Kiinan Tiibetin miehitys tai ainakin Tiibetin kansanousun kukistaminen tapahtui suunnilleen samoihin aikoihin, kun Neuvostoliitto lähetti joukkojaan Unkariin.
Erona ehkä on, että Unkari oli varsinkin ensimmäisen maailmansodan jälkeen ns "De facto itsenäinen" Versailesin rauhansopimuksessa Suomen ja Unkarin kaltaiset maat tunnustettiin itsenäisiksi "De facto" kansainvälisessä mandaatilla. Venäläiset päättivät siis toimillaan Unkarissa SELVÄSTI heittää periatteen kansojen itsemääräämisoikeudesta romukoppaan!
Tiibetin suhteen tilanne on monessa määrin monimutkaisempi. Olen lukaissut lyhyesti Tiibetin historiasta Wikipediasta, ja suoraan sanoen sieltä ei löydy valtioita, jotka olisivat tunnustaneet Tiibetin itsenäisyyttä. Oleellisimmat vallat luonnollisista poliittisista syistä olisivat olleet Britannia ja Intia. Mainitaan, että Tiibetiläiset lähettivät kyllä omia edustajiaan sekä Kiinaan että Intiaan, mutta missään ei mainita sen enempää USA:n, Britannian(käytännössä Nato:n)kuin Intiankaan tunnustavan Tiibetin itsenäisyyttä.
Toisin sanoen Tiibetin "itsenäisyys" vaikuttaa olevan spekuloivaa luokkaa, ja valtio eli ns "paperilla" Sillä ei maailmanpolitiikassa ollut aiemmin kovin suurta merkitystä. Britannia sopi Oopium sotien jälkeen Kiinan kanssa sopimuksen, jossa Tiibet nimellisesti tunnustettiin osaksi Kiinaa, vaikkakin Englanti lähetti sinne silti omia joukkojaan Intiasta. Kiina oli tuolloin "De facto hajoamassa" Sopimukset Kiinan kanssa olivat pääosin nimellisiä. On sanottu, että jos Japania ei olisi ollut olemassa, Kiina oltaisiin jaettu kokonaan. Pelko ja vierastus Japania kohtaan sai Eurooppalaiset vallat yhdessä USA:n kanssa solmimaan ns "avoimen ovien politiikasta" jossa Kiina nimellisesti pidettiin yhtenäisenä. Samoin kävi mm Thaimassa, Iranissa ja Afghanistanissa, jossa suurvallat eivät päässeen yhteisymmärykseen alueteitten jakamisesta. Esim Afghanistanista tuli "puskurivaltio" jollainen se käytännössä on vielä tänäkin päivänä, vaikkakin eräät Amerikan ja Naton sotahullut ovat entisen Neuvostoliiton tavoin epätoivoisesti yrittäneet muuttaa tätä asianlaitaa. Samoin kävi myös Iranille, vaikka Anglosaksit eivät vielä tänäkään päivänä ole asiasta mielissään, mutta se on voi voi;=))
Tiibet oli eräänlainen Brittiläisen Intian puskuri, ja sitäkautta on sanottu Amerikkalaisten ja Brittien kuljettavan sotatarvikkeita Kiinaan toisen maailmansodan aikana vastavetona Japanin toiminnalle alueella. Tämä kärjisti suhteita Japanin ja lännen välillä, ja johti ajanmittaan sotaan, vaikka sekään ei taas liity tähän mitenkään.
Kun sota loppui Aasia oli helvetinmoisessa kriisissä. Japani pommitettu kivikaudella ja Kiina yhä sisällis-sodan pahoin runtelema. Tässä tilanteessa Tiibetin johtajat Dalai-Laman johdolla ilmeisesti julistivat täyden itsenäisyyden, jota suurvallat eivät kuitenkään käytännössä tunnustaneet. Sillä kuka kontrolloi Tiibetiä ei käytännössä esim Isolle Britannialle juuri ollut hevonpaskaa merkitystä. Sekä Tsiang Kai sek että Mao Zezong Kiinan sisällis-sodassa kumpikin kieltäytyivät tunnustamasta Tiibetia itsenäiseksi. Mao Zezongin kommunistijoukot saapuivat maahan herran vuonna 1950. Ilmeisesti Tiibetiläisten "kansanmurha" ei vielä tuolloin ollut tavoitteena, ja itseasiassa Tiibetiläisten ylimysten annettiin säilyttii entinen asemansa. Ongelmaksi koituivat kuitenkin Kiinalaisten eräillä syrjäisillä seuduilla toteuttamat maafeformit, jotka luonnollisesti ottivat Tiibetin ylimistöä päähän, jolloin he julistivat ILMIKAPINAN, josta on nyt kulunut tasan 50-vuotta!
