Tämä luettelo perustuu pääasiassa James A. Talmagen kirjaan "Suuri luopumus" (Esipuhe kirjoitettu 1.11.1909):
Luopumuksesta voidaan esittää mm. seuraavat kymmenen todistetta:
1.Noin vuoden 225 j.Kr. paikkeilla alkuperäinen kastetapa muutettiin: voiteleminen otettiin käyttöön, ja sitä seurasi lapsikaste.
2.Kymmenysten tilalle, joita oli pidetty vilpittömyyden koetuksena tuli pakollinen verotus, josta papisto oli vapautettu.
3.Jeesuksen Kristuksen asettama yksinkertainen ehtoollistoimitus korvattiin loistokkaalla, juhlallisella messulla. Ehtoollisen yhteyteen liittyi transsubstantiaatio-oppi, joka merkitsee, että sakramenttiaineet – leipä ja viini – muuttuvat ehtoollista nautittaessa jollain mystisellä tavalla ristiinnaulitun Herran todelliseksi lihaksi ja vereksi.
4.Kolme- tai neljäsataa vuotta Kristuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen Rooman samoin kuin Konstantinopolin valtiolliset johtajat ottivat nimittääkseen kristillistä kirkkoa johtavat pappismiehet. Vihdoin Konstantinopolin keisarit valtiollisen mahtinsa noustessa julistivat Rooman katolisen kirkon johtajat pannaan. Sata vuotta myöhemmin Rooma asemansa turvaten maksoi takaisin samalla mitalla ja julisti itäisen kirkon johtajat pannaan. Katkera riita ortodoksisen ja katolisen kirkon välillä jatkui, kunnes välit lopullisesti katkesivat v. 1045. Kumpikin kirkko väittää nykyisin itsellään olevan Pietarilta ja Paavalilta peräisin olevan valtuuden.
5.Viidennellätoista vuosisadalla katolisen kirkon johtajat aloittivat anekaupan, ts. syntien anteeksiantamisen rahasta. Usein saatiin tulevatkin synnit anteeksi jo tehtyjen ohessa. Kunkin henkilön maksu riippui rikkomuksen vakavuudesta ja kukkaron paksuudesta. Sadassa vuodessa anekauppa levisi hyökyaallon tavoin yli Euroopan. Anekauppiaiden nimellä tunnetut kirkon asiamiehet keräsivät itselleen sekä kirkon ja valtion johtomiehille suunnattomat varat. Suotta Martti Luther ei liittänyt yhdeksäänkymmeneenviiteen kirkon oven naulaamiinsa teeseihin sanoja ”kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa”.
6.Keisari Konstantinuksen julistettua kristinopin valtion uskonnoksi vuonna 331 kokonaiset armeijat menivät kasteelle keisarin tiukan kehotuksen vuoksi. Nämä uudet kääntymättä jääneet laumat toivat mukanaan lukuisia pakanallisia symboleita ja rituaaleja, jotka vääristivät jumalanpalveluksen muodon. Pappeuden johtovirat myytiin eniten tarjoavalle. ”Simonia”, joksi kirkon virkojen myyntiä kutsuttiin (Ap.t. 8:9-24), johti sellaiseen mädännäisyyteen, että paavi Gregorius VII nousi taisteluun sitä vastaan.
7.Kirkossa ei vielä neljännen vuosisadan lopulla ollut yhtenäistä käsitystä selibaatista. Sitten paavi Sirikius kielsi pappeja menemästä naimisiin ja määräsi ne, jotka olivat jo naimisissa, hylkäämään vaimonsa. Pappismiesten lapset, jotka olivat syntyneet isänsä papiksi vihkimisen jälkeen, paavi, samoin kuin keisari Justinianuskin, julistivat aviottomiksi ja siten perintöoikeuksia vailla oleviksi. Ortodoksinen kirkko hyökkäsi tätä oppia vastaan ja tuomitsi sen Konstantinopolin kirkolliskokouksessa v. 692 kerettiläiseksi. Kesti monta vuotta ennen kuin pappien naimattomuus onnistuttiin vakiinnuttamaan. Tämä onnistui vasta kun paavi Gregorius VII pani viralta naineen papiston ja julisti pannaan kaikki maallikot, jotka tukivat kapinoivia kirkonmiehiä.
