Kalle Isokallio osoittautui typerykseksi kertoessaan, että Jutta Urpilainen ja Sosialidemokraattinen Puolue hävisi eläkekiistassa. Hän osoittutuu asiaa tietämättömäksi typerykseksi, jota ei pitäisi käyttää "asiantuntijana"
Kiista oli siitä, että palkansaajäjärjestöt eivät hyväksyneet hallituksen päätöstä, joka poikkesi hallitusohjelmassa todetusta kolmikantaisesta menettelystä.
Siis menettelytapavirhe. Lähes puolivuosisataa mm. eläkekysymysksiä on hoidettu kolmikantaisissa neuvotteluissa ja ansiokkaasti.
Eläkeikä ratkaisusta päätettiin, ilman riittävää tietoa. Sen osoittaa, että hallitus oli valinnut argumentiksi lukeman 59.4. Joka pitää paikkansa, jos ja kun siinä luvussa ovat nuoruudestaan alkaen tai myöhemmin työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet, maanviljelijöiden 51 tai 56 eläköitymisikä, puolustoivoimien varhainen eläköityminen, yritysjohtajien tai vastaavien varhainen eläköitysmisikä tai muut säästöihin liittyvät eläköitymistapaukset.
Palkansaajien eläköitymisikä on kuitenkin 62 vuotta. Niiden, jotka ovat työssä yli 50 vuotiaina. Oikeistohallitus siis ei ollut selvittänyt perusteita, vaan paahtoi täydellä laidalla työreformimiesten ajaessa omia linjauksiaan. Matti Vanhanen on työreformimies.
Sosialidemokraattisen Puolueen puheenjohtaja varsin hyvin tiesi, ettei eläkekysymyksen neuvotteluosapuoli ollut tässä vaiheessa vielä eduskunnan enemmistö tai vähemmistö. Se ajankohta olisi tullut, jos hallitus olisi tehnyt lakialoitteen.
SDP ei siis hävinnyt mitään, mutta voitti, koska palkansaajien ammattijärjestöt voittivat.
Viimeisimmät Eero Lehden (kok) tutkimukset tai gallupit kertovat, että hallituspuolueissa on alkanut taantuma. Kansa ei enää voi luottaa hallitukseen ja oikeistopuolueisiin, koska ne eivät ymmärrä talouspolitiikasta tai politiikasta yhtään mitään. Taloudessa edetään tilanteiden mukaan, kun olisi pitänyt kauan sitten laatia talouden erityisohjelma, jolla lamasta, taantumasta tai tuhosta selvitään. Tähän ei oikeistofalangin voimat riitä, koska sillä on käskijänsä.
Kiista oli siitä, että palkansaajäjärjestöt eivät hyväksyneet hallituksen päätöstä, joka poikkesi hallitusohjelmassa todetusta kolmikantaisesta menettelystä.
Siis menettelytapavirhe. Lähes puolivuosisataa mm. eläkekysymysksiä on hoidettu kolmikantaisissa neuvotteluissa ja ansiokkaasti.
Eläkeikä ratkaisusta päätettiin, ilman riittävää tietoa. Sen osoittaa, että hallitus oli valinnut argumentiksi lukeman 59.4. Joka pitää paikkansa, jos ja kun siinä luvussa ovat nuoruudestaan alkaen tai myöhemmin työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet, maanviljelijöiden 51 tai 56 eläköitymisikä, puolustoivoimien varhainen eläköityminen, yritysjohtajien tai vastaavien varhainen eläköitysmisikä tai muut säästöihin liittyvät eläköitymistapaukset.
Palkansaajien eläköitymisikä on kuitenkin 62 vuotta. Niiden, jotka ovat työssä yli 50 vuotiaina. Oikeistohallitus siis ei ollut selvittänyt perusteita, vaan paahtoi täydellä laidalla työreformimiesten ajaessa omia linjauksiaan. Matti Vanhanen on työreformimies.
Sosialidemokraattisen Puolueen puheenjohtaja varsin hyvin tiesi, ettei eläkekysymyksen neuvotteluosapuoli ollut tässä vaiheessa vielä eduskunnan enemmistö tai vähemmistö. Se ajankohta olisi tullut, jos hallitus olisi tehnyt lakialoitteen.
SDP ei siis hävinnyt mitään, mutta voitti, koska palkansaajien ammattijärjestöt voittivat.
Viimeisimmät Eero Lehden (kok) tutkimukset tai gallupit kertovat, että hallituspuolueissa on alkanut taantuma. Kansa ei enää voi luottaa hallitukseen ja oikeistopuolueisiin, koska ne eivät ymmärrä talouspolitiikasta tai politiikasta yhtään mitään. Taloudessa edetään tilanteiden mukaan, kun olisi pitänyt kauan sitten laatia talouden erityisohjelma, jolla lamasta, taantumasta tai tuhosta selvitään. Tähän ei oikeistofalangin voimat riitä, koska sillä on käskijänsä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hiukan opetusta: Ensinnäkin Kalle Isokallio ei ole mikään typerys. Toiseksi eläkeputken alarajan nosto kolmella vuodella on kansantaloutemme tärkein tavoite ja sitä kohti edetään. Kolmanneksi Urpilainen käyttäytyy tosi typerästi eduskunnassa. Rähjää ja riitelee tyhjistä asioista. Neljänneksi sossujen kannatus-alamäki jatkuu muutenkin; turha sitä on yrittää muuksi muuttaa. Ei tarvitse kuin kuunnella sossujen raivoamista eduskunnan täysistunnoissa.
