Onko täällä ketään, joka olisi eronnut (eikä vain jäänyt vähemmän aktiviseksi) MAP-kirkosta, ja myöhemmin palannut takaisin?
Postitin oman erokirjeeni puoli vuotta sitten, siihen plus käsittelyaika yms kun erosin virallisesti. Ensimmäiset kolme kuukautta olivat vihan ja katkeruuden täytteisiä. Pari kuukautta sitten olen kuitenkin alkanut taas suhtautua kirkkoon suopeasti, ja myönnän rehellisesti että olen kaivannut kirkossa käyntiä ja toisia jäseniä.
Keräsin alunperin rohkeutta jo muutama viikko sitten kirkkoon menoon, mutta sain vasta eilen vihdoin käytyä. Ensin olin aika jännittynyt siellä, mutta hetken päästä kaikki oli taas kuin ennenkin. Se oli ihana tunne olla taas kirkossa, tavata jäseniä, tutustua uusiin ihmisiin ja laulaa kirkon lauluja. Tänään lähetyssaarnaajat tulivat käymään, ja sekin meni hyvin.
Nyt osaan myöntää, että toimin silloin liian nopeasti kun erosin. Olin järkyttynyt ja minun olisi pitänyt odottaa ennen erokirjeen postittamista. Antaa pölyn laskeutua, jutella lähetyssaarnaajien/piispan kanssa niistä asioista, jotka järkyttivät minua. Olin liian äkkipikainen.
Aion alkaa taas käydä kirkossa oman fiilikseni mukaan, ja jos tulee jotain askarruttavia ajatuksia niin koitan käsitellä niitä muiden kanssa. Koitan edetä nyt kaikessa rauhassa, onhan se jo nähty mihin liian nopea toiminta johtaa.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Postitin oman erokirjeeni puoli vuotta sitten, siihen plus käsittelyaika yms kun erosin virallisesti. Ensimmäiset kolme kuukautta olivat vihan ja katkeruuden täytteisiä. Pari kuukautta sitten olen kuitenkin alkanut taas suhtautua kirkkoon suopeasti, ja myönnän rehellisesti että olen kaivannut kirkossa käyntiä ja toisia jäseniä.
Keräsin alunperin rohkeutta jo muutama viikko sitten kirkkoon menoon, mutta sain vasta eilen vihdoin käytyä. Ensin olin aika jännittynyt siellä, mutta hetken päästä kaikki oli taas kuin ennenkin. Se oli ihana tunne olla taas kirkossa, tavata jäseniä, tutustua uusiin ihmisiin ja laulaa kirkon lauluja. Tänään lähetyssaarnaajat tulivat käymään, ja sekin meni hyvin.
Nyt osaan myöntää, että toimin silloin liian nopeasti kun erosin. Olin järkyttynyt ja minun olisi pitänyt odottaa ennen erokirjeen postittamista. Antaa pölyn laskeutua, jutella lähetyssaarnaajien/piispan kanssa niistä asioista, jotka järkyttivät minua. Olin liian äkkipikainen.
Aion alkaa taas käydä kirkossa oman fiilikseni mukaan, ja jos tulee jotain askarruttavia ajatuksia niin koitan käsitellä niitä muiden kanssa. Koitan edetä nyt kaikessa rauhassa, onhan se jo nähty mihin liian nopea toiminta johtaa.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Minä en ole varsinaisesti eronnut, enkä palannut takaisin kirkkoonkaan, mutta ajattelin silti vähän kirjoitella tuntojani. Silloin kun luisuin epäaktiiviseksi, ajattelin joskus palaavani takaisin aktiivijäseneksi - meni siihen sitten kuinka kauan tahansa. Kun olin ollut pois kirkosta noin 10 vuotta, kohtasin uskonkriisin. Menetin "alkuperäisen" uskoni niin MAP-kirkkoon kuin Jumalaan, Jeesuksesta puhumattakaan. Lisäksi tutustuin MAP-kirkon kyseenalaiseen historiaan (lähinnä netin välityksellä) ja sen tietäen en voi muuta kuin päätellä kirkon olevan yhtä hataralla pohjalla kuin muidenkin kristillisten kirkkojen. Mutta jostain syystä kaipaan kirkkoon. Ajatus aktiivijäsenyydestä ei oikein iske, mutta ehkä voisin silti käydä siellä silloin tällöin.
