että jos jumalanne on määrännyt kaiken ennalta, niin mitä se rukoilu auttaa? Jumalannehan tietää jokaisen tarkan kuolinajankin jo ennen henkilön syntymää, joten jos joku on esim. vakavasti pipi, niin mitä se rukoilu hyödyttää? Hän kuolee jos jumalanne on niin päättänyt, rukoilitte tai ette.
Selventäkääs
Largo LaGrande
8247
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itekin olen miettinyt sitä että jos en olisi tehnyt näin paljon syntiä nuoruudessani niin eläisinkö kauemmin? Nyt kun on tehnyt kai elää luultavasti lyhyemmän ajan maan päällä ja sairastuu helpommin tai on jo sairastunut.
Ja vielä se olisiko Herra pystynyt estämään tapahtuneita syntejä tai olisinko minä voinut olla tekemättä sitä h... syntiä?
Vaikeita kysymyksiä, meneeköhän filosofian puolelle.
vaikeimmat filosofiset kysymykset menevät rukouksen puolelle. Kun ihmisviisaus ei auttanut ihmistä löytämään pelastuksen tietä, niin Hän lähetti eräänlaisen hullutuksen kautta saavuttaa ikuiset rannat. Ristin tieltä ei eksy hullukaan. siksi pelastuskynnys onkin matalampi nöyrille ja särjetyille sydämille, mitä tälläkin palstalla edesautetaan pilkkaamalla, jopa sitä armon henkeä, mikä voisi vielä johdattaa pelastuksen tielle. Muistakaa, että Pyhän Hengen pilkkaa ei anteeksi anneta.
Filosofisesti iankaikkisuus on aina problemaattinen. Se johtuu siitä, että Jumala ei ole antanutkaan ratkaisun avaimia filosofisesti ratkaistavaksi. Mutta Sanassaan Jumala kyllä neuvoo ajattelun metodia. "He eivät tiedä, niinkuin tietää tulisi." Filosofia puhuu myös avarasti ajatusten suuntaamisesta. Jos filosofisesti aikoo löytää jumalan, niin on ensin määriteltävä ajatteluun subjekti. Jos ihminen tekee, niinkuin yleensä filosofiassa, itsestään tietoisuuden keskuksen ja ajattelun määrittäjän, hän tekee itsestään jumalan. Tätähän Jumala ei halua, ei saatanakaan. Mutta sielun vhollinen antaa sinun aluksi ymmärtää, että tulet tietämään kaiken niinkuin jumala, kun vain palvelet häntä. Kun saatana koetteli Jeesusta , niin hänhän lupasi kaikki maailman rikkaudet sun muuta. kunhan vain palvelet häntä. Kysymys on enemmmän valtataistelusta, kuin järjen järjettömästä logiikasta. Filosofia on kuitenkin vain eräs väline ajatella, pohdiskella. Pohdiskelihan Raamatun miehetkin filosofisesti, kuten saarnaaja:
"Kaikki on turhuutta ja iäti yhtäläistä. Myöskin pyrkimys viisauteen on tuulen tavoittelua."
