NYKY-YHTEISKUNTA=SUURI KUSETUS?

Topi-Kolli kirjoitti:

Jos ois rahaa, niin elämä ois tylsää. Nyt mul on oikeesti aikaa ajatella. Ajatella elämää ja maailmaa, sotaa ja rauhaa, ahneutta ja köyhyyttä. Se joka vetää uraputkessa sata kymmenen lasissa ei kerkeä ajatella. Se uppoutuu ajatuksissaan vaan siihen kusetukseen, johon tää yhteiskunta saa sen uskomaan heti lapsuudessa. Heti nuorena aikuisena hirttäydytään lainoihin ja siihenhän se elämä sitten meneekin. Työtä, työtä aj työtä, jotta saadaan velkaa ja korkoa lyhennettyä. "Rentoutuminen" suoritetaan television ääressä, joka toitottaa joka mainostauolla: Osta sitä! Osta tätä! Et voi elää ilman sitä! Sitten juostaan luottokortin kanssa kauppaan ja kannetaan selkä vääränä uusinta elektroniikkaa kotiin ja edelliset toimivat laitteet suoraan jätteeksi.

Joku sanoo, että se maksaa tuilla elävän elämän. Maksaahan se myös oman elämän, mutta minkälainen on se elämä, jos köyhällekin pitää olla katkera?

Nyt haluan lainata tähän erinomaisen tekstin, joka on Miss Clickin kirjoittama:

Alussa apinat hyppivät puissa, seurailivat mitä ympärillä olevissa puissa tapahtui, nukkuivat ja suurimman osan ajasta vain chillailivat auringon alla. Ja sitten kun niille tuli nälkä niin keräsivät vähän banaania ja muita hedelmiä puista, söivät ja jatkoivat chillailua. Tätä samaa jatkui todella monen sukupolven ajan. Jossain vaiheessa apinat alkoivat syödä muutakin kuin kasviksia, eli muita otuksia mitä oli ympärillä. Alkuun pieniä ja sitten pikkuhiljaa isompia. Jossain vaiheessa joku apinoista keksi ottaa terävän kiven ja tällä surmasi noita muita eläimiä.

Sukupolvien saatossa aseet ja menetelmät kehittyivät ja lopulta jotkut apinat erikoistuivat metsästykseen, kun toiset tekivät muita askareita, kuten ottivat eläinten nahkoja talteen ja väsäsivät niistä mukavasti lämmittäviä riepuja päällensä. Toiset toivat siis ruokaa laumalle kun toiset tekivät näitä riepuja ja samalla ne vaihtoivat keskenään ruokaa riepuihin. Kaikki apinat elelivät onnellisina lähinnä chillaillen, hyvin syöden, silloin tällöin pieniä askareita tehden ja yhdessä maailmaa ihmetellen. Jossain vaiheessa yksi apina oli niin älykäs, että sillä oli monta apinaa metsästämässä ja hän antoi näille metsästäjä-apinoille riepuja ja muuta ruokaa korvaukseksi niiden tekemästä työstä. Tälle apinalle alkoi kertymään kotiluolaansa paljon riepuja, ruokaa ja naaraspuolisia apinoita kun olihan hänellä paljon enemmän ruokaa ja riepuja kuin muilla.

Sukupolvet vaihtuivat ja apinat kehittyivät niin että nämä johtaja-apinat keksivät paljon askareita sadoille muille apinoille, jotka toimivat johtaja-apinoiden alaisina ja tekisivät johtajien olostaan mukavampaa. Ja edelleen johtajat antoivat korvaukseksi ruokaa, riepuja ja muita hyödykkeitä. Johtaja-apinoiden ahneus vaan kasvoi sukupolvien saatossa ja ne päättivät antaa entistä vähemmän korvauksia työtä tekeville alaisille. Joten alaiset joutuivat tekemään paljon enemmän töitä että saivat johtaja-apinalta ruokaa, lämpimän majapaikan johtajan luolasta, riepuja ym hyödykkeitä. Enää näillä alaisilla ei ollut niin paljon aikaa chillailla ja ottaa rennosti kuin aiemmin ja alaiset kävivät välillä jopa uhittelemaan johtajille tai poistuivat laumasta. Sukupolvet vaihtuivat ja johtajien omaisuudet kasvoivat ja jotkut apinat elivät erakkoina tai hyvin pienissä laumoissa tasaveroisina yksilöinä ja keräilivät itse omat banaaninsa ja suurimman osan päivästä makoilivat auringossa välittämättä siitä mitä tuo iso lauma teki.

Vuosituhansia kului ja edelleen oli olemassa joitain johtaja-apinoita, joilla oli tuhansia, jopa satoja tuhansia alaisia tekemässä heidän olostaan mukavampaa ja kartuttamassa heidän omaisuuttaan. Suurin osa apinoista oli heidän alaisiaan, koska siihen ne olivat oppineet ja niin oli yleisen mielipiteen mukaan oikein tehdä. Ja niin ne tekivätkin. Suurimman osan päivästä ne tekivät johtajien käskemiä askareita jotta saisivat lauman hyväksynnän ja olivat niin kuin suurin osa laumasta ja saivat samalla johtajilta majapaikan ja ruokaa ym hyödykkeitä. Mutta oli myös apinoita, jotka eivät toimineet johtajien tahdon mukaan vaan ne chillailivat auringon alla, söivät banaaneja puista, kalastivat ja joskus ne saivat jopa suurelta laumalta ruokaa ja majapaikankin, koska jotkut laumat olivat sellaisia että ne päättivät antaa näitä kaikille apinoille. Apinat elelivät eri lailla, kukin niinkuin koki parhaakseen. Tämän tekstin kirjoittanut apina ei vaan oikein sopeudu tähän johtajien tahdon mukaan elämiseen vaan tahtoo elää omalla tyylillään kuitenkin sopeutuen suuren ympärillä olevan lauman sekaan.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä