Autonajotaito ja liikenneajotaito ovat mielestäni kaksi täysin eri asiaa. Ei toisiaan poissulkevia, mutta eivät ne myöskään kata toisiaan. Etenkin teinit(lue:18-20 v pojat) usein sekoittavat nämä keskenään ja puhuvat ajotaidosta yhtenä puurona. Tärkeintä olisi keskittyä tähän liikkenneajotaitoon. On mielenkiintoista, että onnettomuuksia joissa itse ei olla liikennesääntöjen mukaan syyllisiä, tapahtuu joillekin ihmisille useammin kuin muille. Mistä tämä voisi johtua? Mielestäni tältä onnettumuuksiin helposti joutuvalta joukolta puuttuu ennekointikyky. Kykyä nähdä mahdollinen riskitilanne, joka voi syntyä toisen osapuolen virheestä. Esimerkiksi sokea usko kolmion takaa tulevan papparaisen pysähtymiseen, kyllä se katsoo peiliin jne... Itse olen ainakin ajourani aikana välttänyt joitakin rysäyksiä sillä, että olen arvannut vastapuolen mokan tai ainakin ottanut sen mahdollisuuden huomioon.
Todellinen ajotaito
Håkan
201257
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
valot punaiset minut siihen pysäytti
kun se tollo samassa perääni rysäytti
vaikka itse en tehnyt mitään väärää
voi mahdoton sitä vitutuksen määrää
mitäpä siinä muka muuta olisin voinut
ehkä en kuitenkaan tarpeeksi ennakoinut
kun autollain nyt liikenteeseen aloin
miksi en tehnyt sitä pelkin jaloin
Tänäänkin vältyin ylimääräiseltä harmilta kun jätin edessäni matelevaan autokoulun autoon reilun välin. Ylämäessä liikennevaloista lähdettäessä autokoulun auto rullasi taaksepäin metrin verran. Hyvä juttu että olin melkein kolmen metrin päässä.
Siitä se alkaa.
Ota sama asia huomioon muillakin kuin autokoulun autojen kanssa, niin homma alkaa olla silläkohdin kunnossa.
Tuohon ei ole paljoa lisättävää.
Sen verran kuitenkin, että parempaa maailmaa rakentaessamme pitää muistaa, mitkä ovat käyttökelpoiset keinot. Asiaa voisi verrata vaikkapa lapsen kasvatukseen. Mielestäni paras keino on oma esimerkki. Klisee "tehkää niinkuin käsken, ei niinkuin minä teen" ei taida toimia.
Itse pyrin aina mm. autokouluauton kohdalla toimimaan korostetun esimerkillisesti, en kiukutellen oppilaan virheistä. Voin mielessäni kuulla ajo-opettajan sanat:"tuo autoilija toimi hienosti, siitä voi ottaa esimerkkiä". Täydet pisteet Jupelle!
Kokemuksesta osaan varoa kolmiolla varustettuja autoja. On sitä ennenkin väistelty autokoulun autoja, mutta ei niistä kannata hermostua. Pitää vaan itte koittaa kattoa että ajo-opiskelija huomaa sinut. Yhtä kädetön sitä on joskus ollu itsekkin.
Ihminen joka hallitsee auton täydellisesti ja ajaa täysin sääntöjen mukaan ja joutuu silti usein onnettomuuteen omaa puuttellisen liikennenäön eli pelisilmän. Usein tällaiset ihmiset päivittelevät muiden liikennerikkomuksia ja luulevat, että vain sääntöjen mukaan oikein ajamalla homma hoituu. Pieni ylinopeus, joskus vähän keltaisen ylitys, tilan antaminen vaikka ei saisi ja vanhoja vihreitä päin ajaminen ovat joskus tarpeellisia tekoja.
Pelisilmä taito itseluottamus kalusto=paras yhtälö liikenneturvallisuuden kannalta.
Hyvin sanottu. Lisäyksenä vielä aiempi kirjoitukseni samasta aiheesta.
"Näin on! Miten kuljettaja voisi olla hyvä, jos kerran elämässä ajaa kännissä metsään?
