http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=1081
"...SANKARILLISISTA LAVASTUKSISTA HUOLIMATTA PUNA-ARMEIJA OLI SODAN LOPPUVAIHEESSA LÄHINNÄ RYYSYLÄISTEN ARMEIJA..."
"Puna-armeijan kadotettu kunnia
Puna-armeijan sankarillisuus on myytti, jota nykyinenkin Venäjä Vladimir Putinin johdolla yhä tiukasti vaalii. Berliinin vapauttajat eivät virallisesti syyllistyneet mihinkään laittomuuksiin. Lukuisissa ns. Suurta isänmaallista sotaa käsittelevissä venäläiselokuvissa neuvostoarmeija on esitetty aina kurinalaiseksi, hyvin johdetuksi ja siviiliväestöä oikeamielisesti kohtelevaksi organisaatioksi. Jopa monet aitoina pidetyt sotadokumentit ovat sittemmin osoittautuneet tekaistuiksi - kuten vaikkapa punalipun nosto Berliinin valtiopäivätalon harjalle. Tarkennukseksi on todettava että lähimain kaikkien maiden sotadokumentit yleisestikin valehtelevat säännöllisesti ja taistelukohtauksetkin ovat usein osittain näyteltyjä!
Kun elokuvaohjaaja Andrei Tarkovski teki yli 30 vuotta sitten maailmankuulua Peili-elokuvaansa (1975), hän liitti siihen mukaan pitkän aidon dokumenttiotoksen ryysyissä marssivasta, suossa kahlaavasta ja loppuun ajetusta puna-armeijasta. Kohtauksesta tuli niin shokeeraava, että elokuvaministeriö Goskinon punakynäsensorit vaativat sen poistamista. Lähes yhtä karun realistinen oli sodan arki myös Elem Klimovin ohjaamassa kiistellyssä “venäläisessä Ilmestyskirjassa” - elokuvassa Tule ja katso (1985). Sodan julmuudet saavat siinä murrosikäisen partisaanin, aikansa lapsisotilaan sekoamaan.
Sankarillisista lavastuksista huolimatta puna-armeija oli sodan loppuvaiheessa lähinnä ryysyläisten armeija. Lomia ei juurikaan annettu eikä tunnettu - miehet saattoivat viettää rintamalla vuosikausia käymättä kotona lainkaan: harvat lomat olivat vain parin päivän pikavisiittejä. Tämä jos mikä brutalisoi rintamamiehet. Myös armeijan ja partisaanien varustus oli sitä luokkaa, että surmatuilta saksalaisilta ryöstettiin ensimmäiseksi saappaat, housut ja kellot. Rintamakirjeenvaihtaja ja kirjailija Konstantin Simonov on kertonut kuinka alastomiksi riisutuille tapetuille saksalaissotilaille piti ensin etsiä housut jalkaan, jotta heidät olisi voinut kuvata. Niinpä kirjeenvaihtajien ja kuvaajien kuorma-autoihin lastattiin aina varavaatteita ruumisröykkiökuvia varten. Lavastusta sekin. "
"...SANKARILLISISTA LAVASTUKSISTA HUOLIMATTA PUNA-ARMEIJA OLI SODAN LOPPUVAIHEESSA LÄHINNÄ RYYSYLÄISTEN ARMEIJA..."
"Puna-armeijan kadotettu kunnia
Puna-armeijan sankarillisuus on myytti, jota nykyinenkin Venäjä Vladimir Putinin johdolla yhä tiukasti vaalii. Berliinin vapauttajat eivät virallisesti syyllistyneet mihinkään laittomuuksiin. Lukuisissa ns. Suurta isänmaallista sotaa käsittelevissä venäläiselokuvissa neuvostoarmeija on esitetty aina kurinalaiseksi, hyvin johdetuksi ja siviiliväestöä oikeamielisesti kohtelevaksi organisaatioksi. Jopa monet aitoina pidetyt sotadokumentit ovat sittemmin osoittautuneet tekaistuiksi - kuten vaikkapa punalipun nosto Berliinin valtiopäivätalon harjalle. Tarkennukseksi on todettava että lähimain kaikkien maiden sotadokumentit yleisestikin valehtelevat säännöllisesti ja taistelukohtauksetkin ovat usein osittain näyteltyjä!