http://news.bbc.co.uk/2/hi/asia-pacific/7933207.stm
Kiina kukisti kapinan Tiibetissä, ja kävi samassa yhteydessä myös lyhyen rajasodan Intian kanssa. Käytännössä ainoa valta, jolla on enää mitään oleellisesti vaikutusta Tiibetissä Kiinan lisäksi on Intia. Intialaiset ovat kuitenkin tunnetusti aika laiskaa porukkaa, eivätkä lähde hevillä uuteen rajasotaan Kiinan kanssa, siinäkään tapauksessa että sota olisi kovetionaalinen. "Kiinalaisvihaa" ei siellä yksinkertaisesti ole kylliksi. Tämän takia Dalai-Lama onkin kierrellyt pääosin läntisissä kaupungeissa pyytämässä tukea asialleen.
50-vuoden jälkeen karut realiteetit eivät kuitenkaan tule muuttumaan miksikään. Kiina on ja pysyy Tiibetissä. Jo Mao Zezungin aikana Tiibetin pääkaupunkiin Lhasaan rakennettiin lentokenttä. Nyt sinne kulkee jo rautatie! Lännessä ei käytännössä ole vatsaa sotaan Kiinan kanssa, ja Intialle siihen ei ole puolestaan tahtoa. Ja ilman jonkinlaista laajamittaista sotaa tai konfliktia Tiibetin "vapautus" vaikuttaa sangen epätodennäköiseltä. Ainoa teoreettinen vaihtoehto luultavasti olisi ollut, että Japani olisi voittanut Aasian sodan, mutta USA ei tätä poliittisista syistä voinut sallia. Tavallaan onkin aika ironista että Dalai Lama niin kauhesti veljeilee CIA:n kanssa. Sillä USA:n sekaantuminen Aasian sotaan merkitsisi käytännössä Kiinan uuden nousun alkamista. Euroopassa Amerikkalaiset kahdessa maailmansodassa torjuivat Saksan nousun maanosan johtavaksi suurvallaksi. Aasiassa vastaavasti ainoa asia minkä Amerikkalaiset todella saivat aikaiseksi oli Japanin pommittaminen kivikaudelle. Mannerkiinassa USA on käytännössä yksi iso vitsi;=)) USA:lla alkoi vatsa vääntää jo Vietnamin sodan aikoihin, kun Pohjois-Vietnamin pommittaminen kivikaudelle olisi merkinnyt Kiinan tulemista mukaan sotaan, ja kaikkien Amerikkalaistukikohtien varmaa menetystä Aasiassa! Karu tosiasia on, että Tiibetiläisten "suuren auttajan" ote Aasiassa on herpaantumassa, ja heistä on tulossa varansa tuhlannut(ja Kiinalle varsin velkainen)voimaton paperitiikeri. USA:n ja samalla Eurooppalaisten Aasian leikit on nyt käytännössä leikitty, naurettavaa Afghanistanin seikkailua lukuunottamatta. Vain Intia voi avoimella sotavoimalla ajaa Kiinalaiset pois Tiibetistä, mutta halua sotaan Kiinan kanssa ei löydy sitten pätkääkään! Intialla on liiaksi omia huolenaiheita, joten tämä ns "Tiibet kysymys" on sekä nyt että LOPULLISESTI ratkaistu! Loppurutistuksensa voisikin todeta, että Dalai-Lama meni valitsemaan väärät liittolaiset! Amerikkalaiset ovat toiminallaan näet luoneet sotilaallisesti ja taloudellisesti vahvan Kiinan, joka on kaikkien Tiibetin ongelmien alku ja juuri! Dalai Laman voimakkaassa Amerikkalaismielisyydessä on siis tiettyä kohtalon ironiaa;=))
Erona ehkä on, että Unkari oli varsinkin ensimmäisen maailmansodan jälkeen ns "De facto itsenäinen" Versailesin rauhansopimuksessa Suomen ja Unkarin kaltaiset maat tunnustettiin itsenäisiksi "De facto" kansainvälisessä mandaatilla. Venäläiset päättivät siis toimillaan Unkarissa SELVÄSTI heittää periatteen kansojen itsemääräämisoikeudesta romukoppaan!
Tiibetin suhteen tilanne on monessa määrin monimutkaisempi. Olen lukaissut lyhyesti Tiibetin historiasta Wikipediasta, ja suoraan sanoen sieltä ei löydy valtioita, jotka olisivat tunnustaneet Tiibetin itsenäisyyttä. Oleellisimmat vallat luonnollisista poliittisista syistä olisivat olleet Britannia ja Intia. Mainitaan, että Tiibetiläiset lähettivät kyllä omia edustajiaan sekä Kiinaan että Intiaan, mutta missään ei mainita sen enempää USA:n, Britannian(käytännössä Nato:n)kuin Intiankaan tunnustavan Tiibetin itsenäisyyttä.
Toisin sanoen Tiibetin "itsenäisyys" vaikuttaa olevan spekuloivaa luokkaa, ja valtio eli ns "paperilla" Sillä ei maailmanpolitiikassa ollut aiemmin kovin suurta merkitystä. Britannia sopi Oopium sotien jälkeen Kiinan kanssa sopimuksen, jossa Tiibet nimellisesti tunnustettiin osaksi Kiinaa, vaikkakin Englanti lähetti sinne silti omia joukkojaan Intiasta. Kiina oli tuolloin "De facto hajoamassa" Sopimukset Kiinan kanssa olivat pääosin nimellisiä. On sanottu, että jos Japania ei olisi ollut olemassa, Kiina oltaisiin jaettu kokonaan. Pelko ja vierastus Japania kohtaan sai Eurooppalaiset vallat yhdessä USA:n kanssa solmimaan ns "avoimen ovien politiikasta" jossa Kiina nimellisesti pidettiin yhtenäisenä. Samoin kävi mm Thaimassa, Iranissa ja Afghanistanissa, jossa suurvallat eivät päässeen yhteisymmärykseen alueteitten jakamisesta. Esim Afghanistanista tuli "puskurivaltio" jollainen se käytännössä on vielä tänäkin päivänä, vaikkakin eräät Amerikan ja Naton sotahullut ovat entisen Neuvostoliiton tavoin epätoivoisesti yrittäneet muuttaa tätä asianlaitaa. Samoin kävi myös Iranille, vaikka Anglosaksit eivät vielä tänäkään päivänä ole asiasta mielissään, mutta se on voi voi;=))
Tiibet oli eräänlainen Brittiläisen Intian puskuri, ja sitäkautta on sanottu Amerikkalaisten ja Brittien kuljettavan sotatarvikkeita Kiinaan toisen maailmansodan aikana vastavetona Japanin toiminnalle alueella. Tämä kärjisti suhteita Japanin ja lännen välillä, ja johti ajanmittaan sotaan, vaikka sekään ei taas liity tähän mitenkään.
Kun sota loppui Aasia oli helvetinmoisessa kriisissä. Japani pommitettu kivikaudella ja Kiina yhä sisällis-sodan pahoin runtelema. Tässä tilanteessa Tiibetin johtajat Dalai-Laman johdolla ilmeisesti julistivat täyden itsenäisyyden, jota suurvallat eivät kuitenkään käytännössä tunnustaneet. Sillä kuka kontrolloi Tiibetiä ei käytännössä esim Isolle Britannialle juuri ollut hevonpaskaa merkitystä. Sekä Tsiang Kai sek että Mao Zezong Kiinan sisällis-sodassa kumpikin kieltäytyivät tunnustamasta Tiibetia itsenäiseksi. Mao Zezongin kommunistijoukot saapuivat maahan herran vuonna 1950. Ilmeisesti Tiibetiläisten "kansanmurha" ei vielä tuolloin ollut tavoitteena, ja itseasiassa Tiibetiläisten ylimysten annettiin säilyttii entinen asemansa. Ongelmaksi koituivat kuitenkin Kiinalaisten eräillä syrjäisillä seuduilla toteuttamat maafeformit, jotka luonnollisesti ottivat Tiibetin ylimistöä päähän, jolloin he julistivat ILMIKAPINAN, josta on nyt kulunut tasan 50-vuotta!
http://news.bbc.co.uk/2/hi/asia-pacific/7933207.stm
Kiina kukisti kapinan Tiibetissä, ja kävi samassa yhteydessä myös lyhyen rajasodan Intian kanssa. Käytännössä ainoa valta, jolla on enää mitään oleellisesti vaikutusta Tiibetissä Kiinan lisäksi on Intia. Intialaiset ovat kuitenkin tunnetusti aika laiskaa porukkaa, eivätkä lähde hevillä uuteen rajasotaan Kiinan kanssa, siinäkään tapauksessa että sota olisi kovetionaalinen. "Kiinalaisvihaa" ei siellä yksinkertaisesti ole kylliksi. Tämän takia Dalai-Lama onkin kierrellyt pääosin läntisissä kaupungeissa pyytämässä tukea asialleen.
