Joseph Smithin äiti Lucy Mack Smith kertoi tapauksesta, jossa aseistettu kansalliskaartilaisjouko tuli pidätämään profeettaa jonkin tekaistun syyteen takia Far Westissä:
"Joseph katsoi heitä hyvin ystävällisesti hymyilen ja astuen heidän luokseen ojensi jokaiselle heistä kätensä tavalla, joka sai heidät vakuutuneeksi siitä, ettei hän ollut enempää syyllinen rikoksiin, kuin pelokas teesksntelijäkään. He vaikenivat ja tuijottivat häntä kuin olisivat nähneet aveen.
Joseph istuutui ja ryhtyi keskustelemaan heidän kanssaan ja selitti 'mormoneiksi' kutsutun kansan näkemyksiä ja tuntemuksia, heidän toimintaansa ja kohtelua, jota he olivat saaneet osakseen vihollistensa taholta alusta asti. Hän kertoi heille, että pahansuopuus ja parjaus olivat seuraneet heitä siitä asti, kun he olivat tulleet Missouriin, mutta he olivat kansa, joka ei ollut hänen tietämänsä mukaan koskaan rikkoneet lakia. Mutta jos he olivat, he olivat valmiit menemään oikeuden eteen.--
Sen jälkeen hän nousi ja sanoi:'Äiti, taidan lähteä kotiin. Emma odottaa minua.' Sen kuultuaan kaksi miehistä hyppäsi seisomaan sanoen:'Ette voi lähteä yksin, sillä se ei olisi turvallista. Me lähdemme kanssanne ja suojelemme teitä.' Joseph kiitti heitä ja lähti heidän kanssaan.
Kun he olivat poissa, loput upseereista seisoivat oven vieressä ja kuulin suraavan keskustelun heidän välillään:
Ensimmäinen upseeri:'Eikö teistä tuntunut jotenkin oudolta, kun Smith tartui teitä kädestä? Minusta ei ole koskaan elämässäni tuntunut sellaiselta.'
Toinen Upseeti:'Minusta tuntui siltä, etten voi liikahtakaan. En mistään hinnasta vahingoitaisi hiuskarvaakaan sen miehen päästä.'
Kolmas upseeri:'Tämä on viimeinen kerta, kun näette minut tulemaan tappamaan Joe Smithiä tai mormoneja.'--
Nuo miehet, jotka lähtivät poikani mukaan, lupasivat kotiuttaa alaisinaan olevat sotilaat ja lähteä kotiin. He sanoivat, että jos Josephilla oli heille jotakin käyttöä, he palaisivat takaisin ja seuraisivat häntä minne tahansa." (Kirkon presidenttien opetuksia Joseph Smith, luku 29)
"Joseph katsoi heitä hyvin ystävällisesti hymyilen ja astuen heidän luokseen ojensi jokaiselle heistä kätensä tavalla, joka sai heidät vakuutuneeksi siitä, ettei hän ollut enempää syyllinen rikoksiin, kuin pelokas teesksntelijäkään. He vaikenivat ja tuijottivat häntä kuin olisivat nähneet aveen.
Joseph istuutui ja ryhtyi keskustelemaan heidän kanssaan ja selitti 'mormoneiksi' kutsutun kansan näkemyksiä ja tuntemuksia, heidän toimintaansa ja kohtelua, jota he olivat saaneet osakseen vihollistensa taholta alusta asti. Hän kertoi heille, että pahansuopuus ja parjaus olivat seuraneet heitä siitä asti, kun he olivat tulleet Missouriin, mutta he olivat kansa, joka ei ollut hänen tietämänsä mukaan koskaan rikkoneet lakia. Mutta jos he olivat, he olivat valmiit menemään oikeuden eteen.--
Sen jälkeen hän nousi ja sanoi:'Äiti, taidan lähteä kotiin. Emma odottaa minua.' Sen kuultuaan kaksi miehistä hyppäsi seisomaan sanoen:'Ette voi lähteä yksin, sillä se ei olisi turvallista. Me lähdemme kanssanne ja suojelemme teitä.' Joseph kiitti heitä ja lähti heidän kanssaan.
Kun he olivat poissa, loput upseereista seisoivat oven vieressä ja kuulin suraavan keskustelun heidän välillään:
Ensimmäinen upseeri:'Eikö teistä tuntunut jotenkin oudolta, kun Smith tartui teitä kädestä? Minusta ei ole koskaan elämässäni tuntunut sellaiselta.'
Toinen Upseeti:'Minusta tuntui siltä, etten voi liikahtakaan. En mistään hinnasta vahingoitaisi hiuskarvaakaan sen miehen päästä.'
Kolmas upseeri:'Tämä on viimeinen kerta, kun näette minut tulemaan tappamaan Joe Smithiä tai mormoneja.'--
Nuo miehet, jotka lähtivät poikani mukaan, lupasivat kotiuttaa alaisinaan olevat sotilaat ja lähteä kotiin. He sanoivat, että jos Josephilla oli heille jotakin käyttöä, he palaisivat takaisin ja seuraisivat häntä minne tahansa." (Kirkon presidenttien opetuksia Joseph Smith, luku 29)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tämä oli muuten eilen kirkossa aiheena, eikö? :)
Aiheena oli rauhanrakentajana toimiminen ja kertomus oli esimerkki Joseph Smithin kyvystä rakentaa rauhaa. Sen lisäksi käsiteltiin profeetan opetuksia asiasta.