Ehdotankin, että jos sinusta tuntuu hyvältä käydä kirkossa, niin käy ihmeessä. Anna ajan kulua, älä tee hätiköityjä päätöksiä. Älä anna kenenkään painostaa itseäsi. Jos käyt kirkossa vielä muutaman kuukauden päästä ja se tuntuu oikealta/hyvältä, niin harkitse sitten jäsenyyttäsi uudelleen.
Kiitos vastauksestasi!
Näin ajattelinkin tehdä, eli käyn tässä nyt ihan rauhassa muutaman kuukauden kirkossa kun siltä tuntuu, ja sitten harkitsen mahdollista jäsenyyttä. Ei siis ole tällä hetkellä aikomusta rynnätä kahden viikon päästä kasteelle, hehe.
Minäkin kun erosin, niin oli aika jolloin en uskonut lainkaan Jumalaan tai Kristukseen. Aloin kuitenkin taas uskoa, ja luokittelin itseni peruskristityksi. Luen säännöllisesti Raamattua ja rukoilen.
Hienoa tietää, että en ole ainoa joka on joskus jäänyt kirkon piiristä pois, ja silti kaipaa sitä. Toivottavasti sinäkin löydät sinulle parhaan suhteen kirkkoon.
linjoilla: maltti on valttia.
Totta kai kirkon jäsenistä olisi ihanaa, jos tulisit takaisin, mutta kuuntele tässä asiassa vain omaa sisintäsi ja Pyhän Hengen kuiskauksia.
Tunnen henkilöitä, jotka ovat olleet vuosia, vuosikymmeniäkin, poissa kirkossa ja tulleet sitten takaisin. Monet viimeiset tulevat ensimmäisiksi, sanotaan sanassa!
joidenkin mielestä kyseenalaistakin ja joidenkin mielestä taas ei?
Ja kumpikaan osapuoli ei ole sokeita, se selitys ei kelpaa. Eikä aivopestyjä.
Missä se ero siis on?
Ne, jotka suhtautuvat kirkon opetuksiin kielteisesti, näkevät kaikessa muusakin kirkkoon liityvässä kielteistä. Sen lisäksi uskotaan suranaisia valheitakin.
Ne, jotka taas kokevat kirkon opetukset myöneisenä asiana, tarkastelevat myös historiaa samassa valossa, eivätkä anna loanheiton vaikutaa todistukseen.
meidän jäsentenkin pitäisi muistaa tuo "maltti on valttia".
Moni pyrkii elämään jossakin tialssa että pitäisi olla täydellinen tänään ja nyt ja kun ei ole niin antaa mennä vaan...
Ja osa jäsenistä osaa kyllä toisten syntejä luetella, mutta oma piha jääkin sitten huomaatta...
Ei ole suurta väliä liitytkö kirkkoon takaisin tai et. Pääasia on, että löydät tasapainon elämääsi; olipa se sitten mormoneissa tai islamissa tai ei missään noista.
Elämän tarkoitus on henkinen kasvu ja maanpäällinen elämä on vain oppimisen ja kehityksen aikaa fyysisessä muodossa. Ruumis on väline. Suosittelen googlaamista vaikka avainsanalla sielun kasvu.
Ole kuitenkin avoin ja älä rajoita elämännäkemystä yhteen dogmaan. Sellainen aiheuttaa lokeroitumista ja edesauttaa suvaitsemattomuutta.
pitää kasvaa henkisesti, siis tarkoitan onko se joku erityinen päämäärä vaiko ehkä välietappi.
Totuuden löytäminen on olennaista tässä elämässä. On monia hyviä aatteita ja filosofioita, mutta mikään ei korvaan ilmoitusten kautta saatavilla olevaa totutta. Pyhien kirjoitusten oppaasta.
ILMOITUS. Katso myös Innoitus; Jumalan sana; Näky; Profetia; Pyhä Henki; Uni; Valo, Kristuksen valo; Ääni.
Viesti Jumalalta hänen maan päällä oleville lapsilleen. Ilmoitus voi tulla Kristuksen valon ja Pyhän Hengen kautta innoituksena, näyissä, unissa tai enkelien tuomana. Ilmoitus antaa opastusta, joka voi johdattaa uskolliset iankaikkiseen pelastukseen selestisessä valtakunnassa.
