Natsi-Saksassa haluttiin silloisen valtiollisen ideologian mukainen "puhdas" luterilainen kansankirkko. Sen aikaansaamiseksi kirkosta savustettiin ja irtisanottiin ulos Raamattu-uskolliset toisinajattelijat. Ulosheitetyt muodostivat oman yhteisönsä, ns. tunnustuskirkon. Kuuluisa Dietrich Boenhoffer mm. johti sen teologikoulutusta. Hän, muiden tunnustuskirkon jäsenten ohella, sai kokea natsien moninaista vainoa. Se kulminoitui Boenhofferille vankeutena Sachsenhausenin keskitysleirissä ja lopulta kuolemana uskonsa puolesta.
Suomessa on myös viimeisen 30-vuoden aikana rakennettu ideologisesti "puhdasta" kansankirkkoa. Sen keskeisiä arvoja hyväksymättömiä on alettu syrjiä (naisten)tasa-arvon nimissä. Näkyvimpinä ryhminä on syrjitty vanhaan virkakäsitykseen uskovia lehtoreita ja pappeja. Maassamme vaikuttavat luterilaiset jumalanpalvelusyhteisöt, Suomen Luther-säätiö ja Paavalin synodi muistuttavat kiusallisesti, joskin vielä etäisesti Saksan 1930-luvun tunnustuskirkkoa. Huolestuttavaa on, että historia tuntuu toistavan itseään - kehityksen kulku on johdettavissa natsiajoilta ja sen suunta on yhteneväinen 30-luvun kanssa.
Saksassa tärkeätä oli kansankirkon suhde rotuihin ja saksalaisuuden – saksalaisten kristittyjen -
puolustaminen pahoja voimia vastaan (mm.kommunistit, juutalaiset, Raamattu-uskolliset kristityt). Suomessa tärkeätä on feminatsien tasa-arvoideologia ja ”tasa-arvokristittyjen” ajama naiseuden yksipuoleinen korottaminen ja puolustaminen pahoja voimia vastaan ("syrjijät", "sovinistit", "pedofiilit", ”patriarkaatti”, "homofobikot", Raamattu-uskolliset kristityt).
Osa nimityksistä on lainausmerkeissä, koska niitä käytetään yhä enemmän toisin(=väärin)ajattelijoiden vainon välineinä leimaamaan vainon uhri ja viemään häneltä uskottavuus ja kunnia. Suomen luterilaiseen kirkkoon on väkisin ajettu, sinne kuulumaton gnostilainen, totalitaarinen ja rasistinen feministinen ideologia. Luterilaisen kirkon johtajat Suomessa eivät vain hiljaisesti hyväksy, vaan myös aktiivisti rakentavat ”uutta järjestystä” kirkkoon, aivan kuin natsipiispa Ludwig Müller aikoinaan Saksassa.
Yksi historian opetuksista on, että tie helvettiin on katettu hyvillä (hyviltä kuulostavilla) aikomuksilla.
Toinen on pääteltävissä: kun kirkko lakkaa vaikuttamasta yhteiskuntaan, niin yhteiskunta alkaa vaikuttaa kirkkoon.
Kirkkohistoriasta 1930-luvun Saksassa: http://www.claremontmckenna.edu/hist/jpetropoulos/church/keithpage/protesta.htm
Suomen feminatsien aloittamista 2000-luvun vainoista: http://www.kotimaa.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=8105&Itemid=38
terv. Agnostikko
Suomessa on myös viimeisen 30-vuoden aikana rakennettu ideologisesti "puhdasta" kansankirkkoa. Sen keskeisiä arvoja hyväksymättömiä on alettu syrjiä (naisten)tasa-arvon nimissä. Näkyvimpinä ryhminä on syrjitty vanhaan virkakäsitykseen uskovia lehtoreita ja pappeja. Maassamme vaikuttavat luterilaiset jumalanpalvelusyhteisöt, Suomen Luther-säätiö ja Paavalin synodi muistuttavat kiusallisesti, joskin vielä etäisesti Saksan 1930-luvun tunnustuskirkkoa. Huolestuttavaa on, että historia tuntuu toistavan itseään - kehityksen kulku on johdettavissa natsiajoilta ja sen suunta on yhteneväinen 30-luvun kanssa.