8.Kirkko ryhtyi opettamaan, ettei Pyhällä Kolminaisuudella ollut ”ruumiita, ruumiinosia eikä kykyä tuntea ja liikuttua mielessänsä”. Tämä oppi kielsi Isältä ja Pojalta heidän ylösnousseet ruumiinsa ja Pyhältä Hengeltä hänen henkiruumiinsa. – Tämä oppi tuntuu todella omituiselta. Kirkko kuitenkin opetti Kristuksen ylösnousemuksesta haudasta ja taivaaseenastumisesta. Missä vaiheessa Kristus olisi menettänyt kuolemattoman ruumiinsa?
9.Kaste kuolleiden puolesta hylättiin (1. Kor. 15:29). Sen tilalle tulivat papiston rukoukset, joiden tarkoituksena oli syntisten sielujen siirtäminen pois kiirastulesta. Käyttöön tuli myös ns. viimeinen voitelu.
10.Yrittäessään tukahduttaa sisäiset kapinat ja voittaakseen käännynnäisiä, kirkko turvautui myös miekkaan. Euroopassa puhjenneissa uskonsodissa kuoli neljännesmiljoonaa ihmistä.
Luopumuksesta voidaan esittää mm. seuraavat kymmenen todistetta:
1.Noin vuoden 225 j.Kr. paikkeilla alkuperäinen kastetapa muutettiin: voiteleminen otettiin käyttöön, ja sitä seurasi lapsikaste.
2.Kymmenysten tilalle, joita oli pidetty vilpittömyyden koetuksena tuli pakollinen verotus, josta papisto oli vapautettu.
3.Jeesuksen Kristuksen asettama yksinkertainen ehtoollistoimitus korvattiin loistokkaalla, juhlallisella messulla. Ehtoollisen yhteyteen liittyi transsubstantiaatio-oppi, joka merkitsee, että sakramenttiaineet – leipä ja viini – muuttuvat ehtoollista nautittaessa jollain mystisellä tavalla ristiinnaulitun Herran todelliseksi lihaksi ja vereksi.
4.Kolme- tai neljäsataa vuotta Kristuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen Rooman samoin kuin Konstantinopolin valtiolliset johtajat ottivat nimittääkseen kristillistä kirkkoa johtavat pappismiehet. Vihdoin Konstantinopolin keisarit valtiollisen mahtinsa noustessa julistivat Rooman katolisen kirkon johtajat pannaan. Sata vuotta myöhemmin Rooma asemansa turvaten maksoi takaisin samalla mitalla ja julisti itäisen kirkon johtajat pannaan. Katkera riita ortodoksisen ja katolisen kirkon välillä jatkui, kunnes välit lopullisesti katkesivat v. 1045. Kumpikin kirkko väittää nykyisin itsellään olevan Pietarilta ja Paavalilta peräisin olevan valtuuden.
5.Viidennellätoista vuosisadalla katolisen kirkon johtajat aloittivat anekaupan, ts. syntien anteeksiantamisen rahasta. Usein saatiin tulevatkin synnit anteeksi jo tehtyjen ohessa. Kunkin henkilön maksu riippui rikkomuksen vakavuudesta ja kukkaron paksuudesta. Sadassa vuodessa anekauppa levisi hyökyaallon tavoin yli Euroopan. Anekauppiaiden nimellä tunnetut kirkon asiamiehet keräsivät itselleen sekä kirkon ja valtion johtomiehille suunnattomat varat. Suotta Martti Luther ei liittänyt yhdeksäänkymmeneenviiteen kirkon oven naulaamiinsa teeseihin sanoja ”kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa”.
6.Keisari Konstantinuksen julistettua kristinopin valtion uskonnoksi vuonna 331 kokonaiset armeijat menivät kasteelle keisarin tiukan kehotuksen vuoksi. Nämä uudet kääntymättä jääneet laumat toivat mukanaan lukuisia pakanallisia symboleita ja rituaaleja, jotka vääristivät jumalanpalveluksen muodon. Pappeuden johtovirat myytiin eniten tarjoavalle. ”Simonia”, joksi kirkon virkojen myyntiä kutsuttiin (Ap.t. 8:9-24), johti sellaiseen mädännäisyyteen, että paavi Gregorius VII nousi taisteluun sitä vastaan.