Käsitteen "ajotaito" kanssa pitää olla muuten varovainen. Yleensä asiaa enempää miettimättä sillä ymmärretään auton käsittelytaitoa. Onko hyvä kuski sellainen, joka osaa oikaista luiston? Vai onko hyvä kuski sellainen, joka ei joudu luistoon? Jos auto on luistossa, silloinhan auton hallinta on ainakin hetkeksi menetetty.
Olikohan se norjalainen tutkimus muutaman vuoden takaa, jossa todettiin, että autokoulun käsittelykokeissa parhaiten menestyneet olivat olleet keskimääräistä useammin onnettomuuksissa osallisina. Kuka muistaa tämän jutun?"
Ajamaan oppii ajamalla. Ääritilanteista selvitymään oppii ääritilanteisiin hakeutumalla.
Kun ajoharjoittelu suljetulla alueella on käytännössä mahdotonta, pitää urheilla muun liikenteen seassa.
Siinä tarvitaankin sitten sitä liikennesilmää. joka kurviin ei saa mennä kylki edellä.
...tämä vielä:
"Jos auto on luistossa, silloinhan auton hallinta on ainakin hetkeksi menetetty."
Autoa voi viedä nokka edellä, perä edellä tai kylki edellä. Pääasia että kuski vie autoa, eikä auto kuskia. Siinä ero.
Perinteinen tapa yleisessä liikenteessä on ollut viedä autoa keula edellä. Jos vastuuntuntoisen kuljettajan auto poikkeaa tästä, hallinta on menetetty hetkeksi, koska auto ei enää kulje halutulla tavalla. Taitava kuljettaja saa tilanteen nopeasti hallintaan, autonkäsittelytaidoiltaan heikompi saattaa joutua onnettomuuteen.
Se, mitä rallissa tai viikonloppuisin torin kulmilla tai markettien parkkipaikoilla tapahtuu, on asia erikseen.
kaikenlainen urheilu onkin eri asia. Tosin aikoinaan Riesalla ajellessani totesin että on helpompi mennä tarkoituksella kylki edellä risteyksissä kuin toivoa että se sattuisi kääntymään. Talvikelillä siis. Oli näet harvinaisen hankkala auto ajaa, parhaiten pysyi tiellä kun ajoi todella hiljaa tai varsin agressiivisesti.
Agressiivisen ajotyylin valitseminen kannatti, äkillisen luisun oikaisutaito kenties pelasti omani, siskoni, hänen tyttärensä ja herra ties kenen muun hengen kun Riesan takapyörät lipsahtivat jäisiin uriin seitsemänkympin vauhdissa. Rajoitus oli 80km/h, joten kyse ei ollut kaahailusta.
Vastuuntuntoinen kuljettaja valitsisi "Riesalla" ajotyyliksi hiljaisen ajon. (Yleisillä teillä ei saa harjoitella ralliajoa.)
Meinaan, että jos auto lähtee käsistä - milloin vain - on kyseessä ollut liian kova tilannenopeus. Nopeusrajoitus EI aina kerro parasta tilannenopeutta. (Sellaisia kuljettajia varten, jotka eivät osaa ottaa esim.keliä huomioon, on jouduttu ottamaan käyttöön ns. talvinopeusrajoitukset.) Kertomasi tilanne oli mielestäni itse aiheutettu. (Tosin urat tiessä ovat typerien autoilijoiden aiheuttamat, kun ajetaan aina edellisen urissa.)
Voisin väittää, että auto pysähtyy nopeammin hitaasta vauhdista keula edellä ajettaessa, kuin vauhdikkaasta sivuluisusta.
Vai mitä itse luulet ?
Isompi vauhti, pitempi pysähtymismatka. Fysiikan lakejahan ne ovat. Ja yleisellä tiellä ei saa harjoitella ralliajoa. Totta ja hyvä niin. En ole niin tehnytkään. Autoa voi ajaa muutenkin kuin nokka edellä. Missä muuten voi harjoitella ajamista? Käsittääkseni ajaminen on taito jota voidaan kehittää harjoittelulla.
Tottakai olen noudattanut äärimmäistä varovaisuutta, sopivan "harjoittelupaikan" havaittuani katson ettei ketään tule mistään. Näin välttyy myös häpeältä jos tuleekin lipsautettua ojaan. Näin ei kuitenkaan ole vuosikymmeneen käynyt.
Jos totta puhutaan, olen kokeillut myös ns. vastuullista ajamista. Vaihdoin autoa, enkä tapojeni vastaisesti edes yrittänyt selvittää sen ajo-ominaisuuksia. Päädyin harrastamaan agressiivisempaa tyyliä kahden "läheltä piti"-tilanteen jälkeen. Minulla oli kaksi vaihtoehtoa: Ajaa vielä hitaammin ja pyrkiä välttämään riskejä tai opetella ajamaan sillä venkuleella. Päädyin jälkimmäiseen eikä ongelmia ole sittemmin ollut.
Itse aiheutettu? No joo, mitäs ajoin sillä tiellä siihen aikaan siihen suuntaan. Tietysti olisin voinut laskea nopeuteni vaikkapa 50km/h, koska oli talvi ja risteysalueet ovat tunnetusti liukkaita. Valitettavasti yllättävät tilanteet tulevat yllättäen. Varautuakseen niihin tulisi siis aina ajaa 50 km/h. Nopeuksia voidaan laskea niin kauan että ollaan pian paikallaan. Ei se ole mikään ratkaisu.
Eräs tuttavani, kohtapuoliin eläkeiässä, ikänsä ajanut rauhallisesti. Vain pari sakkoa ja pari harmitonta penkkaan ajoa. Hänenkään mielestä ajamista ei tarvitse harjoitella. Hän ajaa rauhallisesti. Viime talvena hän ajoi rauhallisesti nokka edellä päin koivua.
Susta Teidentukko kyllä huomaa, että ajelet autoasi enempi täällä netissä kuin oikeassa maailmassa...on sulla kylläkin pointti, mutta näet asiat hiukan liian musta valkoisesti!
P.S. Auton liike-energia kuluu myöskin auton pyörimiseen!!! Tiesitkös sitä? Eli jos auto pyörähtäisi tiellä ympäri sen nopeus putoaisi myös ilman renkaiden kitka vaikutusta!
Noh! Ehkä se jarrutus on kuitenkin tehokkain tapa hiljentää!
Kyllähän esim jos iso autolautta halutaan pysähtymään mahdollisimman lyhyellä matkalla, käännetään se kulkusuuntaansa nähden poikittain. (Eikä siis komenneta kulkemaan "täyttä taaksepäin".) Silloin jo ilmanvastuskin on helpottamassa nopeaa pysähtymistä.
Mutta autoihin. Minäkin ajelen luistossa (pienessä ja turvallisessa) silloin kun koen sen tarpeelliseksi. Mutta kerran ja vain kerran olen myös "ajanut" kuorma-auton hallitsemattomaan nelipyöräluistoon. Ja kyllähn se auto pysähtyi lopulta. Mutta kyllähän siinä mahdollinen vastaantulija olisi ollut ihmeissään, kun autoni oli samanpituinen kuin tiellä oli leveyttä.
Itse opin tuon liikenneajotaidon vasta Saksaan
muutettuani. Suomessa ilmeisesti ainoastaan pääkaupunkiseudulla on riittävät ajoneuvotiheydet
jonkinlaisen liikennekulttuurin kehittymiselle.
Vaarallisinta liikenteessä on luulla olevansa oikeassa.
No voi... Tuon paremmin en olisi sitä itse osannut sanoa. Kiitos.
taisi joskus sanoa,että jotkut haluavat hautakiveen muistolauseeksi "Olin oikeassa"....
kirjoitat. Liikenne on joukkuepeli ja siellä pärjää parhaiten kun seuraa muidenkin tekemisiä.
Taitavatkin yksilöpelaajat helposti pilaavat pelin ja tuloksena on onnettomuus.