siis sunnuntaihan on jumalan meille antama lepopäivä. Onko väärin jos sunnuntaina tekee aina viikon pitkän lenkin eikä esim. maanantaina?
kun siis toisaalta lenkkeily on itselleni lepoa parhaimmillaan ja ajatus kulkee ja saan olla itseni kanssa. Muuten käyn 3 - 4 kertaa viikkoon salilla ja juoksen 30 - 50 km viikossa.
kun siis toisaalta lenkkeily on itselleni lepoa parhaimmillaan ja ajatus kulkee ja saan olla itseni kanssa. Muuten käyn 3 - 4 kertaa viikkoon salilla ja juoksen 30 - 50 km viikossa.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Joidenkin uskonnollisten liikkeiden mukaan lepopäivä on lauantai. Mistähän tämä erimielisyys johtuu?
ei siis lepoa, ja siksi sunnuntina ei lenkkeillä. Lenkkeilyä varten on viikossa 6 päivää, ja siinä on jokaiselle tarpeeksi, ei huippu-urheilijakaan tee joka päivä samoja harjoituksia.
Sunnuntaina lenkin sijasta hiljenny sanan ääreen.
lenkkeillessä mieleni lepää..
pappi saa työstään palkkaa.. myös sunnuntait maksetaan...
Lepopäivänä ei saa tehdä muuta kuin rukoilla ja lukea Jumalan Sanaa.
Kuka niin on käskenyt?
Kristusko?
Entä, jos onkin seitsemän päivää viikossa
työtön ja oma lihava ruumis
ja levottomat jalat
on lammas kaivossa?
Ihmisen Poika on sapatin Herra,
kyllä sapattina
on lupa tehdä hyvää.
Lain alle ei mun mielestä ole viisasta koittaa
sitoa heikkoja ihmisiä edes Jumalan Sanan ja hyvän varjolla,
ja jos on itse siinä tilassa, että ei voi tehdä sunnuntaina muuta kuin rukoilla ja lukea Raamattua, olisi ehkä ensiavuksi hyvä katsoa tarkemmin,
mitä Pyhä Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen
neljännessä luvussa jumalattoman vanhurskauttamisesta.
Aadamin lapsen on helpompaa ja hyödyllisempää mennä sunnuntaina Jumalan armosta
lenkille Kristuksen kanssa,
kuin palkan toivossa rukoilla aamusta iltaan ilman Kristusta, taikka märehtiä Raamatun korkeita käskyjä ilman suurten ja pienten armahtajaa.
Herra meitä eksymästä varjelkoon,
Ville
Jumala antoi 10 käskyssä Sapatin eli viikon 7. päivän eli lauantain lepopäiväksi. Käsky tuli juutalaiselle kansalle, joka Mooseksen johdolla johdettiin pois Egyptistä. Käsky kuuluu:
Muista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Älä silloin toimita mitään askareita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi, älköönkä muukalaisesi, joka on sinun porteissasi. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan, meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemänneksi päiväksi hän lakkasi työstä. Sen tähden Herra siunasi sapatinpäivän ja pyhitti sen.
Herran Jeesus Kristus täytti koko lain, siis myös piti lauantain sapatinlepopäivänä, kuten laki edellytti. Myös Herran juutalaiset opetuslapset luonnollisesti pitivät sapatin kuten laki määrää, koska se on Herran tahto. Sapattilauantai on luonnollisesti voimassa juutalaiselle kansalle tänäkin päivänä Herran tahdon mukaan.
Itse rukoilin, että onko sapattilauantai voimassa. Sain vastaukseksi Herran opetuksen hänen toisesta tulemuksestaan: `Mutta rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina. Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule. Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään.` Tämän johdosta koen, että sapattilauantai on voimassa, kuten Jeesus opetti: ”Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.”
Kristillinen kirkko on muuttanut sunnuntain lepopäiväksi. Ainakaan minä en löydä Raamatusta tukea tällaiselle muutokselle.
Tietenkään meidän ei tule tuomita ketään mistään asiasta. Meidän tulee valvoa ja rukoilla.
ole kuitenkaan este taivaaseen pääsylle, vaikkakin pienimmäksi kulkeutuu. Eikö se perille pääsy ole kuitenkin se pääasia.
jeesuksen ylösnousemusaamu on sunnuntai. alkukristityt jeesuksen ylösnousemisen jälkeen, pyhittivät viikon ensimmäisen päivän, sunnuntain lepopäiväksi. Ja kyllä raamattu neuvoo meitä pyhittämään lepopäivän. Esim. liikkuen luonnossa, ystävien seurassa, jumalanpalvelukseen heti aamulla. Kerätä voimia 6 työpäivää varten. Mutta tänä päivänä kaikesta tehdään niin vaikeaa, ajatelkaa ihmiset maalaisjärjellä!
Amen, lisäksi Jumalan ja lähimmäisen rakastaminen. Älkäämme ketään mistään tuomitko.
> jeesuksen ylösnousemusaamu on sunnuntai. alkukristityt jeesuksen ylösnousemisen jälkeen, pyhittivät viikon ensimmäisen päivän, sunnuntain lepopäiväksi.
Voisitko kertoa, missä se Raamatun pyhissä kirjoituksissa kerrotaan. Tarkoitan siis sitä, että sunnuntai olisi pyhitetty lepopäiväksi. He kyllä kookoontuivat viikon ensimmäisenä päivänä. Mutta tulee muistaa, että sapattina ei tullut kävellä liian pitkiä matkoja. Sitä paitsi Herran alkuseurakunnassa opetuslapset kokoontuivat joka päivä kiittäen kaikesta Isää Jumalaa Jeesuksen nimessä.
