Nykyään on harvinaista, että synnytyksessä tulisi tilanne, jossa on valittava joko äidin tai lapsen hengen välillä. Kehitysmaaoloissa sellaista voi edellenkin sattua.
Miten silloin pitäisi menetellä katolisen kirkon mukaan? Kumpi saa elää, äiti vai lapsi, ja millä perusteella?
Miten silloin pitäisi menetellä katolisen kirkon mukaan? Kumpi saa elää, äiti vai lapsi, ja millä perusteella?
Vastaukset 7
Vanhimmat
että jos nainen kuolee synnytykseen, hän kuolee luonnollisen kuoleman, ja se on silloin aivan hyväksyttävää, mutta lapsi pitää yrittää kaikin keinoin säästää.
Usein tietysti lapsikin menehtyy äitinsä mukana, mutta sillä ei tietystikään ole silloin mitään väliä, koska sekin kuolee silloin luonnollisen kuoleman.
Kaikkein kamalin syntui on se, jos sikiö joudutaan tuhoamaan äidin hengen paelastamiseksi. Hyväksyyköhän katolinen kirkko edes kohdun ulkoisen raskauden hoitoa? Ei kai. Nainen ja hänen kehittymätön alkionsahan menhtyvät silloin täysin luonnonlakien mukaisesti. Pimmeetä on.
Kirkko hyväksyy sellaiset hoidot, joilla pelastetaan raskaana olevan naisen henki, vaikka tiedettäisiin, että hoito merkitsee sikiön kuolemaa. Periaate on siis se, että sikiön tappamiseen ei pyritä, niin kuin abortissa pyritään. Jos sikiö kuolee tavallaan äidin hengen pelastamisen valitettavana sivuvaikutuksena, äidin hengen saa pelastaa, ilman että tehdään syntiä.
Tällaisiin vaikeisiin tapauksiin katolisella kirkolla ei ole yksinkertaisia vastauksia "kuin apteekin hyllyltä".
Minun käsittääkseni yksi moraalin periaate on se, että kahden pahan vaihtoehdon väliltä pitää valita se pienempi paha. Koska jokainen tilanne on kuitenkin erilainen ja olosuhteet vaihtelevat, mitään stardardivastausta ei kukaan järkevä katolilainen sinulle taatusti anna.
tuo periaate, muuta ei näköjään katolisella kirkolla, jonka piispat ovat viisaampia kuin lääkärit, kaikkitietäviä ja erehtymättömiä, muutkin ilmeisesti kuin paavi.
Tärkeintähän on abortinvastustus, eikö niin?
Jos jäivät henkiin niin molemmat tapettiin noitina noitarovioilla!
bissnes. Katolilaiset eivät ole niitä harrastaneet. Kumma, ettei mene kaaliin!
"Vuonna 1486 tai 1487 painettiin inkvisiittorien Jacob Sprenger (1436–1495) ja Heinrich Kramer (n. 1430–1505) kirjoittama pahamaineinen kirja Malleus maleficarum, saksaksi käännettynä der Hexenhammer, eli Noitavasara, jossa annettiin yksityiskohtaiset ohjeet noitien kuulustelemiseksi. Noitavasarassa musta magia selitettiin osaksi kerettiläistä harhaoppia, jota vastaan inkvisitio taisteli. Noituus oli jaettu 14 eri lajiin. Innocentiuksen bulla julkaistiin myös Noitavasaran liitteenä. Sprenger ja Kramer olivat kokeneita dominikaani-inkvisiittoreita, jotka polttivat yhdessä hiippakunnassa 48 noitaa.
Osittain Kramerin ja Sprengerin vaikutuksesta paavi Innocentius VIII julkaisi bullaan Summis desiderantes affectibus vuonna 1484. Siinä hyväksyttiin noitien polttaminen. Kirjeessä kumottiin vanhan kanonisen asiakirjan Canon Episcopin sääntö, joka luokitteli noituuden pakanauskonnoksi ja siten sen harjoittajat inkvisition toimivallan ulkopuolelle. Bullassa noituus luettiin saatananpalvonnaksi." (wikipedia)