Koulukyydin perusteet

Meillä kouluun ei ollut kuin alle kilometri, mutta poika oli ylivilkkautensa takia ollut psykiatrin juttusilla jo useita vuosia ja psykologi kirjoitti lausunnon jonka mukaan kyyti oli tarpeen ja se sitten saatiinkin.
Muutimme puolen vuoden päästä koulun alkamisesta toiselle paikkakunnalle ja kyydit loppui siihen paikkaan.

Meidän kunnassamme nuo on keskitetty yhdelle opettajalle, joka tekee ns. normaaleissa tapauksissa kuljetuspäätös suositukset. Meillä kulkee alueen 1-3 luokkalaiset kaksi pysäkinväliä bussilla, matkaa alle kilometrin, koska nelotien katsotaan aiheuttavan vaaran, vaikka siinä on kevyen liikenteen väylät koko matkan varrella. Tienylityksiä ei tule, vaan alikulut ovat. Perusteena on suuri liikennemäärä, ja korkea raskaan liikenteen osuus liikenteestä.

Oma poikani kuitenkin kulkee aamuisin edelleen taksilla, koska hän ei välttämättä kiertäisi alikulkujen kautta pysäkille. Hän ei myöskään ole lähikoulussaan, vaikka matkaa onkin vain pari kilometriä. Aamulla hän joutuisi kulkemaan pari sataa metriä pysäkiltä koululle. Aamuisin siis taksi hakee kotoa. Iltapäivisin hän tulee bussilla, paitsi silloin, kun bussia ei heti tule, eli taksikyyti on takaisinkin yhtenä päivänä. Lapsi on siis kolmennella luokalla, en si vuonna kyllä aion jo laittaa kulkemaan niin kuin muutkin.

Eli meille teki aikaisemmin lääkäri lausunnon, jossa hän ilmoitti matkan olevan liian vaarallinen. Perusteena oli niin liikenteen riskit, ympäristön muut houkuttavat riskit, kuin sekin, että ehtiikö lapsi ylipäätään kouluun, kun ei aina muista mitä oli tekemässä. Aikaisemmin hänellä ei onnistunut ympäristön hahmotuskaan, eli eksyi helposti jopa suhteellisen tutussakin ympäristössä. Ja yksi suuri syy oli se, että poika hankkiutui suhteellisen herkästi hankaluuksiin, eli oli yllytyshullu. Hän teki mitä vain, mitä toiset hänelle ehdottivat, ja kiusaamista oli myöskin (riitoja kyllä puolin toisinkin). Nyt, kun alueen kaikki muutkin oppilaat siirtyivät kuljetuksen piiriin, ei enää tarvinnut erikseen lausuntoa toimittaa, kuljetustapa vaan määriteltiin lapsen tarpeiden mukaisesti. On huomattava myös sekin, että koululla on vastuu erityisoppilaistaan, joten ainakin täällä koulu on vieläkin varovaisempi kuin me vanhemmat noissa kuljetustavoissa, ja kuljetuksen odotusajoissa.

Koulun rehtori yleensä tietää näistä asioista ja etenemistavoista. Hänhän sen kuljetuspäätöksenkin allekirjoittaa (ainakin täällä). Kannattaa kysellä sieltäkin.

Meillä koulumatkaa 1km ja matka muutenkin turvallinen (jalkakäytävä eikä tien ylityksiä). Lapsella F90 diagnoosi ja sen vuoksi jatkettu oppivelvollisuus ja henkilökohtainen opetussuunnitelma. Opetussuunnitelmaa tehdessä kysyin rehtorilta että tarvitaankko lääkärin lausunto koulukyydistä. Ei tarvittu , vaan rehtori käytti omaa tervettä järkeään ja teki koulukyyti päätöksen. Koulukyydin tarve kirjattiin 1. vuosiluokan osalta opetussuunitelmaan. Eli me saimme koulukyydin suhteellisen helposti. Saa nähdä mietn käy kun opetussuunnitelmaa keväällä tarkistetaan.