kysymyksiis on kyllä. Herra pystyy estään mitä tahansa. Kaikkivaltias kun on. Kuitenkaan hän ei aina estä meitä tekemästä syntiä, monestakin eri syystä, mutta yks ehkä tärkein niistä on se, että vain lankeamusten kautta meille paljastuu totuus omasta itsestämme, pirullisuudestamme ja kykenemättömyydestämme tehdä itsestämme pyhiä ja täydellisiä, vaikka yritystä silti jokaisella näyttää piisaavan. hän haluaa opettaa meidät olemaan rehellisiä kaikista asioista hänelle ja itsellemme. Sillon kun myönnämme avuttomuuden ja kykenemättömyytemme olla tekemättä syntiä ja vilpittömästi tunnustamme olevamme hänen apunsa varassa, tai sitten pulassa, tulee yleensä se apukin. Meidän muisti vaan tuppaa oleen yhtä lyhyt kun kanan lento, ja kohta taas luullaan olevamme niilonäppäriä itsemme siivoamisessa ja sitten taas onkin (onneks) nokka porossa, niin kauan kunnes luulot on vaihtunu totuuden tuntoon, syvempään tietämiseen omasta pahuudesta ja Jumalan pyhyydestä. Meidän synnintekemättömyys menee siihen, että kun himo on tullu raskaaks, synnyttää se synnin. mikäli et ruoki ko. himoa, vaan kiikutat sitä rehellisesti Herralle, ei kieltäen, vaan kertoen miten asia on, sillon se on mahdollista olla tekemättä. Muussa tapauksessa asia on vähän sama kun lähettäisit lumipallon alas jyrkkää rinnettä. Se ei pysähdy ennenkö mäestä tullu vauhti loppuu, tai eteen tulee seinä tms.
Ei Jumala ole määrännyt kaikkea ennalta. Hän ei tiedä kenenkään kuolinhetkeä tai -tapaa.
Hän antaa elämän ja ihminen sitten itse kaikessa viisaudessaan päättää ja keksii, mitä elämälleen ja elämässään tekee. Elämässä tulee tehdä valintoja ja päätöksiä, joihin voidaan rukouksessa hakea vahvistusta.
Uskovainenkaan ei säily pettymyksiltä, sairastumiselta tai miltään muultakaan pahalta. Elämä on oppimista ja kilvoittelua - kenellekään ei kuitenkaan anneta suurempaa taakkaa, kuin hän jaksaa kantaa.
Omassa elämässäni olen huomannut, että joskus pahaltakin tuntuneet tapahtumat ovat johdattaneet ja pakottaneet kulkemaan elämässä toiseen suuntaan ja niissä on oppinut kantapään kautta arvostamaan myös muuta kuin mammonaa.
Kuolema on osa elämää ja se ihmisen tulee hyväksyä´- siitähän se elinkaari syntyy.
Ei ruokous tai Jumala ole automaatti, josta voi nostaa halutun asian halutussa ajassa.
Jeesuksen seuraaminen ei ole uskomista kohtaloon, kuten tuo ennaltamääräminen tarkoittaa. Kuitenkin Jumala ei ole sidottu tietenkään aikaan kuten me ihmiset. Jeesus lihansa päivänä oli sidottu aikaan ja paikkaan. Kuitenkaan enää hän ei ole, koska Pyhä Henki on Jumalan Henki ja voi toimia kaikkialla yhtä aikaa. Tietenkin Isä Jumala tietää kaiken koko ajan, koska hänellä ei ole rajoituksia. Hän ilmoittaa Henkensä kautta asioita meille ihmisille tahtonsa mukaan Herran Jeesuksen kautta, joka on ainoa yhteys Isään Jumalaan, maan ja taivaan Luojaan.
Herra Jeesus Kristus kehottaa meitä: "Rukoilkaa ja valvokaa". Tätä rukoilemista, jota hän on meille kehoittanut, ei voi suorittaa kukaan muu kuin me itse. Luonnollisesti Herra Jeesus rukoilee myös puolestamme ja puolustaa meitä kaikkia Saatanan syytöksiä vastaan, kun hän meitä herjaa ja kiroaa ja valhettelee. Me saamme Jumalan armosta olla tärkeä osa Herran Jeesuksen Kristuksen ruumista, vaikka olisimme sitten kaikista vähiten tärkein. Tämä johtuu siitä, että Jeesuksen ruumis on yhtä yhdessä Hengessä, Jumalan antamassa elävässä vedessä. Jeesus tahtoo, että koko ruumis voisi vahvistua ja valmistua, kunnes hän itse tulee noutamaan kihlattunsa morsiameksensa. Jumala on valmistanut seurakunnalleen Uuden Jerusalemin, tuon ihanan kaupungin, jossa on monta asuinsijaa. Kihlatun täytyy kuitenkin valmistautua, pukeutua valkoiseen vaatteeseen, pyhien vanhurskauteen. Tämä onnistuu vain rukouksen ja armon avulla, jota Isä tahtoo antaa kaikille, jotka Herran Jeesuksen totuudessa ja armossa tahtovat vaeltaa. Meidän tulee myös rukoilla ymmärrystä ja viisautta, että ymmärtäisimme olla arvolliset käymään siihen suuren häävieraitten joukkoon, joka tulee kiittämään Isää pelastuksesta ja Herraa Jeesusta syntien sovituksesta ja siitä Elämästä, joka meillä Herran yhteydessä on, nyt vajavaisena mutta kerran Uudessa Jerusalemissa täydellisenä. Halleluja, kunnia ja ylistys yksin Isälle Jeesuksen nimessä.
