Monet vilpittömästi uskonnollista totuutta etsineet ovat koettaneet palata siihen, mikä oli alkuperäinen Kristuksen oppi ja raamatullinen menettelytapa. Wycliff, Hus ja Luther löysivät Raamatun perusteella henkilökohtaisen uskonnollisen elämän keskeisimpiä periaatteita vastakohtana sille, että katolinen kirkko oli vaatinut ehdotonta alistumista kirkon auktoriteettiin. Epäilemättä nämä henkilöt ja monet muut raamatuntutkijat ovat olleet totuudellisuutensa vuoksi erittäin kunnioitettavia. Silti Wycliff toimi kuolemaansa asti katolisessa kirkossa kirkkoherrana, vaikka hän ankarasti arvostelikin kirkkonsa käytäntöjä. Uskonpuhdistuksen edeltäjät elivät pahaansa mukaan näkemyksilleen uskollisina. Hus jopa antoi mieluummin polttaa itsensä roviolla, kuin kieltää sen, minkä tunsi syyttäjien kantaa oikeammaksi Raamatun perusteella. Hus ei liioin pyrkinyt perustamaan uutta kirkkoa eikä se ollut Lutherinkaan tarkoitus, vaikka uusi kirkkolaitos sittemmin syntyikin.
Kukaan näistä kolmesta ei nähtävästi huomannut, että Kristuksen perustamasta kirkosta oli tapahtunut luopuminen jo kauan sitten. Ajatus saattoi tuntua heistä liian vaikealta. Tähän viittaa mm. se, että Luther väittelyssään tohtori Eck´in kanssa kysyi, halusiko tämä tuomita kreikkalaiskatolisen kirkon jäsenet kadotukseen, koska he olivat luopuneet paavista. Kysymyksen taustalla oli selvästikin olettamus, että kreikkalaiskatolisetkin kuuluivat Kristuksen näkymättömään kirkkoon, joten kirkon palautusta ei tarvitakaan. Eck väisti kysymyksen ja koetti vedota kirkolliskokouksen erehtymättömyyteen.
Kristikunnan uskonnollista tilaa oli uuden ajan alkuun asti hallinnut lännessä katolinen ja idässä ortodoksinen kirkko. Poikkeamat paavin hallitsemasta kirkosta oli rangaistu ankarasti. Toisinajattelijat tuomittiin pannaan ja poltettaviksikin. Uskonnolliset virallisesta linjasta poikkeavat kirjoitukset hävitettiin. Vapaampien olojen tuloa ei voinut kuitenkaan loputtomasti estää. Seuraavat tapahtumat loivat pohjaa muutokselle:
1.Raamattu, joka aikaisemmin oli ollut vain latinan-, kreikan- ja hebreankielisenä käännettiin englannin-, saksan-, ranskan- ja monelle muulle kielelle.
2.Kirjapainotaito ravisteli takapajuisuutta ja uudisti opetuksen.
3.Keksinnöt ja kauppa loivat tehokkaat kansalliset ja kansainväliset suhteet.
4.Emäkirkosta irti sanoutuneet uskonpuhdistajat julistivat, että jokaisella on oikeus palvella Jumalaa parhaaksi katsomallaan tavalla.
5.Pohjois-Amerikkaan Euroopasta uskonnollisia vainoja pakoon lähteneet siirtolaiset laativat Mayflower –sopimuksen, joka takasi vapauden ja tasa-arvoisuuden ja jonka sanottiin luoneen kansakunnan.
6.Ranskan yliherruus lakkautettiin. Sen jatkuminen olisi tuonut Amerikkaankin valtionuskonnon.
7.Yhdysvaltain perustuslaki takasi puhe-, paino-, uskonnon-, omistus- ja sananvapauden.
Amerikan oloissa saattoi syntyä sellaista, mikä Euroopassa olisi ollut mahdotonta tai ainakin vaikeaa. Jos todella oli niin, että Kristuksen kirkko oli hävinnyt maan päältä, niin oli tarpeen, että olot kehittyisivät vapaammiksi ennen palautusta. Herralla oli oma suunnitelma niitä varten, jotka eivät eläessään voineet liittyä hänen kirkkoonsa. Myös Raamatussa mainittu sijaistyö kuolleiden puolesta odotti palautusta.