Saksassa tärkeätä oli kansankirkon suhde rotuihin ja saksalaisuuden – saksalaisten kristittyjen -
puolustaminen pahoja voimia vastaan (mm.kommunistit, juutalaiset, Raamattu-uskolliset kristityt). Suomessa tärkeätä on feminatsien tasa-arvoideologia ja ”tasa-arvokristittyjen” ajama naiseuden yksipuoleinen korottaminen ja puolustaminen pahoja voimia vastaan ("syrjijät", "sovinistit", "pedofiilit", ”patriarkaatti”, "homofobikot", Raamattu-uskolliset kristityt).
Osa nimityksistä on lainausmerkeissä, koska niitä käytetään yhä enemmän toisin(=väärin)ajattelijoiden vainon välineinä leimaamaan vainon uhri ja viemään häneltä uskottavuus ja kunnia. Suomen luterilaiseen kirkkoon on väkisin ajettu, sinne kuulumaton gnostilainen, totalitaarinen ja rasistinen feministinen ideologia. Luterilaisen kirkon johtajat Suomessa eivät vain hiljaisesti hyväksy, vaan myös aktiivisti rakentavat ”uutta järjestystä” kirkkoon, aivan kuin natsipiispa Ludwig Müller aikoinaan Saksassa.
Yksi historian opetuksista on, että tie helvettiin on katettu hyvillä (hyviltä kuulostavilla) aikomuksilla.
Toinen on pääteltävissä: kun kirkko lakkaa vaikuttamasta yhteiskuntaan, niin yhteiskunta alkaa vaikuttaa kirkkoon.
Kirkkohistoriasta 1930-luvun Saksassa: http://www.claremontmckenna.edu/hist/jpetropoulos/church/keithpage/protesta.htm
Suomen feminatsien aloittamista 2000-luvun vainoista: http://www.kotimaa.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=8105&Itemid=38
terv. Agnostikko
Vastaukset 6
Vanhimmat
kun puhut "Suomen feminatsien aloittamista 2000-luvun vainoista" ja annat linkin sivuille, joilla kerrotaan, että "Langinkosken seurakunnan kaksi nuorisotyönohjaajaa irtisanottiin syrjinnän perusteella. Nuorisotyönohjaajat kieltäytyivät työtehtävistä, jotka liittyivät jumalanpalveluksiin, joissa naispappi toimi saarnaajana, liturgina tai ehtoollisavustajana."
Tuosta saa sen käsityksen, että kannatat syrjintää ja pidät syrjinnän vastustamista natsien toimintaa muistuttavana.
"Suomessa tärkeää on feminatsien ( ! ) tasa-arvoideplogia ja "tasa-arvokristittyjen" ajama naiseuden yksipuoleinen korottaminen ja puolustaminen pahoja voimia vastaan ( "syrjijät", "sovinistit", "pedofiilit", "patriarkaatti", "homofobikot", "Raamattu-uskolliset kristityt" )
Suomessa on naispappeus hyväksytty jo 20 vuotta sitten, ja joissakin luterilaisissa maissa on jo naispiispojakin. Enpä usko, että millään netti- tai muillakaan kirjoituksilla tai muillakaan toimenpiteillä saadaan aikaan se, että naispappeus kielletään. Sitä paitsi kirkoista loppuisivat siinä tapauksessa papit. Suomessakin teologiaa opiskelemaan päässeistä nykyisin noin kaksi kolmasosaa on jo naisia. Missään kirkossa ei noudateta kirjaimellisesti Raamattua pappeuden ollessa kyseessä. Katolisessa kirkon pappien ja ortodoksikirkon piispojen tulee elää selibaatissa. Katolisessa kirkossa selibaatti saatettiin voimaan v. 1074.
"Suomen luterilaiseen kirkkoon on väkisin ajettu sinne kuulumaton, gnostilainen, totalitaarinen ja rasistinen feministinen ideologia."
Millä perustelet tuota väitettäsi? Entä mitä mieltä olet siitä, että kouluissa on naisopettajia, vaikka se, että nainen opettaa, on selvästi kielletty Raamatussa? Tietenkin vastustat sitäkin, eikö niin? Onko tasa-arvon kannattaminen sinusta totalitaarista, rasistista ja feminiinistä? Miten kestät naispresidenttejä, naisministereitä, naisjohtajia, naisinsinöörejä, naisekonomeja jne.? Tuntuuko sinusta pahalta, että heitä on?