7.Kirkossa ei vielä neljännen vuosisadan lopulla ollut yhtenäistä käsitystä selibaatista. Sitten paavi Sirikius kielsi pappeja menemästä naimisiin ja määräsi ne, jotka olivat jo naimisissa, hylkäämään vaimonsa. Pappismiesten lapset, jotka olivat syntyneet isänsä papiksi vihkimisen jälkeen, paavi, samoin kuin keisari Justinianuskin, julistivat aviottomiksi ja siten perintöoikeuksia vailla oleviksi. Ortodoksinen kirkko hyökkäsi tätä oppia vastaan ja tuomitsi sen Konstantinopolin kirkolliskokouksessa v. 692 kerettiläiseksi. Kesti monta vuotta ennen kuin pappien naimattomuus onnistuttiin vakiinnuttamaan. Tämä onnistui vasta kun paavi Gregorius VII pani viralta naineen papiston ja julisti pannaan kaikki maallikot, jotka tukivat kapinoivia kirkonmiehiä.
8.Kirkko ryhtyi opettamaan, ettei Pyhällä Kolminaisuudella ollut ”ruumiita, ruumiinosia eikä kykyä tuntea ja liikuttua mielessänsä”. Tämä oppi kielsi Isältä ja Pojalta heidän ylösnousseet ruumiinsa ja Pyhältä Hengeltä hänen henkiruumiinsa. – Tämä oppi tuntuu todella omituiselta. Kirkko kuitenkin opetti Kristuksen ylösnousemuksesta haudasta ja taivaaseenastumisesta. Missä vaiheessa Kristus olisi menettänyt kuolemattoman ruumiinsa?
9.Kaste kuolleiden puolesta hylättiin (1. Kor. 15:29). Sen tilalle tulivat papiston rukoukset, joiden tarkoituksena oli syntisten sielujen siirtäminen pois kiirastulesta. Käyttöön tuli myös ns. viimeinen voitelu.
10.Yrittäessään tukahduttaa sisäiset kapinat ja voittaakseen käännynnäisiä, kirkko turvautui myös miekkaan. Euroopassa puhjenneissa uskonsodissa kuoli neljännesmiljoonaa ihmistä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ja paljon on jouduttu korjailemaan.
katso www.catholic.fi
Siellä on meidän käsityksemme asiasta. :-)
Yleismaailmallinen kirkko
Kristuksen ainoa kirkko, jota uskontunnustuksessa tunnustamme yhdeksi, pyhäksi, katoliseksi ja apostoliseksi... on olemassa katolisessa kirkossa, jota johtavat Pietarin seuraaja ja hänen yhteydessään olevat piispat. Silti monia pyhittymisen ja totuuden ilmaisuja voidaan löytää myös sen näkyvien rajojen ulkopuolelta (Katolisen kirkon katekismus, 870).
Katolinen kirkko on ylivoimaisesti suurin kaikista kristillisistä kirkoista ja yhteisöistä. Siihen kuuluu yli miljardi jäsentä. Se toimii käytännössä jokaisessa maailman kolkassa. Sen jäsenet puhuvat kaikkia maailman kieliä. Mutta vieläpä enemmän katolisen kirkon uskoa ja elämää leimaa varmuus siitä, että siinä on todellisesti läsnä sama kirkko, jonka ihmiseksi tullut Jumalan Poika, Jeesus Kristus, perusti ja jolle hän vuodatti Pyhän Hengen lahjojen täyteyden.
Katolinen kirkko on kaikkialla maailmassa sama. Siihen kuuluu eri jumalanpalvelusjärjestyksiä, sitä elävöittävät paikalliset perinteet ja tavat, sen arkielämä saattaa saada hyvinkin vaihtelevia muotoja eri puolilla maapalloa, siinä on aitoa moninaisuutta, mutta silti se on todellisesti yksi. Sen usko, opetus, sakramentit ja rakenne ovat kaikkialla samat ja muuttumattomat. Kirkon ykseys on yhä tänään näkyvää ja todellista, niin kuin se oli alkukirkossa ensimmäisillä vuosisadoilla.
