Minulle on pienenä tyrkytetty ihan liikaa kaikenlaisia uskonnollisia juttuja, joihin olen korviani myöten kyllästynyt. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän huomaan uskonnoissa epäkohtia ja osaan ajatella ihan omallakin päälläni, enkä vain usko kaikkea mitä minulle kerrotaan. Tarkoitan nyt tätä uskonnollista puolta.
Pidän nykyään ihan pelleinä ihmisiä jotka uskovat jeesukseen, enkeleihin, piruihin/saatanaan, henkiin, kuolleiden henkilöiden yhteydenottoon, ihmetekoihin yms. Minusta se kaikki on naurettavaa.
Ennen en ajatellut niin. Uskoin siihen mitä minulle tyrkytettiin. Nykyään uskon, että maailma ja kaikki mitä täällä on monien sattumusten summa. Äitini sanoo, että maailma on liian monimutkainen ollakseen sattumaa. Minusta vain ihmiset ovat liian yksinkertaisia ymmärtääkseen kaikkea. Maailma ei ole monimutkainen, vaan ihminen on tyhmä ja yksinkertainen. En usko mitään kristinuskon juttuja kirjaimellisesti. Moni asia on mielestäni vertauskuvallista. Jeesus nimistä henkilöä joka pelastaa kaikki, ei ole olemassa eikä jumalaa joka olisi millään tavalla ihmisen kaltainen. Jumala ei ole henkilö. JUMALA ON HYÄ OLO. Ihminen on sellainen, että se tahtoo uskoa johonkin. Tahtoo uskoa, että kuoleman jälkeen voi odottaa vielä jotain hyvää. Totuutta ei kukaan tiedä, mutta itse olen sitä mieltä, että ihminen tekee parempia päätöksiä ja mahdollisesti elää paremman elämän, kun hän uskoo. Uskominen on terveellistä, ihmisen elämisen kannalta. Ihminen elää paremmin kun hän uskoo. He pyrkivät tekemään elämässä oikeita ratkaisuja ja olemaan hyviä ihmisiä. Se on hyvä asia ja siksi minulla ei ole mitään uskovaisia vastaan. Uskonto on keino pitää ihmiset "hyvinä". Sisällöllä ei ome väljä eikä merkitystä, kunhan siihen mitä sanotaan, uskotaan.
Pidän nykyään ihan pelleinä ihmisiä jotka uskovat jeesukseen, enkeleihin, piruihin/saatanaan, henkiin, kuolleiden henkilöiden yhteydenottoon, ihmetekoihin yms. Minusta se kaikki on naurettavaa.
Ennen en ajatellut niin. Uskoin siihen mitä minulle tyrkytettiin. Nykyään uskon, että maailma ja kaikki mitä täällä on monien sattumusten summa. Äitini sanoo, että maailma on liian monimutkainen ollakseen sattumaa. Minusta vain ihmiset ovat liian yksinkertaisia ymmärtääkseen kaikkea. Maailma ei ole monimutkainen, vaan ihminen on tyhmä ja yksinkertainen. En usko mitään kristinuskon juttuja kirjaimellisesti. Moni asia on mielestäni vertauskuvallista. Jeesus nimistä henkilöä joka pelastaa kaikki, ei ole olemassa eikä jumalaa joka olisi millään tavalla ihmisen kaltainen. Jumala ei ole henkilö. JUMALA ON HYÄ OLO. Ihminen on sellainen, että se tahtoo uskoa johonkin. Tahtoo uskoa, että kuoleman jälkeen voi odottaa vielä jotain hyvää. Totuutta ei kukaan tiedä, mutta itse olen sitä mieltä, että ihminen tekee parempia päätöksiä ja mahdollisesti elää paremman elämän, kun hän uskoo. Uskominen on terveellistä, ihmisen elämisen kannalta. Ihminen elää paremmin kun hän uskoo. He pyrkivät tekemään elämässä oikeita ratkaisuja ja olemaan hyviä ihmisiä. Se on hyvä asia ja siksi minulla ei ole mitään uskovaisia vastaan. Uskonto on keino pitää ihmiset "hyvinä". Sisällöllä ei ome väljä eikä merkitystä, kunhan siihen mitä sanotaan, uskotaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
M.juuka moi..olen usein käynyt kokouksissa ja apua tarviin.
Olen työni vuoksi joutunut usein törmäämään työpaikkakiusaamiseen. Niin hauskaa kuin työelämässä olo onkin, jotkut tyypit tekevät siitä helvetin muille. Väärin ymmärrettynä koko työstä tulee irvikuva työyhteisöstä. Ja siitä kärsii kaikki.
Samat lainalaisuudet esiintyvät myös uskontojen piirissä kuten kaikkialla ihmisyhteisöissä, koska sielläkin toimii samankaltaisia ihmisiä. Ne pilaavat uskonelämän, myrkyttävät ihmismielet ja tekevät ihmisistä raunioita.
Terveellisestä uskomisesta siirrytään sairaan ihmisen vaikutusvallan vuoksi sairaaseen hengenelämään, pakottamiseen ja vähättelyyn ja yhden oikeassaolemiseen, epäterveellä tavalla. Uskonyhteisöstä tulee sairas. Joillakin ihmisillä on vain kumman kiero ja sairas halu hallita ympäristöään, myrkyttää ilmapiiriä ja sitten syytellä toisten vikoja.
Herää kysymys, onko se uskonnon vika vai ihmismielen sairauden seurausta. Evankeliumihan on vapautta, mutta monet tekevät siitä pakkouskon omine uskomuksineen ja siten pyrkivät hallitsemaan toisia.
Siten herää toinen kysymys, onko uskonnossa se epäkohta vai niissä ihmisissä, jotka uskonnon varjolla pilaavat toisten elämää. Jos heillä ei olisi uskontoa välineenään, he käyttäisivät jotain muuta välinettä, esim. työpaikkakiusaamista tai nettiherjaamista. Joillakin on vain tarve alistaa toisia, välineet vain ovat erilaisia.
Uskominen on toki terveellistä, mutta sairaiden ihmisten vaikutusvaltaan joutuminen on epäterveellistä.
Pitäisikö meidät jättää pienenä rauhaan uskonnosta, voisi sitten jokainen vartuttuaan pohtia asiaa ittekseen?
Vai mitä mieltä olet tästä:
”Suur-Helsingin kristillisen seurakunnan koulussa evoluutiota käsitellään koulun rehtorin mukaan kriittisesti. Luomisoppia opetetaan evoluutioteorian rinnalla myös biologian tunnilla.” http://www.pod.fi/suomi/?p=1630
Jos katsot tätä, mitä olemme EU:ssa päättäneet: http://assembly.coe.int/Main.asp?link=/Documents/AdoptedText/ta07/ERES1580.htm ja sama äidinkielellä: http://www.skepsis.fi/lehti/2009/2009-1-vaarat.html,