Herra ilmoittaa työnsä profeetoilleen ja vahvistaa uskoville, että profeetoille annetut ilmoitukset ovat totta (Aam. 3:7). Ilmoituksen kautta Herra antaa yksilöllistä opastusta jokaiselle, joka sitä etsii, jolla on uskoa ja joka tekee parannuksen ja on kuuliainen Jeesuksen Kristuksen evankeliumille. "Pyhä Henki on ilmoittaja", sanoi Joseph Smith, eikä "kukaan voi saada Pyhää Henkeä saamatta ilmoituksia."
Herran kirkossa ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin jäsenet ovat profeettoja, näkijöitä ja ilmoituksensaajia kirkolle ja maailmalle. Kirkon presidentti on ainoa, jonka Herra on valtuuttanut ottamaan vastaan ilmoitusta kirkkoa varten (OL 28:2–7). Jokainen ihminen voi saada henkilökohtaista ilmoitusta omaksi hyväkseen.
Ihminen elää kaikesta mitä Herra sanoo, 5. Moos. 8:3 (Matt. 4:4; OL 98:11). Herra puhuu hiljaisella äänellä, 1. Kun. 19:12. Ellei profeettoja ole, kansa villiintyy, Sananl. 29:18. Ei Herra Jumala tee mitään ilmoittamatta suunnitelmiaan palvelijoilleen, profeetoille, Aam. 3:7. Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, Matt. 16:15–19. Henki johtaa teidät tuntemaan koko totuuden ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva, Joh. 16:13. Jos joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta, Jaak. 1:5. Kaikki ilmoitetaan, 2. Nefi 27:11. Minä annan ihmislapsille rivin rivin päälle, 2. Nefi 28:30. Ei ole mitään salaista, mitä ei ilmoiteta, 2. Nefi 30:17. Pyhä Henki osoittaa teille kaiken, 2. Nefi 32:5. Kukaan ei tunne Jumalan teitä, ellei niitä ilmoiteta hänelle, MK Jaak. 4:8. Alma paastosi ja rukoili ilmoitusta, Alma 5:46. Asioita, joita ei ole koskaan ilmoitettu, ilmoitetaan uskollisille, Alma 26:22. Ne, jotka kieltävät ilmoituksen, eivät tunne Jeesuksen Kristuksen evankeliumia eivätkä ymmärrä kirjoituksia, Morm. 9:7–8. Te ette saa mitään todistusta, ennen kuin uskonne on koeteltu, Et. 12:6. Minun sanani toteutuu täysin, OL 1:38. Enkö minä puhunut asiasta rauhaa sinun mieleesi? OL 6:22–23. Minä puhun sinulle sinun mielessäsi ja sinun sydämessäsi, OL 8:2–3. Jos se on oikein, minä saatan sinun sydämesi palamaan, OL 9:8. Älä kiellä ilmoituksen henkeä, OL 11:25. Ne, jotka pyytävät, saavat ilmoitusta ilmoituksen päälle, OL 42:61. Mitä he puhuvatkin Pyhän Hengen innoittamina, se on Herran ääni, OL 68:4. Jumala antaa teille tiedon, OL 121:26. Joseph Smith näki Isän ja Pojan, JS-H 17. Uskomme kaiken, mitä Jumala on ilmoittanut ja vielä ilmoittaa, UK 7, 9
johon meillä on mahdollisuus:
1. Moos. 1
26 Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu." [1. Moos. 5:1, 9:6; Viis. 2:23; Kol. 3:10]
27 Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. [1. Moos. 5:2; Matt. 19:4
Ihmiset ovat, jotta heillä olisi ilo:
ILO. Katso myös Kuuliaisuus.
Suuren onnen tila, joka tulee vanhurskaasta elämästä. Kaikkien ihmisten kuolevaisen elämän tarkoituksena on ilo (2. Nefi 2:22–25). Täysi ilo tulee ainoastaan Jeesuksen Kristuksen kautta (Joh. 15:11; OL 93:33–34; 101:36).
Kurjat riemuitsevat jälleen Herrasta, Jes. 29:19 (2. Nefi 27:30). Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon, Luuk. 2:10. Iloanne ei kukaan voi teiltä riistää, Joh. 16:22. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, Gal. 5:22. Sen hedelmä täytti sieluni tavattoman suurella ilolla, 1. Nefi 8:12. Ihmiset ovat, jotta heillä voisi olla ilo, 2. Nefi 2:25. Vanhurskaiden ilo on täysi ikuisesti, 2. Nefi 9:18. He voivat asua Jumalan luona milloinkaan päättymättömässä onnen tilassa, Moosia 2:41. Minä jätän kaiken, mitä omistan, jotta saisin tämän suuren ilon, Alma 22:15. Kenties voin olla väline Jumalan käsissä jonkun sielun johdattamisessa parannukseen, ja tämä on minun iloni, Alma 29:9. Mikä ilo, ja minkä ihmeellisen valon minä näinkään, Alma 36:20. Minun Henkeni täyttää sielusi ilolla, OL 11:13. Kuinka suuri teidän ilonne onkaan hänen kanssansa minun Isäni valtakunnassa! OL 18:15–16. Tässä maailmassa teidän ilonne ei ole täysi, mutta minussa teidän ilonne on täysi, OL 101:36. Tässä elämässä minulla on ilo, Moos. 5:10–11.