Kristus antoi apostoli Pietarille erityistehtävän toimia koko kirkkonsa näkyvänä perustana ja ylimpänä paimenena. Pyhä Pietari kärsi marttyyrikuoleman Roomassa ja hänen erityistehtävänsä on siitä lähtien välittynyt aina seuraavalle Rooman piispalle, jota kutsutaan paaviksi. Yhdessä apostoli Pietarin seuraajan kanssa ja hänen alaisuudessaan piispat kantavat vastuuta koko maailmanlaajuisesta kirkosta. Useimmat heistä johtavat katolisen kirkon paikalliskirkkoja, jolloin he ovat ykseyden lähde ja perusta omissa paikalliskirkoissaan. Näihin paikalliskirkkoihin lukeutuu koko Suomen alueen kattava Helsingin hiippakunta.
Paavi Benedictus XVI, kastenimeltään Joseph Ratzinger, syntyi Marktl am Innissä Passaun hiippakunnassa 16. huhtikuuta 1927. Hänet vihittiin papiksi 29. kesäkuuta 1951, nimitettiin Münchenin ja Freisingin piispaksi 25. maaliskuuta 1977. Hänet vihittiin piispaksi 28. toukokuuta 1977 ja luotiin kardinaaliksi 27. kesäkuuta 1977. Hänet nimitettiin uskonopin kongregaation prefektiksi 25. marraskuuta 1981. Suomessa historian ensimmäisenä paavina 9.-10. kesäkuuta 1989 vierailleen paavi Johannes Paavali II:n kuoltua 2. huhtikuuta 2005 kardinaali Ratzinger valittiin uudeksi paaviksi jo 19. huhtikuuta 2005. Kirkon yleismaailmallisen paimenen tehtävän hän aloitti juhlallisesti 24. huhtikuuta 2005. Hän on kirkon 265. paavi. Paavin lähimpiin neuvonantajiin kuuluvat kardinaalit, jotka ovat paavilta kardinaalin arvon saaneita piispoja. He toimivat joko paikalliskirkkojen arkkipiispoina tai piispoina eri puolilla maailmaa tai avustavat paavia kirkon keskushallinnossa. Kardinaalit myös valitsevat uuden paavin.
Pyhällä istuimella tarkoitetaan sekä paavin ylintä paimenvirkaa että häntä avustavaa kirkon keskushallintoa eli Rooman kuuriaa, joka toimii pääosin Vatikaanissa. Valtiosihteeristön lisäksi paavia avustavat hänen yleismaailmallisessa paimenvirassaan kongregaatiot sekä joukko paavillisia neuvostoja. Rooman kuuriaan kuuluvat niin ikään kirkon ylimmät oikeusistuimet sekä joukko muita toimistoja.
Vatikaanivaltion tarkoituksena on ainoastaan turvata Pyhän istuimen vapaus ja riippumattomuus. Pyhää istuinta edustaa Suomessa ja muissa Pohjoismaissa apostolinen nuntius, joka yhtäältä toimii Pyhän istuimen suurlähettilästason diplomaattiedustajana suhteessa valtioon sekä toisaalta hoitaa käytännön asioita Pyhän istuimen ja Pohjoismaissa toimivien katolisten paikalliskirkkojen välillä. Apostolisena nuntiuksena toimii arkkipiispa, jonka asemapaikka on Tukholmassa.
Kirkko maailmassa
Maailman asukkaista melkein viidennes eli lähes 20 prosenttia kuuluu katoliseen kirkkoon. Yli miljardista katolilaisesta noin puolet asuu Amerikan mantereella, neljäsosa Euroopassa, runsas kymmenesosa Afrikassa, toinen kymmenesosa Aasiassa ja loput Oseaniassa. Kirkko toimii käytännössä kaikissa maailman maissa.
Suurin osa katolilaisista kuuluu latinalaisen jumalanpalvelusjärjestyksen eli riituksen piiriin, johon lukeutuu myös Helsingin katolinen hiippakunta. Sen rinnalla kirkossa on lukuisia idän jumalanpalvelusjärjestyksiä noudattavia paikalliskirkkoja, joilla on oman liturgisen perinteensä lisäksi omat rikkaat tapansa ja sääntönsä, joita kirkko pitää arvossa ja kunniassa.
Rooman hiippakunnan lisäksi katolisessa kirkossa on kymmenkunta patriarkaattia, lähes kuusisataa arkkihiippakuntaa, yli kaksituhatta hiippakuntaa sekä melkein kolmesataa hiippakuntaan rinnastettavaa alempitasoista paikalliskirkkoa. Tavallisesti samassa maassa toimivien hiippakuntien piispat muodostavat piispainkokouksen, joita kirkossa on runsaat sata. Vuonna 2000 kirkkoa palveli runsaat neljätuhatta piispaa, yli 400.000 pappia, lähes 30.000 pysyvää diakonia, 55.000 sääntökuntaveljeä sekä 800.000 sääntökuntasisarta.