Kiitos asiallisesta kirjoituksestasi! Näillä keskustelufoorumeilla sellainen ei aina ole itsestäänselvyys. Esitit monta kysymystä, pyrin nyt vastaamaan niihin yksityiskohtaisesti.
"En ymmärrä, kun puhut "Suomen feminatsien aloittamista 2000-luvun vainoista" ja annat linkin sivuille, joilla kerrotaan, että "Langinkosken seurakunnan kaksi nuorisotyönohjaajaa irtisanottiin syrjinnän perusteella. Nuorisotyönohjaajat kieltäytyivät työtehtävistä, jotka liittyivät jumalanpalveluksiin, joissa naispappi toimi saarnaajana, liturgina tai ehtoollisavustajana."
Tuosta saa sen käsityksen, että kannatat syrjintää ja pidät syrjinnän vastustamista natsien toimintaa muistuttavana."
Kysymys 1a: miten Langinkosken irtisanomiset liittyvät "Suomen feminatsien aloittamiin 2000-luvun vainoihin"?
Ne liittyvät siten, että toisinajattelijoiden ideologiset vainot ovat jo käynnissä. Tasa-arvotyön ja syrjinnän nimissä syrjitään. Näin on ajauduttu umpikujaan ja paradoksiin. Tosin onhan ns. positiivinen syrjintä feministien kehittämä käytäntö, jolla perustellaan miesten oikeuksien polkeminen. Se on käytännössä syrjinnän vastustamista syrjimällä. Meillä on kuulemma moniarvoinen ja monikulttuurinen yhteiskunta. Miten sitten on kuitenkin asioita, joista ei saa puhua kuin määrätyillä mielipiteillä? Niitä ovat mm. feministien ehdoilla toteutettava ”tasa-arvopolitiikka” ja maahanmuutto- ja pakolaispolitiikka. Toisinajattelijoiden vainot ovat siis alkaneet, vai mitä mieltä olet esimerkiksi Jussi Hallan-ahon kohtelusta medioissa?
Kysymys 1b: kannatatko syrjintää? Pidätkö syrjinnän vastustamista natsien toimintaa muistuttavana?
”Kerro minulle, kun olet lopettanut vaimosi hakkaamisen” – argumentaatio on nyt sinulla käytössä. Juuri näin medioissa pyritään tekemään feminismin vastustajista naurettavia ja epäloogisia. Tällaiset keskustelunavaukset ovat hyvä esimerkki henkisestä totalitarismista ja näin feministit pyrkivät jyräämään vastapuolen. Feminismi ei ole syrjinnän vastustamista, se on vain yksipuolista naisasian ajamista!
Minä en kannata syrjintää, en edes miesten sellaista. Hyvä esimerkki siitä, mitä tällä tarkoitan, on valmistelussa oleva lakiehdotus lasten ei-lääketieteellisistä ympärileikkauksista. ”Edistykselliset voimat”, kuten vihervasemmisto, ruåtsalaisten RKP ja feminatsit vastustavat jyrkästi tyttöjen ympärileikkauksia. He eivät sen sijaan vastusta poikien silpomista. Näin he asettavat poikalapset eriarvoiseen asemaan. Eikö ruumiillinen koskemattomuus kuulu myös pojille (miessukukunnalle)?
Feministisen ”tasa-arvotyön” suurimpia ongelmia ovat sen käyttämät kaksoisstandardit: kun mies tekee teon X, hänet tuomitaan. Kun teon X tekee nainen, hänelle riittää ymmärtäjiä ja selittelijöitä, jotka siirtävät vastuun teosta X miehen niskaan. Tyttölasta ei saa silpoa, eikä dobermannin pentujakaan, mutta esim. Eva Biaudet (RKP) ei näe poikalasten silpomista ongelmana. Ehkä hän ei edes näe poikalapsia lain suojan oikeutettuina ihmisinä? Tämä on kuvaava esimerkki kaksoisstandardeista.
Vastaan sinulle tiivistäen: feministien ehdoilla tehtävä tasa-arvotyö ja ”syrjinnän vastustaminen” muistuttavat Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan ideologioita ja menettelytapoja. Feminismihän polveutuu sosialismin ja kommunismin aatteista, joten sukulaisuussuhde ei ole sinänsä mikään ihme. 1900-lukua on sanottu suurten ideologioiden vuosisadaksi. Olemme saaneet kärsiä onnettomista yhteiskunta- ja ihmiskokeiluista.