Ilmeisesti kysymyksessä on tunteen ja järjen välinen ristiriita.
En ihan vastaa "toiveitasi" eli en saanut koskaan erottua kirkosta virallisesti.. Olen ollut kirkon jäsen lapsesta asti kun vanhempani liittyivät kirkkoon. Teini-ikäisenä aloin kuitenkin kyseenalaistaa kirkon oppeja mm. ikuisesta avioliitosta sekä sitten tietysti kaikista epäilyttävistä tiedoista mm. aiempien profeettojen lausumista tai mustien pappeudesta. Menetin siis lapsenuskoni enkä saanut omaa todistusta tilalle.
Aloin elää kirkon oppien vastaisesti mutta kävin kuitenkin kirkossa kun en kehdannut jäädä poiskaan. Parikymppisenä muutin toiselle paikkakunnalle ja sen jälkeen oli helppo jäädä pois kun ei kirkossa ollut ketään tuttua joka olisi minua sinne odottanut. Olin varma etten tule koskaan todistusta saamaan, olin kyllä kovasti yrittänyt rukoilla ja pyytää että sen saisin mutta en tuntenut mitään vastausta.
Olin varmaan hiukan katkerakin kirkolle, tunsin itseni huijatuksi kun mitään todistusta ei tullutkaan.
Välillä kävin vanhalla kotipaikkakunnallani äitini luona kylässä ja niinä viikonloppuina menin sitten yleensä kirkkoon mukaan. En kuitenkaan yleensä viihtynyt siellä, tuntui vaan todella ahdistavalta kun kaikki muut siellä minun tietojeni mukaan olivat niin "täydellisiä" ja jotenkin tunsin itseni huonommaksi kun käytin alkoholia ja tein ties mitä.
Yhtänä sunnuntaina sitten kuitenkin satuin osallistumaan luokkaan jossa puhuttiin hyvin kauniisti avioliitosta ja perheestä (oma avioliittoni oli erittäin vakavassa kriisissä johon osasyynä oli juuri uskonasiat). Tuona sunnuntaina sain sen todistuksen mitä olin niin kauan yrittänyt saada monta vuotta sitten. Tuli todella ihana tunne ja varmuus siitä että haluan sittenkin palata takaisin kirkkoon sekä pelastaa avioliittoni ja perheeni. Aloin käydä uudestaan kirkossa ja ekaa kertaa luin Mormonin kirjan kunnolla alusta loppuun. Siitä lähtien olenkin taas ollut aktiivinen kirkossa ja vaikka se usko ei tunnukaan aina yhtä palavalta kuin sinä aikana kun palasin kirkkoon niin silti muistan edelleen sen tunteen ja pyrin samaan tunteeseen uudelleen ja uudelleen.
Todellakin nuo teidän aiemmat puheenvuoronne mormonikirjat ja palstalta vyöryvä propaganda saa minut taatusti miettimään sanojenne siirappimaista ja venyvää makeutta. Tuo makeus tuntuu ällöttävän epäuskottavalta.
4. Tunteiden avulla voi määritellä totuuden
Me uskomme, että voimme tietää totuuden tunteiden avulla. Emme luota mihinkään tosiasioihin, jotka ovat ristiriidassa siihen nähden, mitä tunteemme sanovat totuudesta, ja hylkäämme nuo tosiasiat.
Jos jokin asia tuntuu pahalta, kuten esimerkiksi kun joku kertoo meille, että Joseph Smith oli huijari, silloin tiedämme, että Joseph Smithin on täytynyt olla profeetta, koska vääryydet aiheuttavat pahoja tunteita ja meistä tuntuu pahalta, kun joku kertoo, että meitä on vedetty höplästä.