Pohjoismaissa asuu arviolta 200.000-300.000 katolilaista. Helsingin hiippakunnan lisäksi Pohjoismaiden muut paikalliskirkot ovat Kööpenhaminan hiippakunta (käsittää koko Tanskan, Färsaaret ja Grönlannin), Reykjavikin hiippakunta (koko Islanti), Tukholman hiippakunta (koko Ruotsi), Oslon hiippakunta (Etelä-Norja), Trondheimin prelatuuri (Keski-Norja) sekä Tromssan prelatuuri (Pohjois-Norja). Hiippakuntien sekä prelatuurien piispat ja apulaispiispat muodostavat yhdessä Pohjoismaiden piispainkokouksen. Piispainkokouksen tehtävänä on edistää paikalliskirkkojen pastoraalista työtä soveltamalla kirkon keskushallinnon ohjeita sekä toimimalla muutenkin paikallisten piispojen välisenä yhteistyöelimenä. Sen tavallisesti kahdesti vuodessa pidettävään täysistuntoon voivat osallistua myös eläkkeellä olevat pohjoismaiset emerituspiispat. Piispainkokouksen pääsihteeristö toimii tällä hetkellä Göteborgissa, Ruotsissa.
Tämä varmaan kuuluu Katolilaisten keskutelupalstalle. Tällä palstalla puhutaan mormonismista... haloo
...oman versionsa katolisen kirkon historiasta. :-)
Siksi tämä vastine. Eihän tämä muuten tänne kuuluisi.
Todellakin virallinen kirkkolaitos luopui ajan mittaan monesta totuudesta ja Jumalan mielen mukaisesta asiasta. Missä vaiheessa Jumalan pääasiallinen toiminta maailmassa seurakuntansa kautta sitten siirtyi pois tästä katoliseksi kirkoksi sittemmin nimetystä kirkosta, on riippunut varmasti hyvin paljon paikkakunnasta ja alueesta. Jossain Jumalan Pyhän Hengen tuli on varmasti palanut myöhempään kuin jossain muualla.
Kohtalaisen selvää (ainakin itselleni) kuitenkin on, että siinä vaiheessa kun kristinuskosta tuli valtakunnan valtionuskonto, on Jumala toiminta maailmassa tapahtunut tai alkanut tapahtua pääasiassa jo muiden kuin katolisen kirkon kautta.
On totta, että katolisessa kirkossa - johtoa myöten - oli pahoja, ahneita, korruptoituneita ja vallanahneita ihmisiä. Heidän osaltaan toki voidaan puhua 'luopumuksesta'.
Eivät KAIKKI olleet tällaisia.
Sinä esität, että 'luopumumus' oli täydellistä ja tapahtui ikäänkuin sormia napsauttamalla.
Kyllä kuitenkin suurin osa katolisista oli hyviä ja jumalaapelkääviä ihmisiä joten ei se alkuperäinen ja hyvä juuri ole maailmasta ikinä kokonaan kadonnut.
Aivan hassua mokomaa edes väittää!
Katolinen kirkko on kuitenkin selvinnyt parituhatta vuotta ja pelkin heikoin ihmisvoimin se olisi ollut täysin mahdoton tehtävä.
Uskon myös tähän, että varmasti suurin osa katoliseen kirkkoon kuuluvista ihmisistä on kautta aikojen ollut vilpittömiä ihmisiä. Vuosisatojen ajan todellisen, syvällisen Jumala-suhteen kannalta tosin oli vahingollista, että tavallinen vilpitön ihminen ei saanut käsiinsä omakielistä Raamattua, jonka kautta hän olisi voinut tulla tuntemaan Jumalaa ja hänen tahtoaan.
Vaan jos jonkun kirkkokunnan/seurakunnan johto kadottaa todellisen yhteyden Jumalaan, voiko se viedä seurakuntaa Jumalan haluamaan suuntaan? Voiko Jumala silloin enää toimia sen kautta? Vai täytyykö Jumalan etsiä muita kanavia toimia maailmassa?