Kokoomus lähenee 30 %:ia.
Käytännössä on niin, että palkansaajien eläkeputksen alaraja on jo nyt 62 vuotta. Ongelma on se, että yhä varhemmin ihmiset tulevat työkyvyttömiksi tai jäävät kuten maanviljelijät eläkkeelle oman järjestelmänsä perusteella jopa 51-56 vuotiaina. Työkyvyttömyys saattaa alkaa, jo ennenkuin on tehty päivääkään työtä. Kuten moneen kertaan on todettu 59,4 luku johtuu myös siitä, että on virkamiehiä ja yritysjohtajia sekä yksityisen eläkkeen hankkineita, jota alkoittavat eläkevuotensa 50-60 välillä.
Ongelmallista on se, että ne jotka maksavat yksitistä varhaiseläkettä saavat vähentää eläkemaksunsa verotuksessa, joten muut veronmaksajat maksavat näitäkin eläkkeitä.
Oppositiojohtaja Jutta Urpilainen esiintyi mallikkaasti eduskunnassa. Se oli hänen oikeutensa ja velvollisuutensa. Hän vaati, että Vanhanen kertoo eduskunnan edessä luopuiko hallitus tekemästään eläkeikäpäätöksestä. Vastausta ei tullut. Valtioneuvoston pöytäkirjoissa pysyy hallituksen päätös. Sen merkitys saattaa muodostua uuden kiistan aiheeksi, jos Vanhanen yrittää vedota tähän.
Omituista on väite neljä, kun kokoomuslainen Taloustutkimus julkaisee tiedon, että Kokoomuksen kannatus hiipuu lähelle 22 prosenttia ja Keskustakin rypee alle 18 prosentissa. Kaikki oppositiopuolueet, siis myös parjaamasi sossut nostavat kannatustaan.
Jutta Urpilainen on antanut täyden tunnustuksen järjestäytyneille palkansaajille, jotka estivät voimakkaalla tavalla työremonttimiesten ja naisten aikeet.
Nyt tilanne on hallitukselle todella ongelmallinen. Ja mitä todennäköisintä, se ei enää selviä.
analyytikko. Hän ajattelee todella loogisesti. Tässä "Tarkkaaja" ei ole pystynyt seuraamaan keskustelun kulkua. Isokallio sanoi, että ay-liike ei kuunnellut SDP:tä. Näin on asianlaita. Kaikki päätökset tehtiin ay-liikkeen taholta ilman puoluesidonnaisuuksia. SAK ei kuunnellut SDP:tä eikä tehnyt sen kanssa mitään yhteistyötä. Hän tarkoitti juuri tätä. Tämä oli se pointti, missä SDP hävisi. Menetti SAK:n tuen. Näitä aisioita pitää kuunnella tarkalla korvalla. Pienellä vivahde-erolla on merkitystä.
Toisaalta Iso-Kallio kehui Lauri Ihalaista. Hän antoi tunnustusta Ihalaisen kerskumattomalle ja hillitylle esiintymiselle ko. asiassa.
Sosialidemokraattinen puolue ei edellyttänytkään, että palkansaajien pitäisi kuunnella, mutta he saivat puolueen varauksettoman tuen. Taustalla kiivaassa tilanteessa ammattiyhdistysliikkeen sosialmidemokraatit ja vasemmistoliittolaiset hoitivat yhteyksiä.
Sosialidemokraattisella puoleella ei ollut roolia kolmikantaisissa neuvotteluissa. Se on järjestelmä, jossa asioista sopivat työmarkkinoiden keskusjärjestöt: SAK, STTK, AKAVA sekä EK ja valtiovalta.
Sosialidemokraattisen puolueen velvollisuus toimia olisi asiallisesti syntynyt vasta, kun hallitus olisi antanut eduskunnalle lakialoitteen.
Tyhjän puhuja Kalle Isokallio teki itsestään pellen, joka ei ymmärrä tai tiedä miten asoita hoidetaan.
Tietäen miten vankkumaton demari Lauri Ihalainen on, on ollut selvää ettei häntä puolueen taholta jätetty informoimatta tai että Lauri Ihalainen ei olisi informoinut puoluetta. Jos olisi käynyt toisin kuin kävi, olisimme nähneet mihin toimiin palkansaajien ammattiliitot olisivat ryhtyneet tukeakseen Sosialidemokraattista puoluetta.
Siihenkin valmistauduttiin koko ajan. Tänään lauantaina olisi annettu tukea toisen suuntaisesti.
"jos olisi käynyt toisin kuin kävi, olisimme nähneet mihin toimiin palkansaajien ammattiliitot olisivat ryhtyneet tukeakseen Sosialidemokraattista puoluetta".
Alunperinkään SDP ei ollut edes kiistan osapuoli. Se vain lähti tukemaan palkansaajajärjestöjä ilman sen suurempia yhteyksiä niihin. Se, mitä on sivussa puhuttu on sivuseikka ilman mitään merkitystä.
Kalle Isokallio on tässä oikeassa.