Toisin sanoen: jos meistä tuntuu pahalta, niin kuulemme pahoja asioita, joiden sen vuoksi täytyy olla valheita. Meistä tuntuu hyvältä kun luemme Mormonin kirjaa, sen vuoksi sen täytyy olla totta.
Arkeologia, genetiikka, tiede, metallurgia, maanviljelystieto ja eläintiede ovat asiaankuulumattomia, koska tunteidemme mukaan Mormonin kirja on Jumalan ilmoittama tosi kirja.
Tämä hyvä tunne soveltuu elämäämme joka alalla. Me päättelemme pitääkö meidän tehdä jotakin tai tiedämmekö totuuden jostakin, jos olemme rukoilleet asiasta ja meillä on hyvä tunne siitä.
http://www.mormonismi.net/kh/epaviralliset.shtml
tunteillako yhtäkkiä onkin merkitystä.
Missä johdonmukaisuus...
että mormonismi.net -sivustolta ei voi osoittaa virheitä.
Nämä epäviralliset uskonkappaleet ovat ainoastaan niiden laatijan näkemystä, virheellistä näkemystä.
Tunteita on erilaisia. Kaikkiin niihin ei voi luottaa, vaan on oltava huolellinen. "Epävirallinen uskonkappale 4" uskottelee, että MAP-kirkkolaielle riittäisi mikä tunne tahansa totuuden osoittajaksi. Tuo on ko. sivustolle tyypillistä vääristelyä ja argumentoitinvirhe olkinukke.
Totuuden tuntu on tutkimuksen tulos ja perustuu ilmoituksiin. Tunnemme totuuden lukiessamme pyhiä kirjoituksia ja ymmärtäessämme niihin sisältyviä ilmoituksia. Ilmoitukset ovat ainoa tapa saada tietää totuudesta. Sellaiseen tunteeseen, joka ei perustu ilmoituksiin, ei tule luottaa.
Olen verrannut ennenkin totuuden tunnetta oikean ratkaisun löytämiseen ristisanatehtävässä. Kaikkien kohtien pysty- ja vaakasuorassa tulee olla keskenään yhteen sopivia. Kun ne saa kohdalleen, niin tuntee, että nyt se on oikein. Sanojen oikeat merkityksen keskenään yhteen sovitettuina antavat totuuden tunteen.
Jospa jatkaisin. Kun on laittanut väärän sanan ristikkoon ja koettaa sovittaa siihen muita, niin tunteen, että jossain on vika. Aikaisemmin kirjoittamastaan ei ole kuitenkaan helppo ilman muuta luopua. Se kuvastakoon ennakkoluulon merkitystä totuuden etsimisestä. Vasta sitten kun "nöyrtyy" poistamaan virheellisen sanan, alkaa tehtävä ratketa. Myös se, että tekee välillä muuta tai palaa tehtävän pariin esim. päiväunien jälkeen, auttaa näkemään virheen, koska on saanut siihen välimatkaa.
Tunne aina vahvistaa, että ratkaisu on oikea myös uskonnollisessa etsimisessä, mutta ei voi odottaa oikeaa totuuden havaisemista ilman, että tekee oman osansa. - Ristisanatehtäväänkin on paneuduttava - miksipä ei totuuden löytämiseen uskonnosta.
että olet aina tervetullut takaisin.
Jotkut opetukset kaipaavat pohjaa jonka rakentamiseen menee vuosia. Ainoa tapa tuolloin on luottaa Jumalan ohjaamiseen ja Pyhän Hengen ohjaaviin kuiskauksiin siitä mikä suunta on oikea. Pää on pidettävä kylmänä ja luotetttava siihen, että asiat aikanaan selviää. Näin on ainakin minulle käynyt monta kertaa.
On hyvä muistaa se ensimmäinen tunne kun ymmärsi kirkon olevan totta ja pitää siitä kiinni. Yksi hyvä tapa on myös katsoa asioita ikuisuuden perspektiivistä ja ymmärtää, että ainoa, mikä on tärkeätä on usko Jeesukseen Krisukseen ja sovitukseen, kaste sekä uskoa, että Jeesus on Jumalan poika.
Sisar olet herkkä ihminen. Ota rauhallisesti. Olen pahoillani että järkytyit. Mutta siihenhän tämän palstan vastustaja kirjoittajat tähtäävätkin, ihmisten järkytämiseen. Eikä vain ihmisten vaan heidän uskonnollisen perustansa järkyttämiseen.
Kiva kun viihdyt kirkossa jälleen.
minusta tuntuu, että tei ihan oikein erotessasi.
