Pitääkö tämä väite paikkansa?
Uskoontulemiseen liittyy usein jokin kriisi
kriittinen
6234
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
silloin, kun kyseessä on aikuisiän uskoontulosta.
mulla oli muutama vuosi sitten kriisiä kriisin perään, eli suuria elämänmuutoksia ja menetyksiä, mutta yhä vaan ateistina porskuttelen.
jotkut turvautuvat kriiseissä omaan järkeilyyn, jotkut kääntyvät ammatti-ihmisten puoleen ja jotkut turvautuvat "jumalaan".
Olen kasvanut uskoon.
Usein on niin, että ihmisillä ei kiireisten arkiaskareittensa keskellä ole aikaa ajatella ylipäätään mitään perimmäisistä kysymyksistä.
Miksi olen? Mikä on tarkoitukseni? Onko Jumalaa?
Nämä kysymykset häviävät usein ihmisen itse rakentamaan oman elämän hallinnan illuusioon, mutta tämä kuvitelma oman elämän hallinnasta häviää vasta sairasvuoteella tai sitten, kun puoliso jättää tai työpaikka menee alta.
Monesti vasta kriisin kokenut ihminen alkaa miettiä mikä on todella tärkeää. Kriisissä ihminen ei menetä järkeään tai arvostelukykyään, vaan kriisit ovat osa elämää, ne ovat muutoksia, jotka yleensä tapahtuvat hallitsemattomasti.
Kriisi on jopa positiivinen asia siinä mielessä, että se puhkaisee monta kuplaa, jotka ovat muodostuneet siksi, ettei ihminen ole aikaisemmin joutunut tilanteeseen jossa joutuu myöntämään olevansa heikko, mitä tulee oman elämän hallintaan.
Joku voi kuvitella kauankin, että hänen turvansa on siinä, että hän omistaa kiinteistöjä ja on varakas. Vasta kun kiinteistöt menettävätkin arvonsa markkinoihin liittyvistä syistä, yhteiskunnallisista syistä tai luonnonvoimien vaikutuksesta, vasta silloin käsittää, ettei kiinteistöjen omistaminen tuo kenellekään turvaa.
Kriisissä herää monia kysymyksiä ja monet "itsestäänselvyydet" joutuvat uudestaan puntariin. Silloin mietitään perimmäisiä kysymyksiä, eikä ole ihme, että silloin ihmisellä on parempi mahdollisuus löytää yhteys elävään Jumalaan, kuin ruuhkabussissa.
Kriisitilanteessa löydetyt ratkaisut ovat usein enemmän tosia, kuin kuvitellun oman elämän hallinnan perusteella tehdyt ratkaisut.
Ainakin yksi uskoontulolaji on selvästi tätä tyyppiä. Eli sellainen, jossa addiktioille herkkä ihminen vaihtaa alkoholin, huumeet tai jonkun muun pahaan jamaan johtaneen addiktion uskontoon.
Mahdollisesti on niin että addiktioherkkyys/elämyshakuisuus on ominaisuus, josta ei koskaan pääse eroon ja ainut keino pärjätä sellaisen kanssa on puuhastella mahdollisimman harmittoman addiktion kanssa. Liekö sitten uskonto sellainen, mene tiedä.