Kommunismi taisteli luokkavihollista vastaan ja halusi vapauttaa sorretun työväenluokan ja luoda uuden ihmisen ”Homo Sovieticuksen”, vaan kuinkas kävikään? Kaikki ihmiset olivat tasa-arvoisia, mutta jotkut olivat tasa-arvoisempia kuin toiset!
Kansallissosialismi näki erirotuisissa ihmisissä vihollisen, se taisteli puolustaakseen sorrettua saksalaista kansaa ja muodostaakseen uuden, puhtaan rodun – arjalaiset. Vaan kuinkas kävikään? Miljoonille aiheutettiin mittaamattomat kärsimykset ja kuolema. Näennäisesti hyvää asiaa ajaessaan, natsit loivat helvetin maan päälle.
Kolmas suuri 1900-luvun ideologia on feminismi. Kuten edellisetkin –ismit, se on luonut itselleen uhkakuvat ja uhrit. Feminismi vastustaa kuvitteellista ”patriarkaattia”, jonka syyksi on helppo laittaa vaikka finnit omassa naamassa. Se on vapauttamassa sorretut naiset pahojen sovinistimiesten vallan alta. Feminismi on rasistinen aate ja siinä on uskonnon kaltaisia dogmeja, joita ei saa kyseenalaistaa. Siksi feminismi on feminatsismia ja vaarallista vapaalle demokratialle. Nyt tietenkin vetäiset herneen nenään: miten se noin saattaa väittää! Lue vaikka valtakunnan pravdan, hesarin uutisointia yhteiskunnallisista asioista ja eritoten sukupuolten tasa-arvosta, niin huomaat, mitä feminismi on tehnyt tasapuoliselle tiedonvälitykselle.
"Suomessa on naispappeus hyväksytty jo 20 vuotta sitten, ja joissakin luterilaisissa maissa on jo naispiispojakin. Enpä usko, että millään netti- tai muillakaan kirjoituksilla tai muillakaan toimenpiteillä saadaan aikaan se, että naispappeus kielletään. Sitä paitsi kirkoista loppuisivat siinä tapauksessa papit. Suomessakin teologiaa opiskelemaan päässeistä nykyisin noin kaksi kolmasosaa on jo naisia. Missään kirkossa ei noudateta kirjaimellisesti Raamattua pappeuden ollessa kyseessä. Katolisessa kirkon pappien ja ortodoksikirkon piispojen tulee elää selibaatissa. Katolisessa kirkossa selibaatti saatettiin voimaan v. 1074."
Lyhyt kommentti: se, että ei toimita Raamatun periaatteiden mukaan jossakin asiassa, ei tarkoita sitä, ettei silti voitaisi edes pyrkiä noudattaman niitä. Näin jo kristinuskon yleisen uskottavuudenkin vuoksi.
"Suomen luterilaiseen kirkkoon on väkisin ajettu sinne kuulumaton, gnostilainen, totalitaarinen ja rasistinen feministinen ideologia."
Kysymys 2: Millä perustelet tuota väitettäsi?
Mainitsemani ilmiöt ovat hyvin uusi asia kristinuskossa. Sen 2000-vuotisen historian aikana on vasta meidän aikanamme tuotu näitä uusia ja vieraita oppeja kirkkoon. Gnostilaisuus tosin on lähes yhtä vanhaa kuin kristinusko itsekin. Jo varhaiset kirkkoisät (kuten Irenaos, noin 150 jKr.) vastustivat gnostilaisuutta. Gnostilaisuuden eräs pääprinsiippi on naisjumaluus ja -pappeus.
Totalitaarinen feministinen ideologia tarkoittaa muut näkökulmat poissulkevaa ja omansa ainoaksi oikeaksi julistavaa oppia. Rasistinen komponentti on vahvasti mukana: feministinen rasismi syyllistää miehiä kaikista maailman ongelmista ja epäkohdista, samalla pyrkien yksipuolisesti korostamaan miehisyyden negatiivisia puolia, jättäen tietenkin omat ongelmansa ja negaationsa huomiotta.
Vanhan virkanäkemyksen kannattajien ulossavustus kirkosta, syyllistäminen maallisin perustein teologisessa kysymyksessä ja demonisoiminen medioissa ovat käytännön esimerkkejä, joilla perustelen argumenttiani.
