"Elämä jatkuu ja jatkuu; ikuisesti. Sillä ei ole mitään tiettyä päämäärää. Elämä on vaeltamista, matkaamista, ilman mitään päämäärää; vaeltamista iloiten, riemuiten, määränpäätä miettimättä.
Mitä teet, kun saavutat määränpään? Kukaan ei ole esittänyt tätä kysymystä, sillä kaikki yrittävät löytää elämälleen jonkin päämäärän. Mutta mitä sen saavuttamisesta seuraakaan...
Jos todella saavuttaisit elämäsi päämäärän, niin mitä sitten? Se saisi sinut vaan hämmillesi. Et ole enää matkalla minnekkään... olet tullut määränpäähäsi -ja menettänyt matkalla kaiken. Niin täytyikin käydä. Seisot määränpäässäsi paljaana, alastomana ja katselet typertyneenä ympärillesi ajatellen: mitä hyötyä tästä oli? Kiirehdit niin kovin, olit kaikesta niin huolissasi, ja tässä on lopputulos."
ZEN TAROT
- käykö taivaassa samalla tavalla? Kun elämä on eletty ja kaikki loppu?
Eikö uusi elämä houkuta?
sanotaan, että ainoa asia maailmassa, joka ei muutu, on muutos itse.
Miksi sitten kuvitellaan, että taivas on paikka, missä kaikki on ja pysyy?
Mitä teet, kun saavutat määränpään? Kukaan ei ole esittänyt tätä kysymystä, sillä kaikki yrittävät löytää elämälleen jonkin päämäärän. Mutta mitä sen saavuttamisesta seuraakaan...
Jos todella saavuttaisit elämäsi päämäärän, niin mitä sitten? Se saisi sinut vaan hämmillesi. Et ole enää matkalla minnekkään... olet tullut määränpäähäsi -ja menettänyt matkalla kaiken. Niin täytyikin käydä. Seisot määränpäässäsi paljaana, alastomana ja katselet typertyneenä ympärillesi ajatellen: mitä hyötyä tästä oli? Kiirehdit niin kovin, olit kaikesta niin huolissasi, ja tässä on lopputulos."
ZEN TAROT
- käykö taivaassa samalla tavalla? Kun elämä on eletty ja kaikki loppu?
Eikö uusi elämä houkuta?
sanotaan, että ainoa asia maailmassa, joka ei muutu, on muutos itse.
Miksi sitten kuvitellaan, että taivas on paikka, missä kaikki on ja pysyy?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Et sinä, eikä muut voi käsittää sitä, tällä ihmisten pienellä mielellä ja älyllä.
Liikkumaton,pää'määrätön[pää ei määrää]tekemätön,olematon,ihmitön,olennoton subjekti/objekti-sulautuma/Yksi/Jakamaton.
Flow'mainen [ http://fi.wikipedia.org/wiki/Flow ] Iätön hetki taitaa jäädä sekin [Y]kköselle kakkoseksi.
Siis nykyajassa teen koruja ja silloin en näe tai kuule... olemme vaan minä ja helmet/kivet/ muut tarvikkeet. se todellakin on parasta, mitä tiedän... mutta kun olen valmis, koru on valmis... ajatukseni on jo uudessa tehtävässä.
En siis tule perille, enkä haluakkaan.
Voiko joku koskaan sanoa: " Olen valmis, olen tehnyt aivan kaiken." ?
Upea harrastus tuo korujen tekeminen.
Itsekin niitä väsännyt, kuten myös puukkoja modifoinut [jne], pakonomaisesti kaikkea laittanut omaan kuosiin :).
//Voiko joku koskaan sanoa: " Olen valmis, olen tehnyt aivan kaiken." ?//
- Yksittäisen ihmisen elämä[edes elämät] ei riitä kasaamaan riittävää kokemusten kirjoa, mutta kollektiivina ihmis-kunta muut olennot luovuttavat itsestään sellaisen kokemuksen.
Alku-juurisuuteen palaa/saapuu [nähdäkseni] tiivistelmä laajoja kokemuksia.
Sanaa ei voi, eikä saa pitää itse asiana, mutta luottavaisena voi vaeltaa kokijana kohti "luovutuspistettä".
vain uskovaiset kuvittelevat saavansa vetelehtiä siellä iankaikkisesti.