50-vuoden jälkeen karut realiteetit eivät kuitenkaan tule muuttumaan miksikään. Kiina on ja pysyy Tiibetissä. Jo Mao Zezungin aikana Tiibetin pääkaupunkiin Lhasaan rakennettiin lentokenttä. Nyt sinne kulkee jo rautatie! Lännessä ei käytännössä ole vatsaa sotaan Kiinan kanssa, ja Intialle siihen ei ole puolestaan tahtoa. Ja ilman jonkinlaista laajamittaista sotaa tai konfliktia Tiibetin "vapautus" vaikuttaa sangen epätodennäköiseltä. Ainoa teoreettinen vaihtoehto luultavasti olisi ollut, että Japani olisi voittanut Aasian sodan, mutta USA ei tätä poliittisista syistä voinut sallia. Tavallaan onkin aika ironista että Dalai Lama niin kauhesti veljeilee CIA:n kanssa. Sillä USA:n sekaantuminen Aasian sotaan merkitsisi käytännössä Kiinan uuden nousun alkamista. Euroopassa Amerikkalaiset kahdessa maailmansodassa torjuivat Saksan nousun maanosan johtavaksi suurvallaksi. Aasiassa vastaavasti ainoa asia minkä Amerikkalaiset todella saivat aikaiseksi oli Japanin pommittaminen kivikaudelle. Mannerkiinassa USA on käytännössä yksi iso vitsi;=)) USA:lla alkoi vatsa vääntää jo Vietnamin sodan aikoihin, kun Pohjois-Vietnamin pommittaminen kivikaudelle olisi merkinnyt Kiinan tulemista mukaan sotaan, ja kaikkien Amerikkalaistukikohtien varmaa menetystä Aasiassa! Karu tosiasia on, että Tiibetiläisten "suuren auttajan" ote Aasiassa on herpaantumassa, ja heistä on tulossa varansa tuhlannut(ja Kiinalle varsin velkainen)voimaton paperitiikeri. USA:n ja samalla Eurooppalaisten Aasian leikit on nyt käytännössä leikitty, naurettavaa Afghanistanin seikkailua lukuunottamatta. Vain Intia voi avoimella sotavoimalla ajaa Kiinalaiset pois Tiibetistä, mutta halua sotaan Kiinan kanssa ei löydy sitten pätkääkään! Intialla on liiaksi omia huolenaiheita, joten tämä ns "Tiibet kysymys" on sekä nyt että LOPULLISESTI ratkaistu! Loppurutistuksensa voisikin todeta, että Dalai-Lama meni valitsemaan väärät liittolaiset! Amerikkalaiset ovat toiminallaan näet luoneet sotilaallisesti ja taloudellisesti vahvan Kiinan, joka on kaikkien Tiibetin ongelmien alku ja juuri! Dalai Laman voimakkaassa Amerikkalaismielisyydessä on siis tiettyä kohtalon ironiaa;=))
Vastaukset 4
Vanhimmat
>Hollywoodin Tiibet on vain myytti
Hollywoodin ja viihteellisen median yksinkertaistettujen myyttien kuvaamaa Tiibetiä ei ole koskaan ollut olemassa. Elämä Tiibetissä ei ole ollut pelkkää buddhalaista mietiskelyä.
Tiibetin hallitsijat ja sen sotaisten klaanien johtajat olivat maallisia sotureita, joiden valloitusretkien kohokohta oli Kiinan muinaisen pääkaupungin Xianin lyhytaikainen miehitys.>
http://www.uusisuomi.fi/nakokulmat/pasirutanen/hollywoodin-tiibetia-ei-ole-olemassa
voimakas johtaja, joka haluaa itselleen oman maan, jota voisi johtaa, syntyy Tiibetin kaltaisia "valtioita". En usko, että sielläkään demokratia kukoistaisi, vaikka se saisikin itsenäisyyden. Ei jokaiselle läntille tarvitse myöntää itsenäisyyttä, vaikka sitä joku "guru" alkaa vaatiakin.
itsenäisyys on kaksipiippuinen asia.
Aikaisemminhan oli paljon pieniä länttejä ja ruhtinaskuntia jotka koko ajan kävivät sotiaan toisiaan vastaan.
Sitten syntyi isompia valtioita ja liittoja, jotka turvasivat elämää sotien vähentyessä mutta muuttuessa rajummiksi.
Viimeinen hanke on nyt maailmanhallitus, jossa kaikki kansat puristettaisiin saman lipun alle.
Mikäpä siinä. Sehän olisi ihan hyvä jutuu mutta siinä on vain yksi mutta.
Kuka tuota lippua kantaa?
Nyt sen kantajiksi haluaa pieni eliitti joka haluaa alistaa muut valtaansa eli luisutaan totalitarismiin.
Se merkitsee kuoliniskua myös yksilöille.
Pitäisi siis luoda demokraattinen maailmanjärjestys jossa ketään ei alisteta.
Samoin pitäisi turvata, että alueellista itsemääräämisoikeutta kunnioitetaan ja yksilöiden oikeudet turvataan.
Kukaan ei halua olla kenenkään jyrän alla.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000352&posting=22000000042360141