Kysymys 3:Entä mitä mieltä olet siitä, että kouluissa on naisopettajia, vaikka se, että nainen opettaa, on selvästi kielletty Raamatussa? Tietenkin vastustat sitäkin, eikö niin?
Viittaat varmaankin 1. Kor. 14:33b – 35 jakeisiin, joissa Paavali puhuu ainoastaan seurakunnan kokouksessa opettamisesta. Nyt kannattaa olla tarkkana: hän ei siis tarkoita maallisen yhteiskunnan ammatteja, kuten mainitsemaasi kouluopettajaa. Vastaan siten kysymykseesi: kouluissa tarvitaan myös päteviä naisopettajia, sellaisia, jotka pystyvät ammattitaidoillaan hallitsemaan opetettavan ryhmän niin, että kurinpidolliset ongelmat eivät estä oppimista. En siis vastusta naisopettajia, vaan muistelen erityisellä lämmöllä lukion naispuolista äidinkielenopettajaani, jonka ammattitaito ja ihmistuntemus olivat esimerkillisiä ja kannustavia.
Kysymys 4:Onko tasa-arvon kannattaminen sinusta totalitaarista, rasistista ja feminiinistä?
Eipä sen sitä tarvitsisi olla. Meidän aikanamme on valitettavasti tasa-arvon nimissä alettu ajamaan epätasa-arvoisia rakenteita koulutukseen, kulttuuriin, mediaan ja lainsäädäntöön, eli kaikkiin keskeisiin yhteiskunnan osa-alueisiin.
Feminismin ongelma ja kelvottomuus todellisena tasa-arvon edistäjänä tulee esiin sen kyvyttömyydessä tunnustaa vallitsevia tosiasioita (huom! aivan kuten sen esikuvakin, kommunismi). Sen sijaan feminismi kehittelee omia lainalaisuuksiaan, joita se haluaa pakolla ajaa yhteiskuntaan. Otetaan esimerkiksi keskustelu vakavasta perheväkivallasta: feministit väittävät tekijöiden suhdeluvuksi miehet 90 % ja naiset 10 % (silloinkin naiset pakon edessä!), kun poliisi ja muut kenttätyötä tekevät todistavat todellisiksi arvoiksi noin 60 / 40 %. Tätä ei kuitenkaan haluta myöntää, ettei naiselle luotu yksipuolinen uhriasema vaarantuisi.
Feminismin myötä meillä on vain yksi julkinen, hyväksytty ja lausuttu totuus, jota vastaan ajattelevat joutuvat ulos medioista tai vähintäänkin puolustuskannalle. Vapaa demokraattinen keskustelu ei tasa-arvoasioissa toimi. Klassinen argumentaatiokeino: ”kerro sitten, kun olet lopettanut vaimosi hakkaamisen” on tehokkaassa käytössä. Toisinajattelijat joko vaiennetaan tai tehdään epäluotettaviksi Suomen medioissa (esim. Keisarinnan uudet vaatteet – kirjan saama julkisuus).
Itse asiassa jo termi ”feministi” kertoo, että sellainen henkilö on valinnut naisasian puolen sukupuolten valtakamppailussa. Feministin vastakohta ei ole sovinisti, vaan maskulinisti. Sekä mies että nainen voivat käyttäytyä sovinistisesti toista sukupuolta kohtaan (ja ikävä kyllä niin tekevätkin). Ymmärrätkö, mitä haluan sanoa? Feministi ei aja tai kannata tasa-arvoa, eikä voi niin edes tehdä, koska on sitoutunut vain naisasiaan. Vai oletko nähnyt feministejä, jotka olisivat nostaneet myös miesten tasa-arvo-ongelmia käsittelyyn? Minä en ole, vaikka olen seurannut tasa-arvokehitystä vuodesta 1989 lähtien.
Kannatan rehtiä, realiteetteihin tukeutuvaa ja kummankin sukupuolen ongelmat tunnustavaa tasa-arvotyötä. Feminismiä en kannata, koska se ei ole tasa-arvotyötä, vaan ääriainesten rasistista ja miehiä syyllistävää yksipuolista edunvalvontaa.
Kysymys 5: miten kestät naispresidenttejä, naisministereitä, naisjohtajia, naisinsinöörejä, naisekonomeja jne.? Tuntuuko sinusta pahalta, että heitä on?
Mikäli nainen (puhun yksilötasolla, yleistämisessä on omat vaaransa) osoittautuu tehtävänsä tasalla olevaksi ja saa aikaan yhteisöä rakentavia ja hyödyttäviä tuloksia, niin kestän häntä erityisen hyvin :)
kohtaan pitkässä kirjoituksessasi, sillä en ole perehtynyt noihin asioihin kovin hyvin. Naisten ja miesten tasa-arvo on kuulunut itsestään selvänä kotikasvatukseeni. En pysty suhtautumaan mitenkään enkä millään perusteella naisia syrjivästi, vaikka heitä onkin iät ja ajat syrjitty. Myös sana "feminatsi" kuulostaa ainakin minun korvissani pahalta. En ymmärrä myöskään miesten syrjintää, jos sellaista jossakin esiintyy.
"Toisinajattelijoiden vainot ovat siis alkaneet, vai mitä mieltä olet esimerkiksi Jussi Halla-ahon kohtelusta medioissa?"
Minun on myönnettävä, että en ole sattunut aikaisemmin lukemaan Jussi Halla-ahosta. Nyt löysin hänestä mm. tämmöistä:" Halla-aho oli mukana Helsingin Sanomien heinäkuussa 2008 julkaisemalla "30 suomalaisen tosinajattelijan" listalla. Artikkelin mukaan Halla-aho on filosofian tohtori, joka vastustaa monikulttuurisuutta ja maahanmuuton ymmärtäjiä." - "Halla-aho nousee luultavasti Helsingin kaupunginhallitukseen vuonna 2011 ja hän on opetuslautakunnan ja Korkeasaaren eläintarhan johtokunnan jäsen. Hänet valittiin myös valtuustoryhmän varapuheenjohtajaksi." Ei Halla-aholla tuon mukaan mene mitenkään huonosti.
"Feminismi ei ole syrjinnän vastustamista, se on vain yksipuolista naisasian ajamista."
En tunne feminismiä sen kummemmin. Sanakirjasta löysin tällaisen selityksen feminismille: "naisasialiikkeen haara, joka pyrkii kumoamaan sukupuolten perinnäisen roolijaon ja yhteiskunnan miesjohtoisuuden."
Luulisi kenen hyvänsä nykyaikana kannattavan sitä, että yhteiskunnan johdossa ei tulisi olla pelkästään miehiä.
"Edistykselliset voimat", kuten vihervasemmisto, ruotsalaisten RKP ja feminatsit ( ! ) vastustavat jyrkästi tyttöjen ympärileikkauksia. He eivät sen sijaan vastusta poikien silpomista. Näin he asettavat poikalapset eriarvoiseen asemaan. Eikö ruumiillinen koskemattomuus kuulu myös pojille ( miessukukunnalle )?"
Luulisi ruumiillisen koskemattomuuden kuuluvan myös pojille. Onko tuon asian hyväksi yritetty tehdä jotakin?
"Feminismihän polveutuu sosialismin ja kommunismin aatteista, joten sukulaisuussuhde ei ole sinänsä mikään ihme."
Katsoin tietosanakirjan määritelmää: feminismi ( uuslat. feminismus, lat. femina = nainen ) pyrkimys naisen ja miehen tasa-arvoisuuteen, naisasialiike.
Kiitos viestistäsi, keskustelu on hyvä asia - myös hankalista asioista keskustelu. Sitten asiaan.
Ensinnäkin suosittelen, että perehtyisit siihen, mitä tasa-arvon nimissä nykyisin Suomessa tapahtuu. Kaikki ei ole niin kaunista, miltä se ensin näyttää. Se että kritisoi feminismiä, ei ole naisten syrjintää, vaan sen pitäisi olla luonnollinen osa tavallista keskustelua asioista ja ilmiöistä ajassamme. Nythän se ei Suomessa sitä ole. Minuakin on jo epäilty syrjinnän kannattajaksi, vaikka olen vain kritisoinut ja tuonut esiin feminismin epäkohtia. Olen siis toisinajattelija, jonka sanoma ei ole poliittisesti korrekti.