Päämäärämme on käsittääkseni se että lopulta meidän ei ole enää pakko tulla tänne "murheen laaksoon".
maa on asuttavaksi tarkoitettu ja kun maa luodaan uudeksi, täällä asumme mutta ilman syntiä, jota tilaa syntiinlangenneen ihmisen on mahdoton käsittää. Juuri siksi ikuisuus koetaan jopa ahdistavaksi, koska ikuisuus-käsitettä on vaikea hahmottaa vajavaisella mielellämme.
Tuleva uusi maa ei ole mikään murheen laakso vaan paratiisi!
taivas eli paratiisi on jo täällä maanpäällä
Täällä ihminen lensi sieltä ulos tietämättään
täällä hänen on palattava sinne takaisin
Kun kuolemme se on liian myöhäistä
paratiisi on ajatuksen ja sen luomien uskontojen
jumalien ja aatteden tuolla puolen
ihmisen sielu on kärsimästtään pahasta syntynyt
eikä sillä ole ikuisuutta ainoastaan jälleensyntymien ketju niin kauan kun ihminen ymmärtää eläissään tämän ja tuo ketju päättyy
ja syntyy uusi ikuinen elämä
selvää erkkikään! :)
Olet ajatellut tehdä asian eteen?
virran viedä..
Niin tarkoititko sitä "lihaantumispakkoa"?
Sen eteen pitää tietenkin jotain tehdäkkin ja muistaa syyn ja seurauksen laki.
Ehkä jaloimpia tehtäviä on ihmiskunnan puolesta työskentely, siinä sarkaa riittää vielä sadoiksi tuhansiksi vuosiksi.
mutta minä sain.
Me tulemme tänne 'paratiisimaallisista' olosuhteista ja koemme pettymyksen.....aina.
Tämä maallinen vaellus on kokemus, joka on eduksi laajemmissa mittasuhteissa..
sittenhän sitä on aikaa harrastaa. Kun ollaan jumalia.
Eläkeläisthän monesti kehuvat että on niin paljon tekemistä ettei päivä tahdo riittää.
Sielu lähtee uudelle kierrokselle?
"Eka luokasta....valmistumiseen."
"tärkeintä ei ole perille pääsy vaan ajaminen."
sielu on sama kuin ihmismielen sisältö ja näinollen syntynyt ihmisen kokemasta pahasta
se vangitsee mielen liekaan jonka ulkopuolelle ihmismieli ei voi mennä
ihmisen mieli on kuitenkin paljon paljon enemmän kuin sisältönsä summa
kun mieli tyhjennetään sisällöstään niin on tuo pajon enemmän jossa kaikki väkivalta tuska ja ahdistus ovat päättyneet
silloin elät peratiisissa jo täällä maanpäällä
tuo mielen sisältö on se mikä aiheuttaa kaiken
pahan mitä maailmassa tapahtuu
kun mieli vapautuu sisällöstään niin päättyy myös syitten seurausten ketju eikä tulevien sukupolvien tarvitse ottaa kannettavakseen edellisen sukupolven taakkaa
näin ihminen voi alkaa elämään paratiisissa
ihmismielen aiheuttama paha on ainut paha maailman kaikkeudessa
ihminen poikkeus maailmanjärjestyksestä
ja näinollen vaarallinen elämälle muilla planeetoilla tulevaisuudessa
sen takia ihmisen palattava takaisin järjestykseen jotta tuo kärsimyksen ja tuskan aiheuttaja pååttyisi
Ihminen ei mielestäni voi vapautua sisäistä kahleistaan ennen kuin on valmis ottamaan sen tuskan jota padottujen kokemusten tuska aiheuttaa.
kun ihminen tulee ristiriitoineen yksinåisyyden
tyhjän seinän eteen niin hän pakenee takain vanhaan kun ei tiedä eikä ole voimaa mennä tuon seinän tuolle puolen
tuo tarvittava voima saadaan oman mielen sisällön ymmärtämisestä kä yttäen vuorovaikutusta
peilinä
silloin kun teemme sen ilman motiiviasillä jos meillä on motiivi niin silloin on tuo vanha mukana ja estää sen
kun tuo ymmärrys on tapahtunut niin muutos tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta