.

K-U kirjoitti:

Concertaa on nykyään myös 27mg.

Meillä equasym, joista nukkumisongelmat loppuivat ihan päivän parin päästä. Pari viikkoa ymmärsin olevan sen 'rajan', että pahimmat oireet olisivat tasoittuneet. Jos meidän pojallamme olisi huono olla (siis henkisesti), olisi persoonallisuudessa ihan pieninkin muutos siitä tuntemastamme pojasta pois, niin lääke saisi jäädä. Tuota ihanaa touhuajaa ei kuitenkaan vaivaa mikään ja jaksaa olla taas niin iloinen, kun asiat jopa onnistuvat!

Lue lisää

Equasymistä!!

Meillä harkitaan kyseiseen lääkkeeseen siirtymistä Concertasta.Pojalle tullut alakuloisuutta ja mielialamuutoksia nykyisin Concertasta.Concerttaa käytetty pian 5 vuotta.Tähän asti toiminut meillä erinomaisesti.

lisää kirjoitti:

Equasymistä!!

Meillä harkitaan kyseiseen lääkkeeseen siirtymistä Concertasta.Pojalle tullut alakuloisuutta ja mielialamuutoksia nykyisin Concertasta.Concerttaa käytetty pian 5 vuotta.Tähän asti toiminut meillä erinomaisesti.

Lue lisää

Meillä ei siis kovin pitkä ura ole lääkkeiden kanssa, vasta noin puoli vuotta.
Aluksi oli 10 mg ja sitä sitten nostettiin reilu kuukausi sitten 20mg:aan. Poika on itse sangen tyytyväinen olotilaansa.
Equsymissa ja Concertassahan on sama vaikuttava aine, mutta jotain eroja on kuitenkin havaittu, joten toivotaan, että alakuloisuus väistyisi. Lääkehän saattaa olla se, joka oireet aiheutta, todella vaikutus voi muuttua pitkäänkäytettynä, mutta (en tiedä lapsenne ikää), voihan olla yhteysvaikutusta murrosiänkin kanssa?
Equasymissa on kuitenkin se hyvä puoli, että vaikutus menee nopeammin ohi. Toivotavasti lääkkeen vaihto auttaa!