Nyt kun tulet takaisin sinulla on varmaan tunne, että sinua ei ole narrattu kirkkoon.
Eräs sisar paiskoi kaikki kirkkomme kirjallisuuden minun syliini ja erosi kirkosta.
Kuitenkin hän palasi tutkituaan muita uskontoja useita vuosia.
Hänet kastettiin uudelleen, ja muutama vuosi siitä hän nukkui pois.
Eräs lapsistani on tulossa takaisin oltuaan pois 10 v..
Olen lukenut usein kommenttejasi ja sanon,että
olet lukemani perusteella vilpitön ja rehellinen ennen kaikkea itsellesi.
Luulen että olet oikeassa!
ovat usein hyvin opettavaisia. Minäkin nuorena ollessani kokeilin jonkin aikaa elää ilman kirkkoa. Minut kastettiin perheeni kanssa, kun olin 11-vuotias. Kun tulin aikuiseksi ja avioiduin oli elämässäni lyhyt kausi, jolloin en käynyt kirkossa ja vietin melko maallista aikaa elämällä ns. taviksen elämää. Sitten eräänä syysiltana kotiopettajat vierailivat luonamme, ja siitä lähti uusi hengellinen nousukausi, joka johti meidät temppeliin sinetöimään avioliittomme. Se oli todella upeaa aikaa ja saimme monia hienoja hengellisiä kokemuksia, joita en vaihtaisi mihinkään tässä maailmassa.
Minulla on kuitenkin aina ollut vahva todistus evankeliumin totuudesta ja palautetusta kirkosta, mutta joskus ajalliset asiat voivat ottaa meidät otteeseensa.
Toivon sinulle Sisar87 hyviä hengellisiä kokemuksia kun käyt kokouksissa. Muuten nykyisen seurakuntasi piispa on lankoni. Voit kertoa hänelle terveisiä Unskilta.
Kiva kuulla että asiat selkiytyvät elämässäsi.
Ehkäpä juuri nopea aikataulu tosiaan johti siihen ettet ollut ihan selvillä tulevista asioista. Minä harkitsin liittymistä sen verran kauan että jäi aikaa pohtia asioita riittävästi.
Mutta sen asian haluan vielä kerran oikaista, jota kuulee joskus täällä väitettävän. Ketään ei painosteta liittymään ja jokainen saa rauhassa miettiä haluamansa ajan liittymistä.Vahingossa ei kukaan jäseneksi joudu!
uskoa taas mormonien lihaklönttijumalaan?
Ehkä alankin. Mistäs sitä tietää...
Kristus voitti kuoleman kaikkien puolesta. Sellainen kuin Isä on myös Poika.
YLÖSNOUSEMUS. Katso myös Henki; Jeesus Kristus; Kuolema, fyysinen; Kuolemattomuus; Ruumis; Sovitus.
Henkiruumiin yhdistyminen fyysiseen liha- ja luuruumiiseen kuoleman jälkeen. Ylösnousemuksen jälkeen henki ja ruumis eivät enää milloinkaan erkane ja ihmisestä tulee kuolematon. Jokainen maan päälle syntynyt ihminen nousee ylös, koska Jeesus Kristus voitti kuoleman (1. Kor. 15:20–22).
Jeesus Kristus oli ensimmäinen tämän maan päällä ylösnoussut olento (Ap. t. 26:23; Kol. 1:18; Ilm. 1:5). Uusi testamentti antaa runsaasti todisteita siitä, että Jeesus nousi ylös fyysisessä ruumiissaan: hänen hautansa oli tyhjä, hän söi kalaa ja hunajaa, hänellä oli liha- ja luuruumis, ihmiset koskettivat häntä ja enkelit sanoivat, että hän oli noussut ylös (Mark. 16:1–6; Luuk. 24:1–12, 36–43; Joh. 20:1–18). Myöhempien aikojen ilmoitus vahvistaa todeksi Kristuksen ja koko ihmiskunnan ylösnousemuksen (Alma 11:40–45; 40; 3. Nefi 11:1–17; OL 76; Moos. 7:62).
Kaikki ihmiset eivät nouse samaan kirkkauteen (1. Kor. 15:39–42; OL 76:89–98), eivätkä kaikki nouse ylös samalla kertaa (1. Kor. 15:22–23; Alma 40:8; OL 76:64–65, 85). Monet pyhät nousivat ylös Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen (Matt. 27:52). Vanhurskaat nousevat ylös ennen jumalattomia ja tulevat esiin ensimmäisessä ylösnousemuksessa (1. Tess. 4:16). Parannusta tekemättömät synnintekijät tulevat esiin viimeisessä ylösnousemuksessa (Ilm. 20:5–13; OL 76:85).
Minä aukaisen teidän hautanne, päästän teidät haudoistanne, Hes. 37:12. Haudat aukenivat, ja monien pyhien ruumiit nousivat ylös, Matt. 27:52–53 (3. Nefi 23:9). Herra on todella noussut kuolleista! Luuk. 24:34. Minä olen ylösnousemus ja elämä, Joh. 11:25. Kaksitoista apostolia opettivat, että Jeesus oli noussut ylös, Ap. t. 1:21–22 (Ap. t. 2:32; 3:15; 4:33). Kristuksesta osallisina kaikki tehdään eläviksi, 1. Kor. 15:1–22. Ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina, 1. Tess. 4:16. Autuaita ja pyhiä ovat ne, jotka pääsevät osallisiksi ensimmäisestä ylösnousemuksesta! Ilm. 20:6. Kristus antaa henkensä ja ottaa sen jälleen saadakseen aikaan kuolleiden ylösnousemuksen, 2. Nefi 2:8 (Moosia 13:35; 15:20; Alma 33:22; 40:3; Hel. 14:15). Ilman ylösnousemusta me jäisimme Saatanan alaisiksi, 2. Nefi 9:6–9. Ylösnousemus tulee kaikkien ihmisten osaksi, 2. Nefi 9:22. Abinadi opetti ensimmäisestä ylösnousemuksesta, Moosia 15:21–26. Jumalattomat jäävät ikään kuin lunastusta ei olisi suoritettu, paitsi että kuoleman siteet on päästetty, Alma 11:41–45. Alma selitti, mikä on sielujen tila kuoleman ja ylösnousemuksen välissä, Alma 40:6, 11–24. Kristuksen omina kuolleet tulevat esiin Herran tullessa, OL 29:13 (OL 45:45–46; 88:97–98; 133:56). Itkekää etenkin niitä, joilla ei ole toivoa kirkkauden ylösnousemuksesta, OL 42:45. Ne, jotka eivät ole tunteneet lakia, pääsevät osallisiksi ensimmäisestä ylösnousemuksesta, OL 45:54. He nousevat kuolleista eivätkä kuole sen jälkeen, OL 63:49. Ylösnousemus kuolleista on sielun lunastus, OL 88:14–16. Henki ja aine erottamattomasti yhteen liitettyinä saavat ilon täyteyden, OL 93:33. Enkeleillä, jotka ovat ylösnousseita olentoja, on liha- ja luuruumis, OL 129:1. Kaikki äly, jonka me saamme tässä elämässä, nousee meidän kanssamme ylösnousemuksessa, OL 130:18–19.
Luuk 24:39
Ja katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luuta, niinkuin te näettä minulla olevan.
Kiellätkö tämän Jeesuksen oman opetuksen??
Ei usko ole "fiilistelyä", ihmisten tapailuja jne.
"Se oli ihana tunne olla taas kirkossa, tavata jäseniä, tutustua uusiin ihmisiin ja laulaa kirkon lauluja. Tänään lähetyssaarnaajat tulivat käymään, ja sekin meni hyvin."
Yksinäisten sydämien kerhoja on maailma pullollaan,
jos seuraa kaipaat,käy niissä. Oikeissa kirkoissa palvellaan Jumalaa, ei etsitä seuraa.
muuta sanottavaa kuin toisten ihmisten nimitteleminen.
Et taida edes tietää, mitä sana masokisti tarkoittaa.
Kristinuskon mukaan kirkko on Kristuksen ruumis ja Kristus itse on sen pää (Ef. 1:22–23). Kirkon perustaja ja ylläpitäjä on Jumala itse. Kirkko on siellä, missä julistetaan Jumalan sanaa ja jaetaan sakramentteja.
Kyllä tiedän, mitä masokisti tarkoittaa. En minä sisarta nimitellyt, ainoastaan kysyin ja ojensin, vai oletko sisar itse, puskissa.
Sananl. 9:7
Jos omahyväistä ojennat, hän pilkkaa sinua, jos jumalatonta nuhtelet, saat solvauksen.
että nimittelet loukkaavasti, joskin ontuvasti, tuntematonta ihmistä.