Itse kyllä uskon niin, että Jumalan toiminta maailmassa on hyvin paljon siirtynyt katolisen kirkon ulkopuolelle niihin aikoihin, jolloin kristinuskosta tuli Rooman valtakunnan valtionuskonto. Siinä vaiheessa kristinuskosta tuli ennemminkin valtapolitiikan väline kuin evankeliumia välittävä yhteisö.
Tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö Jumala olisi toiminut katoliseen kirkkoon kuuluvien ihmisten elämässä. Etteikö kautta vuosisatojen katolisen kirkon piiristä olisi tullut miljoonia ja miljoonia ihmisiä, jotka perivät ikuisen elämän.
Mitä sitten tulee tähän aikanaan vallinneeseen kieltoon omistaa omakielisiä Raamattuja. Uskon vahvasti, että tämä on ollut saatanan aikaansaama teko. Ja tätä toteuttamaan saatana on käyttänyt (myös) katolisen kirkon vallankäyttäjiä.
Jumalalla on kuitenkin aivan varmasti AINA ollut maailmassa vähintäänkin "pyhä jäännös". Niin kuin oli Elian aikana, niin on varmasti ollut aina sen jälkeen. Kuinka moni tästä pyhästä jäännöksestä on vuosisatojen aikana ollut katoliseen kirkkoon kuuluvia, sitä en osaa sanoa enkä lähde edes arvailemaan.
Niin; ja itse en ole mormoni, enkä usko Joseph Smithin väitteisiin.
...suurin osa ole ollut sellaisia 'hyviä'. :-)
Paavitkin kuolevat aikanaan ja uusia pukkaa tilalle. Välillä edellistä parempia ja joskus valitettavasti huonompia.
Hyviä kristittyjä on tietysti muuallakin kuin katolisessa kirkossa. Katolinen kirkko on kuitenkin se alkuperäinen juuri ja katkeamaton historiallinen jatkumo Kristuksesta.
Saahan siinä joku Joseph selittää mitä lystää. Kyllä maailmaan pulinaa mahtuu...:-D
Kautta aikojen on ollut ihmisiä, jotka ovat luopuneet totuudesta. Heitä oli jo Kristuksen eläessä. Monet loukkaantuivat häneen ja jättivät sikseen hänen seuraamisensa.
Suuri luopumus oli kirkon luopuminen siitä järjestyksestä, jonka Krristus oli kirkolleen antanut eli kahdentoista apostolin johdosta Apostolisen johdon häviäminen ja apostoliseen johtoon kuuluneen ilmoituksen päättyminen sai aikaan keisarin asettumisen kirkon johtoon. Keisari nimitti piispoja. Kirkollisia virkoja myytiin rahasta. Toimitukset muuttuivat. Oppi muuttui ja keksittiin kolminaisuusoppi.
Tuo ihmisten kirkko jakautui ensin idän ja lännen kirkoiksi ja ajan myötä yhä useammaksi kirkoksi ja suunnaksi niin, että nyt lienee noin 40 000 erilaista kristillistä kirkkoa ja suuntaa.
...edelleenkin puhumme uskonasiasta, emme faktatiedosta. :-)
Minä en pysty todistamaan että sinä olet väärässä etkä sinä pysty todistamaan että minä olen väärässä. Aivan turha edes kinata asiasta, vaikka sitäkin olemme monesti tehneet.
Omasta mielestäni katolinen kirkko - kaikkine puutteineenkin - on huomattavasti uskottavampi kuin Joseph Smith. Sinä taas uskot Joseph Smithiin. Eihän siinä mitään...
Kunhan vaan ei uskoa ja faktaa aleta sekoittaa keskenään, sillä siinä mennään sitten metsään niin että rytisee!
Yhdessä vaiheessa keskiajalla nainenkin toimi paavina. Asia huomattiin kun paavi tuli raskaaksi ja vaihettiin pika pikaa uuteen paaviin. En tiedä miten pappeudelle tapahtui ja miten tämä yleensäkin oli mahdollista.
...koskaan ole ymmärtänyt sitä, miten pappeus voidaan sitoa sukupuoleen. Minusta sillä on enemmän tekemistä henkilön persoonallisuuden kanssa.
Osittain ymmärrän katolisten pappien selibaatin, mutta se on kysymysmerkki että onko siitä enemmän hyötyä vai haittaa.
