Ehdinkin aloittaa sen ennen

Entä jos kuuluu kotinurkannyhvääjiin?

ja on hyvä että kompenssoit työttömyytesi ja varhaisvanhuutesi noinkin rikkaaseen mielikuvitukseen. Kun nyhvää kotona mutta on ajatuksissaan ja unelmissaan suorittamassa aikaansaamatonta elämäänsä vaikkapa karibialla niin ei sinua kukaan siitä tuomitse. Kaikilla ei ole noin rikasta tunne-elämää. Itse kyllä pystyisin vaikka maailmanympäri menemään. Mutta laiskuuttani en viitsi. Haluan elää kiinni arjessa ja todellisuudessa, joissa ei ole mitään moitittavaa.

Kuukausi täynnä ja nyt voi jo jotain kommetoida.
Ihmiset täällä ovat todella ystävällisiä ja lähestulkoon liiaksi seurallisia. Kieliopinnot alkoivat hieman myöhässä mutta sitäkin laadukkaammin. Vaadin firmatla onnekseni yliopistotaustaisen ihmisen opeksi. Loppupelissä hänet sitten löysimmekin ja homma hoidetaan nyt työn ohessa. Arkisin tunnit 06-08 ja lauantaisin 4h ja sunnuntaisin 8h. Homma on jaettu siten, että arkisin kielioppia ja rakenteita ja viikonloppuna enemmän juttelua. Tänäänkin oltiin opettajan kanssa pitkä tovi kaupungilla ostamassa vaatteita ja katselemassa paikkoja. On töiden takia kiire saada tuo juttu kuntoon. Siis tuo ihmisten läheisyys ja auttamisenhalu ovat jotain käsittämätöntä ja ehdottomasti positiivisessa mielessä. Toteutan loppuelämän haavetta nyt kahdella saarella täällä. Molemmissa aina 2-viikkoa kerrallaan ja välissä parin tunnin lento. Firma ei maksa open reissuja joten toiselle sarelle pitää järjestää jotain. Onneksi työmaa on isossa firmassa niin nuo asunto- matkustus- ja autohommat on hanskassa.

Maisemat ja paikat ovat upeat! Harmi kun ei ole vielä aikaa nauttia niistä. Iho kärähti heti tullessa kun kävelin pilvisellä ilmalla parin tunnin lenkin mutta nyt osaa olla varovainen.

Ainut murhe on ikävä jota voi kuitenkin puhelimeela skypellä lievittää.

Hakekaa hyvät ihmiset haasteita kotikontuja kauempaakin! Toteuttakaa niitä haaveitanne ihan oikeasti eikä saunanlauteilla istuen!
Itseäni harmittaa, että miksi vasta nyt.