En ollut minä puskissa, vasta nyt tulin katsomaan mikä meininki täällä on. En kyllä oikein osaa sanoa mitään tuohon mitä sanoit, sanattomaksi jäin... :(
Sen nauttimistapoja ja sen merkityksestä on monia eri käsityksiä. Niinpä sakramentin nauttiminen ei ilman muuta takaa oikean kirkon olemassoloa. Sen siunaamiseen ja jakamiseen tarvitaan aito valtuus. Kaste ei liioin ole oikeia miten tahansa ja kenelle tahansa suoritettuna. Sakramentti on kasteen liiton uudistamista.
Oikeassa kirkossa tulee olla apostolinen johto ja valtuus. Ne hävisivät maan päältä jo varhain. Pyhien kirjoitusten oppaasta:
LUOPUMUS. Katso myös Evankeliumin palautus; Kapinointi.
Yksilön, kirkon tai kokonaisen kansakunnan kääntyminen pois totuudesta.
Yleinen luopumus: Israelin piti varoa sydämensä luopumusta Herrasta, 5. Moos. 29:18. Ellei profeettoja ole, kansa villiintyy, Sananl. 29:18. Maan asukkaat ovat tehneet tyhjäksi ikuisen liiton, Jes. 24:5. Myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, Matt. 7:27. Olen hämmästynyt, kun te näin pian olette luopumassa ja olette siirtymässä toisenlaiseen evankeliumiin, Gal. 1:6. He olivat alkaneet kulkea polkua mutta eksyivät sumussa tieltä, 1. Nefi 8:23 (1. Nefi 12:17). Maistettuaan hedelmää he lankesivat kielletyille poluille, 1. Nefi 8:28. Nefiläisten luopumus oli kompastuskivi niille, jotka eivät kuuluneet kirkkoon, Alma 4:6–12. Monet kirkon jäsenet kävivät ylpeiksi ja vainosivat muita jäseniä, Hel. 3:33–34 (Hel. 4:11–13; 5:2–3). Kun Herra antaa kansansa menestyä, se paaduttaa joskus sydämensä ja unohtaa hänet, Hel. 12:2; 13:38. Nefiläiset paaduttivat sydämensä ja joutuivat Saatanan valtaan, 3. Nefi 2:1–3. Moroni profetoi myöhempien aikojen luopumuksesta, Morm. 8:28, 31–41. Luopumus edeltää toista tulemista, OL 1:13–16.
Kristillisen varhaiskirkon luopumus: Tämä kansa lähestyy minua suullaan, Jes. 29:10, 13. Pimeys peittää maan, Jes. 60:2. Herra lähettää maahan Herran sanan kuulemisen nälän, Aam. 8:11. Vääriä messiaita ja vääriä profeettoja ilmaantuu, Matt. 24:24. Teidän joukkoonne tulee julmia susia, Ap. t. 20:29. Olen hämmästynyt, kun te näin pian olette luopumassa hänestä, Gal. 1:6. Ennen toista tulemista tapahtuu uskosta luopuminen, 2. Tess. 2:3. Jotkut eksyvät totuudesta, 2. Tim. 2:18. Toiset ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät uskon voiman, 2. Tim. 3:5. Tulee aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia, 2. Tim. 4:3–4. Kansan keskuudessa esiintyy vääriä profeettoja ja vääriä opettajia, 2. Piet. 2:1. Joukkoonne on luikerrellut ihmisiä, jotka kieltävät ainoan Valtiaamme ja Herramme, Juud. 4. Jotkut sanovat itseään apostoleiksi, vaikka eivät ole, Ilm. 2:2. Nefi näki suuren ja iljettävän kirkon muodostumisen, 1. Nefi 13:26. Pakanat ovat kompastuneet ja perustaneet monia kirkkoja, 2. Nefi 26:20. He ovat poikenneet minun toimituksistani ja rikkoneet minun ikuisen liittoni, OL 1:15. Pimeys peittää maan ja synkkä pimeys ihmisten mielen, OL 112:23. Josephille kerrottiin, että kaikki kirkot olivat väärässä; niiden julistajien sydän oli Jumalasta kaukana, JS-H 19.
Pyhien kirjoitusten oppaaseen ja MAP-kirkon pyhiin kirjoituksiin suomeksi voi tutustua tästä:
:http://scriptures.lds.org/fi
Myös Raamattu on meille pyhä kirjoitus.
Jumalan palveleminen?
Hymistelyä penkkirivissä papin puhuessa pehmoisia?