Tapani ihan tarkoittaa sormia näpsäyttämällä.... Totuus on se että vainot ennen Nikean kokousta jo tappoivat ne kristityt jotka palvelivat Jumalaa oikealla tavalla. Tietenkin hyviä ihmisiä on tänäpäivänäkin joka uskonnossa. Kuitenkin se mikä on luopumus on pappeuden vallan pois ottaminen maan päältä. Pappeuden valta otettiin pois maan päältä apostolien kuollessa. Ei siihen auttanut oliko hyvä vai paha Jumala otti valtuuden pois koska kirkon johtajat eivät tienneet mikä oppi on oikein ja toiset jopa halusivat johtopaikoille mihin hintaan tahansa. Kristittyjä tapettiin mm sen takia etta¨he kieltäytyivät puhumasta siitä mitä Temppeleissä tehdään ulkopuoliisille. Uusin tutkimus osoittaa että kristityillä oli temppeleitä joka puolella, mutta ne kaikki hajoitettiin Konstantinuksen ja hänen edeltäjänsä toimesta.
Mielestäni olet esittänyt faktoja siitä, mitä apostolien johtamalle kirkolle tapahtui suuressa luopumuksessa, joka oli luopuminen apostolisesta johdosta. Se korvaantui keisarin johdolla. Sittemmin kävi niin, että katolinen kirkko alkoi johtaa keisareita. Sen tapahtuessa alkuperäinen apostolinen kirkko oli jo kauan sitten hävinnyt.
Pietarin toiminen Rooman piispana, ei saanut aikaan valtuuden siirtymistä Rooman kirkolle. Sitäpaitsi ei ole edes varmaa, että Pietari olisi ollut Rooman seurakunnan piispa. Apostolit yhdessä nimittivät alkikirkossa piispat eli serakuntien johtajat eikä yksi Pietari.
säilymiseen vaikuttanut suurelta osin väkivalta ja häikäilemättömyys jota kirkko käytti olemassa oleviin ja oletettuihin vastustajiin.Noitiakin poltettiin vain"varmuuden vuoksi".Katolinen kirkko ei ole koskaan pelännyt käyttää koviakaan keinoja, uhkailusta ja mielivallasta puhumattakaan pitääkseen kirkonjäsenet kuuliaisina.
aikaa ja tupakkia Smithin ja Youngin tekemisien kampaamiseen ja kuitenkin muiden kirkonmiesten, jopa paavienkin, edesottamukset kuitataan massaan vättämättöminä muuttujina kuuluvina pakollisina virheinä.
Vakuuttava listasi perustuu lähtöoletukseen "suuri luopumus on faktaa" ja sitten on käyty läpi kirkon historiaa, etsitty kaikkea sopivanoloista.
Kaksi kohtaa.
Ehtoollinen. Aloita ensin miettimällä, mihin oppi perustuu. Seuraaaksi voit tutkia ensimmäisen ja toisen vuosisadan Rooman historiaa, keskittyä kristittyjä kohtaan esitettyihin syytöksiin. Yhdistä noin saamasi muruset...
Kaste. Voitko osoittaa, että kaste olisi pakko tehdä aina samalla tavalla, samalla kaavalla. Jotain, jonka perusteella voisi osoittaa kirkon toimineen tuossa asiassa tietoisesti väärin. Toki olisi kiva nähdä, mihin perustuu vuosiluku 225.
Sen lähtökohtana ei ole, että luopumus on tapahtunut, vaan nuo kohdat ovat luopumuksen merkkejä eli osoituksia luopumuksesta.
Voitaisiko katolista kirkkoa kutsua erääksi reformoiduksi kristilliseksi kirkoksi? Katolisuudesta puhuttaessa- mahdollisesti palautettu ei ole ehkä sopiva attribuutti, ilmeisesti uskontojenkin olisi uudistuttava ajan kehityksen myötä.
voi periaatteiltaan uudistua. Jumalan aivoitukset ovat samat iankaikkisesti. Ihmiset ja käytäntö voivat uudistua tarpeen mukaan, mutta perusta on sama iankaikkisesti. Esimerkkinä mm. Temppelitoimitusten ajastaminen. Kuitenkin Temppelityön taka ajatus säilyy samana.
Kyllä minusta voi Kaatolista Kirkkoa kutsua Reformoiduksi alkukristillisyydeksi. Se tosin reformoitiin Jumalasta poispäin ihmistä kohti. Palautettu ei todellakaan sovi.