On hyvä, ettet syrji naisia. Mutta oletko ajatellut miksi naisten ”ainaisesta syrjinnästä” on tullut uskonkappaleen veroinen oppi. Miten perustelet väitteesi naisten ikiaikaisesta syrjinnästä? Onko se edes historiallinen fakta, vai paisuteltu, löyhästi tosiasioihin perustuva myytti, jota on kätevää käyttää miesten syyllistämisen välineenä? Miksi muuten sinun tuli mieleen vakuuttaa minulle ja muille lukijoille, ettet vaan mitenkään ole syrjijä? Entä jos sen taustalla on pelko leimautumisesta ja sen vuoksi on tärkeätä tehdä asetelma turvallisesti selväksi?
Kun perehdyt feministisen Suomen arkitodellisuuteen juhlapuheiden takana, huomaat, että lait ja käytännöt sittenkin sortavat myös miehiä. Niin, kyllä sortoa kokevat myös miehet – turhaan vähättelet sitä. Huomaatko, kuinka feminatsien propaganda on jo muokannut asenteitasi. Kehotan miettimään omalla järjellä, onko feministien tarjoama maailmanselitys ja –kuva yleensä realistinen ja mahdollinen.
Halla-ahoa ja hänen sanomaansa on tahallaan väärinymmärretty ja vääristelty Suomen medioissa, koska hänet on luokiteltu väärinajattelijaksi. Hänet on kutsuttu Ylen keskusteluohjelmiin kummasteltavaksi ilman, että hän olisi saanut perustella näkökantojaan. Häntä on myös Ylen pääuutislähetyksessä nimitelty mm. ”rotutohtoriksi” ja ”maahanmuuton vastustajaksi”, vaikka todellinen tilanne ei anna siihen aihetta.
Feminismin sanakirjaselityksestä totean, että tutustu ihmeessä vallitseviin realiteetteihin. Unohda sanakirjojen määritelmät, ne ovat pelkkiä korulauseita ja vanhentuneita jo ennen painoon pääsyään. Kommunismin suuri vaikuttaja Lenin totesi viisaasti jotenkin näin (ajatus on esitetty vapaasti): älä kuuntele mitä puhutaan, vaan katso mitä kädet tekevät. Näin myös feminismi puhuu kauniita asioita, mutta saa aikaan syrjintää ja epätasa-arvoa, valitettavasti.
Tuo sinun mystinen nykyaikasi ei ole mikään peruste ottaa epäpäteviä ihmisiä yhteiskunnan johtoon. Välistä tuntuu, että ihmiset eivät osaa lukea, tai he eivät ymmärrä lukemaansa. Toistan siis jälleen kerran jo kirjoittamani: jos yhteiskunnallinen johtaja on vastuullinen ja saa aikaan yhteisöä hyödyttäviä ratkaisuja, ei hänen sukupuolellaan ole merkitystä.
”Luulisi ruumiillisen koskemattomuuden kuuluvan myös pojille. Onko tuon asian hyväksi yritetty tehdä jotakin?”
Niinhän sitä luulisi! Mietipäs miksi näin on?!? Feministit yrittävät kuitenkin meidän Suomessamme saada lain läpi ilman poikalapsien koskemattomuuden suojaa (mm. Eva Biaudet, RKP). Tässä on oivallinen esimerkki kauniiden sanojen ja raadollisen todellisuuden ristiriidasta, josta mainitsin jo aiemmin: feministien tahdon toteutuessa naapurin doberman pentukin on lainsäädännöllä paremmin suojattu kuin poikalapsi silpomista vastaan.
mitään kirjaa, jossa puhutaan naisen historiasta? Esimerkiksi vaikkapa "Eurooppalaisen naisen, lapsen ja perheen historia"? Yleensähän historian kirjoissa puhutaan paaljon enemmän miehistä ja heidän tekemisistään, ja naiset jäävät varjoon. Katsoin yhden kirjani, Maailmanhistoria I:n, sisällysluetteloa ja A-alkuisista nimistä 75 oli miehen nimiä ja kolme naisen, joista kaksi oli Anna-nimistä kuningatarta ja yksi oli Perikleen puoliso Aspasia, kakkososan A-alkuisista nimistä 42 oli miehen ja kaksi naisen nimiä, Alexandra, Venäjän keisarinna ja Orleansin neitsyt.
Ketkä muuten ovat aikaan saaneet tuon tavan, että poikalapsia silvotaan? Viisaat miehet, ketkäs muut. Ei tuossa asiassa ole kysytty mitään naisilta eikä heidän ole annettu sotkeentua mitenkään asioihin, kun viisaat miehet päättävät.
Joutuu vastaamaan teoistaan rahallisesti sekä fyysisesti.