Kun elokuvaohjaaja Andrei Tarkovski teki yli 30 vuotta sitten maailmankuulua Peili-elokuvaansa (1975), hän liitti siihen mukaan pitkän aidon dokumenttiotoksen ryysyissä marssivasta, suossa kahlaavasta ja loppuun ajetusta puna-armeijasta. Kohtauksesta tuli niin shokeeraava, että elokuvaministeriö Goskinon punakynäsensorit vaativat sen poistamista. Lähes yhtä karun realistinen oli sodan arki myös Elem Klimovin ohjaamassa kiistellyssä “venäläisessä Ilmestyskirjassa” - elokuvassa Tule ja katso (1985). Sodan julmuudet saavat siinä murrosikäisen partisaanin, aikansa lapsisotilaan sekoamaan.
Sankarillisista lavastuksista huolimatta puna-armeija oli sodan loppuvaiheessa lähinnä ryysyläisten armeija. Lomia ei juurikaan annettu eikä tunnettu - miehet saattoivat viettää rintamalla vuosikausia käymättä kotona lainkaan: harvat lomat olivat vain parin päivän pikavisiittejä. Tämä jos mikä brutalisoi rintamamiehet. Myös armeijan ja partisaanien varustus oli sitä luokkaa, että surmatuilta saksalaisilta ryöstettiin ensimmäiseksi saappaat, housut ja kellot. Rintamakirjeenvaihtaja ja kirjailija Konstantin Simonov on kertonut kuinka alastomiksi riisutuille tapetuille saksalaissotilaille piti ensin etsiä housut jalkaan, jotta heidät olisi voinut kuvata. Niinpä kirjeenvaihtajien ja kuvaajien kuorma-autoihin lastattiin aina varavaatteita ruumisröykkiökuvia varten. Lavastusta sekin. "
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ja suomalaiset jaksavat vuosikymmenestä toiseen ylpeillä tuollaisen armeijan pysäyttämisestä ja olla "suuria sankareita". Naurettavaa.
"Ja suomalaiset jaksavat vuosikymmenestä toiseen ylpeillä tuollaisen armeijan pysäyttämisestä ja olla "suuria sankareita". Naurettavaa. "
------
Itseasiassa ei ne pysäyttäneet sitä - ne tuhosivat sen.
Jukka Kemppinen:
"Syitä valloitusyrityksen keskeyttämiseen oli monta. Useimmiten mainittu sotatoimi Puolaan ja Berliiniin ei pidä paikkaansa, koska se alkoi kuukausia näiden tapahtumien jälkeen.
Mereshkov oli tahtonut lisää joukkoja Syvärille. Stalin ei antanut. Govorovin Kannaksen valiojoukoista ei ollut siirrettäväksi Saksaa vastaan, koska niitä ei sattunut olemaan enää olemassa. Ne oli tuhottu Ihantalaan, etenkin 31. Ja 33. Kaartin armeijakunnat. Joukkoja ja kalustoa alettiin kuljettaa pois Kannakselta heinäkuun puolivälin jälkeen. Sitä sanotaan uudelleen ryhmittämiseksi".
Tuomiojan pläjäys
14. helmikuuta 2008
http://kemppinen.blogspot.com/2008/02/tuomiojan-pljys.html
Hyvin tapeltiin ja säilytettiin itsenäisyys. Kysyisin vaan, kuinka tuhotussa armeijassa oli sodan lopussa n. 5 miljoonaa miestä/naista sekä loppumattomat reservit? Kalustosta puhumattakaan. Miten tuhottu armeija valloitti Berliinin ja saneli rauhanehdot? Tai olihan heillä useitakin armeijoita.
Hyvin tapeltiin ja ilman sitä itsenäisyys olisi kyllä mennyt. Olisi kyllä kuitenkin hyvä olla realistikin.
Eihän tuossa nyt ihan niin sanottu, että koko neuvostoarmeija olisi tuhottu. Se toisaalta on totta, että tuon armeijan Suomea vastaan kohdistetun osan hyökkäysvoima tuhottiin Kannaksella. Neuvostoarmeijalla ei ilman uusien reservien tuomista sotanäyttämölle olisi ollut mahdollista jatkaa hyökkäystä Suomea vastaan. Kuuluisa XXXAK esim. oli aivan loppuun hakattu.
On vain vaikea sanoa aina, tarkoittaako kirjoittaja koko Puna-armeijaa, vai suomeen kohdistettua voimaa.