Ei Jumala meidän rukouksiamme tarvitse, koska Hän on kaikkialtias. Mutta me itse tarvitsemme rukousta, koska siten säilyy yhteytemme Taivaan Isään.
Sitäpaitsi kyllä rukous voi liikuttaa Jumalan kättä, eihän Raamattu muuten kehoittaisi meitä rukoilemaan.
se rukous ja ennalta tietämisen ymmärtäminen on vähän verrattavissa moniin ihmiselämän eri asioihin. Jumala, joka todella tietää kaiken ja on kirjottanut meidän pävät kirjaansa ennenkö ainuttakaan niistä on tullut, ei ole tehnyt meistä tahdottomia robotteja, vaan me itse valitaan omat suuntamme ja "kohtalomme" niillä valinnoilla joita eämässämme teemme. Vaikka Herra tietääkin, että esim. perjantaina menen kauppaan ja ostan koko viikon maitosatsin kerralla, ei hän suinkaan oo määrännyt mua meneen sinne ja ostaan sitä, yhtä hyvin voisin hakea vaikka joka päivä pari purkkia kerralla. Hän tietää ja näkee senkin missä vaiheessa elämääni minä joudun pulaan tai olen vaarassa, -epätäydellisiä ihmisiä kun ollaan tässä kolhossa maailmassa- ja hän tietää että kohta se mun likkani taas pyytää apua kun se on pulassa, ja kun minä pyydän, hän vastaa ja auttaa. (Ennenkun he huutavat minä kuulen, heidän vielä puhuessa minä vastaan)Aina ei tuu vastauksia kun apteekin hyllylltä, sillä Hän on armollinen kenelle on ja armahtaa ketä tahtoo. Ehkä helpoiten asiaa auttaa ymärtään äiti-lapsisuhde, tai isä-lapsisuhde. Kyllä vanhemmat monesti näkee mukulan olevan rähmällään ja tietävät, että kohta se pyllähtää tai käy köpelösti, mutta ei siihen aina heti juosta hätiin. Joskus on hyvä antaa kakaran saada muutama mukava kolhu, että se oppii kokemuksestaan paremmin kun puheesta, mutta silti ei kukaan vanhempi anna lapsensa saada sellasia kolhuja, että ne koituis sen tuhoksi, vaan sillon mennään hätiin ja pistetään toppi, vaikka kakara kirkuis kuinka. Samoin vanhemmat tietää, että lapsesta kehitty sukukypsä aikuinen ja näkevät lapsensa lahjat ja kyvyt, mutta lapsi on kuitenkin se joka niitä käyttää ja harjottaa taikka valitsee olla käyttämättä. Niin se menee meidän suhteessa Jumalaankin ja rukoukseen. Me voidaan pyytää eri tilanteissa apua, neuvoja, viisautta yms. ja niinkun isäkään ei oo lapselleen mykkä, Jumalakin puhuu lapselleen ja auttaa sillon kun apua tarvitaan. Se tekee niistä täällä elettävistä etukäteen määrätyistä päivistä rikkaampia, kun mitä ne tuppisuuna elettynä olis.