Raamatussa on kirjoitettu Paavalin toimesta: `toinen pitää toisen päivän parempana ja toinen toisen`.
paasto ja sapatin vietto... selvimmin 33/38-käännöksessä...
Jeesus myös sanoi: "sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapatti varten..."
fariseusten mukaan lammaspaimenet (ja vuorotyöläiset) elää synnissä...
siis riippuu tapauksesta... meille ei ole annettu pelkuruuden eikä orjuuden henkeä, vaan terveen harkinnan. jos sua tarvitaan enemmän kotona tai joku tarvii apuasi, niin sillon on parempi olla lenkkeilemättä... mut jos läheiset on saaneet riittävästi aikaasi ja olet voinut viettää aikaa myös Sanan ja rukouksen ääressä niin mäne juoksemaan!
Lenkkeile rauhassa vaan lauantaina tai sunnuntaina. Tai minä pyhäpäivänä tahansa. Lenkkeily on lepoa ja rentoutumista arjen jokapäiväisistä askareista. Lenkkeilystä saat terveyttä ja jaksamista.
levähän sitten ku väsyttää, levätköön se olematon jumalus vaikka joka päivä. Sunnuntaina ja lauantaina voi painaa töissä sen kun jaksaa. Tuskn siihen mikään jumala tulee hiasta repiin, no tietenki jos se on lapsellinen.
on suojaksi ihmisille ja yhteiskunnalle. Siitä on haittaa jos vanhemmat on aina työssä. Ihmiset kun on luonnostaan niin ahneita ja itsekkäitä ettei malttaisi varata aikaa toisilleen eikä Jumalalle...
Siksi en siivoa enkä käy kaupassa sunnuntaina jos ei ole ihan pakko. (Lapset tarttee maitoa ja leipää, joskus ne loppuu tai tulee yllätysvieraita).
Ja kuten huomasimme, lepopäivän erottamatta jättäminen voi loukata uskosta osattomia tai niitä joiden usko on heikko...
lehmät on vaan lypsettävä pyhäpäivänäkin ja lapset ja vanhukset hoidettava...
vapaus ei saa olla yllykkeeksi turmeltuneelle luonnolle vaan on palveltava toistaan rakkaudessa...
mut lenkille... harkinnan mukaan...
aika paljon... ehkä perheetön???
Eikä siinä mitään... ei kuulu mulle eikä tartte vastata... mut mikähän lienee suhteesi liikuntaan ja omaan kroppaan???
en minä tiedä miten kenenkin pitää elää, kun en oikein tiedä itsestänikään... pelkään omalla kohallani että mulle tulee liikunnasta ja kropasta epäjumala tai jotai muuta epätervettä ikuisen nuoruuden tavoittelua ym.
vaikka onhan sekin Jumalan lahjaa että on liikunnallinen eikä leivisköjä pidä ainakaan kuopata...
No, ajatukset ainakin lepäävät,
vaikka kroppa kuritukselle joutuukin.
Nauti lenkeistäsi, jäähän sinulla vielä aikaa siihen lepopäivän pyhittämiseenkin!
Olen pitkään miettinyt tätä Raamatun käskyn viisautta ja olen tullut siihen tulokseen, että se pitää paikkansa, kuten muutkin käskyt.
Sen tarkoituksena on, luulen niin, opettaa ihmisiä välillä lepäämään, eikä vain aina painaa täysillä. Idea (= Jumalan käsky) on pätevä, sillä kukaan ihminen ei jaksa pitkään, jos ei välillä lepää ja lataa akkuja.
Jumalan käsky on: Muista pyhittää lepopäivä. Ei siis, että: Muista pyhittää sunnuntai. Huomatkaa tämä!
Ne, jotka tekevät epäsäännöllistä työtä, johon liittyy sunnuntainenkin työ, lepäävät usein keskellä viikkoa, siis muina päivinä kuin sunnuntaina. Tämä ei kumoa Jumalan kyseistä käskyä, vaan näissäkin olosuhteissa käskyä pitää kunnioitaa.
Tarkoittaa, että päivä pyhitetään Jumalalle ja hänen sanalleen. Sunnuntai oli alkukristittyjenkin pyhäpäivä. Sunnuntaina ei tehdä työtä. ja mitä sä meille valitat, itse sä jumalalle joudut vastaamaan teoistasi.
Et nähtävästi pysty hyväksymään tulkintaani "lepopäivän" merkityksestä. Otaksun viestisi perusteella, että olet syvästi uskonnollinen ihminen ja olet sitä mieltä, että Jumala tarkoitti lepopäivän sunnuntaiksi. Eikö siitä voi mielestäsi poiketa? Etkö nykyaikana voit hyväksyä sitä tosiasiaa, että ihmisten on tehtävä työtä sunnuntainakin? Miksi sen, että Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä, pitäisi olla esimerkkinä meille ihmisille. Käskyhän kuului: muista pyhittää lepopäivä. Ja toistan: se lepopäivä on joillkin imisille eri päivä kuin sunnunai.
edellisen viestin kirjoitusvirheistä!!
Heikko syököön kaalia.
Miksi aloittaa keskustelu asiasta, josta on aivan varmasti erimielisyyksiä?? Saa takuuvarmasti tappelun aikaiseksi.
Kysyisit mieluummin: miten käytätte lepopäivänne?? Lukemalla Sanaa? Lenkkeilemällä? Syömällä? Juomalla? Vai miten käytätte lepopäivänne? Saisi aikaiseksi hedelmällisempää keskustelua... luulisin.