Otto Skorzeny - Legenda

Myönnettävä on...

Muutama lisäys ja tarkennus Hulda-kaimani kirjoitukseen.

Kirjoitat "Skorzeny oli liittoutuneiden etsityin mies Saksan häviön loppupuolella"
Alkoiko tämä jakso ennen lopun alkua vai vasta myöhemmin. Aikalaiskertomusten mukaan ajankohta osui Scharnhorstin uppoamisen aikoihin eli loppuvuoteen -43.

Otto S tuurasi Aatua tosiaankin vain kaksi päivää koska joutui sairaslomalle selkäkipujen vuoksi. Selkäkivut johtuivat siitä että Otto pitkänä poikana joutui ikäänkuin painumaan kokoon eli sisäytymään itseensä ollakseen tumppiAatun mittainen.

RealHistory of WW II (2000 - 2002. toim. historioitsija S Lehto tampereelta) mukaan
O S ei osallistunut Bulgen taisteluun, vaan oli rodunjalostustehtävissä valtakunnan pohjoislaidalla. Tarkoittanee tanskaa. (osa 3. sivut. 666-711)
Siitostyön kantakortteihin jalostusmestari Otto on kirjautunut salanimellä v. Grewendorp.

Olet oikeassa, Otto tosiaan karkasi kommandotyyliin brittien ja puolalaisten vartioimasta erikoisvankileiristä, jonka vartioina olivat karskimmat ja teräväkyntisimmät miehet.

Ed. lähdettä lainaten " Taitavana taktikkona ja muita päätään pidempänä Otto näki kauemmaksi.
Hän antoi kesken vahdin vaihdon uudelle vahtipäälikölle (puol. varusmieseversti Aryan Pzchfuckienskille ) kunniasanan ja avainippunsa jos saisi mennä etsimään kasiasia läheiseltä tunkiolta. Otto rikkoi lupauksensa ja karkasi menettäen rakkaan avainnippunsa jota oli kantanut syntymästään saakka.
Matkallaan argentiinaan läpi ranskan Otto maksoi kalavelkojaan ranskan vastarintaliikkeelle ja tilasi tiedonantajan jokaiseen kotiin Monacon homppelin rahaministerin suosiollisella avustuksella. ( Monacon seuduilla paikalliset siipieläjät muisteleva vieläkin vaivautuneina tätä raskasta aikaa.)

Argentiinassa hän vaikutti ensin maan Ay-liikeen asevelisosialistisiivessä eheyttäen työväenliikettä."Jo riittää" oli hänen taisteluhuuotonsa taistelussa tulimaan komuja vastaan.( tämä slogan otettiin v. 1948 menestykseen johtaneeseen sos.dem eduskuntavaalimainokseen. kirj.huom.)

Väitteet siitä, että Otto olisi ollut Eva Peronin rakastaja, eivät ole vailla todellisuutta.
Mutta että hän oli ehkä myös Juan Peronin rakastaja, ei ole tullut yleiseen tietoon.Tietään kuitenkin ettei Otto koskaan leikeissään kussut Evaa silmään.

Herman Göringin muistelmateoksessa (Karenhallilta kolkatalle. Baden Baden, Kirjapaino Altekalte, 1962. osat i-III, yht. 1945 sivua)
Herman-setä muistelee Ottoa useammassa kohdassa.

Esim. "..Breslaun NMKY:n painikisoissa (v. -35 . kirj.huom.) Otto kruunasi sarjavoiton erikoisella nk. hurriheitolla. Se ei ollut kovin yleinen vielä silloin Valtakunnassa, muuta ruottalaisen vaimoni heitteli minua joskus mainitulla samalla heitolla, joten osasin antaa arvoa Oton suoritukselle"

Saman lähteen mukaan Otto parhaina vuosinaan pinkoi satasen sähköaidat alle 8 sekunnin käsiajalla. Suoritus kuitenkin mitätöitiin Nurnbergin käräjäoikeuden päätöksellä v.-46 koska Otto oli tapansa mukaan oikaissut. Ja taisi olla krapuloissaankin.

Penkkipunnerruksessa Otto sai vain keskinkertaisen tuloksen 103 kg, tämä vammaissäännöillä.

20.4.-42 mm. Herman ja Otto oli kutsuttu Aatun synntäribileisiin sudenpesän saunalle.

Herman jatkaa-"Otin Johtaja kanssa pieniä löylyjä ja minä tietysti pieniä akvaviittiryyppyjä joita tarjosin myös Johtajalle. Hän passasi tälläkin kertaa funtsaten samalla tapansa mukaan jotakin pirullista. Äkkiä Johtaja räjähti hänelle tyypilliseen mielipuoliseen nauruun, käski minut lauteiden edustalle hyppimään tasajalkaa seurakseen sekä huusi saunamajurille (Der SaunaHauptman Horst Smcheisser( kirj.huom.)) määräyksen komentaa Otto välittömästi saunaan."

Herman jatkaa:"Oton avatessa saunan oven hypimme Johtaja jäntevänä viikset tutisten ja minä jenkkakahvat ja pallit hölskyen tasajalkaa kiukaan ympärillä.
Otto oli taas hieman nauttinut ja puolitangossa olevasta meisselistään päätellen komennettu saunaan suoraan Braunin likan selästä.
Otto teki asennon ja kysyi "Herra fyyrer, voitteko kertoa mitä vittua täällä oikein tapahtuu, onko ikäänkuin tapulissa lepakoita.häh?"
Johtaja hieroskeli ovelana käsiään ja vastasi:" Me olemme Hermannin kanssa tässä kilpailleet kumpi pystyy hyppäämään lähemmäksi kattoa kuitenkaan siihen osumatta. Herman jäi 15 sentin päähän, mutta minulla oli vain 4 senttiä väliä.Haluatko tulla följyyn", Johtaja kysyi.
Otto otti kookkaana miehenä kovan loikan, löi kaalinsa saunan kattoon ja vietiin tajuttomana Evan viereen."
Johtaja vaipui välittömästi synkyyteen mutisten "PlitzKrieg, voi sen seitsänmän evabiaudettia, tää homma ei toimi, ei. Me hävitään tämä sota, se on öpaut kolme vuotta ja homma on kaputt ja kesälomatkin vuodesta -33 vielä pitämättä. Saakeli soikoon.
Kun paraskin mieheni on noin tonttu että käskystä hyppää ison päänsä kattoon, tulen tuskaiseksi ajatellessani niitä muita pikku muurahaisiani."

Ja kävi kuten kävi. Fyyrer oli sittenkin oikeassa.

Lähteen mukaan Evalle ei koskaan selvinnyt Oton pyörtymisen todellinen syy. Hän eli loppuvuotensa onnelisena siitä kun oli saanut miehen pyörtymään.

Herman Göringin muistelmateosta ei ole suomenkielisenä laitoksena saatavana edes Suomen Sisun kirjastossa, joka valittaen todetaan:(

Asian ulkopuolelta voisi esittää kysymyksen.
Jos Otto ja Marokon kauhu olis joutunnu keskenään nyrkkitappeluun, niin kumpikohan oli niinku voittanut tänään?
Voihan klasu, siinähän vasta kysymys.