Harri Heinon kirja ”Mihin Suomi tänään uskoo” kertoo palautetuksi väitetyn kirkon syntyhistoriasta:
”Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko (MAP-kirkko) – kansanomaisesti mormonikirkko – perustettiin 6.4.1930 Fayettessa New Yorkin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Sen jäsenmäärä on 10 miljoonaan (1996) ja se on suurin Amerikasta muualle maailmaan levinnyt kirkkokunta.
Kirkon mukaan sen perustamista edelsivät sen ensimmäisen profeetan Joseph Smithin (1805 – 1844) näyt ja Jumalalta saamat ilmoitukset, joiden tarkoituksena oli palauttaa Jeesuksen Kristuksen opettama evankeliumi ja hänen perustamansa kirkko täyteydessään jälleen maan päälle.
Smithin nuoruudessa hänen kotiseudullaan oli eri uskontokuntien välillä kiihkeitä riitaisuuksia. Osa Smithien perheestä liittyi presbyteereihin, mutta Joseph kallistui kannattamaan metodisteja.
14-vuotiaana hän tutki Raamattua etsiessään vastausta siihen, mikä olisi oikea kirkko ja mihin hänen tulisi liittyä. Vastauksena rukoukseensa hän näki näyssä Jumalan ja Jeesuksen, joka kielsi häntä liittymästä mihinkään silloisista kirkoista, koska ”kaikki niiden uskontunnustukset olivat kauhistus”. Hänen tuli odottaa lisää ohjeita, kunnes alkuperäinen kirkko ja apostolinen valtuus palautettaisiin maan päälle.”
Smith sai ensimmäisen näkynsä varhain keväällä 1820. Hän oli silloin vasta 14-vuotias. Nuoren miehen vilpittömällä ja vielä miltei tai täysin lapsenuskoisella mielellä hän oli kuunnellut eri uskonnollisten julistajien herätyspuheita. Etenkin metodistisaarnaaja Lanen vierailu seudulla ja hänen vaatimaton, ymmärrystä herättämään tarkoitettu esiintymisensä teki vaikutuksen nuoreen mieleen. Joseph tunsi halua liittyä metodisteihin. Kun hän luki englanniksi käännetystä Raamatusta Jaakobin kirjeen ensimmäisen luvun viidettä jaetta: ”Jos joltakin puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan”, hän tunsi sen vaikuttavan itseensä erittäin voimakkaasti.
Joseph Smith tunsi, että jos kenen, niin ainakin hänen olisi rukoiltava viisautta, jotta hän tietäisi, mihin kirkkoon hänen tulisi liittyä. Hän käveli aamulla läheiseen metsään ja polvistui rukoukseen. Hän koki aluksi suurta ahdistusta aloittaessaan rukouksensa, mutta sitten hän sai näyn. Hän kertoo:
”Aivan tämän suuren hädän tuokiona, minä näin valopatsaan juuri pääni yläpuolella, hohtavamman aurinkoa, ja se laskeutui vähitellen, kunnes se lankesi minuun. Heti sen ilmestyttyä havaitsin itseni vapahdetuksi minua kahlinneesta vihollisesta. Valon levätessä päälläni minä näin kahden Persoonan, joiden hohdetta on mahdoton kuvata, seisovan yläpuolellani ilmassa. Toinen heistä puhutteli minua, kutsuen minua nimeltä, ja sanoi toista osoittaen: Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!
Päämääräni ryhtyessäni kysymään neuvoa Herralta oli päästä selville, mikä kaikista lahkoista oli oikeassa, että saattaisin tietää, mihin liittyä.. Niinpä siis, niin pian kuin saatoin hillitä itseni sikäli, että pystyin puhumaan, kysyin Persoonilta, jotka seisoivat yläpuolellani valkeudessa, mikä kaikista noista lahkoista oli oikeassa – ja mihinkä minun tulisi liittyä.
Minulle vastattiin, ettei minun pitäisi liittyä yhteenkään niistä, sillä ne olivat kaikki väärässä; ja minulle puhuva Persoona sanoi, että kaikki niiden uskontunnustukset olivat kauhistus hänen silmissään; että nämä uskon julistajat olivat kaikki turmeltuneita; että he lähestyvät minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; he opettavat oppeina ihmiskäskyjä, ja heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Jälleen hän kielsi minua liittymästä mihinkään niistä; ja paljon muuta hän sanoi minulle, asioita, joita en nyt voi kirjoittaa.”
Asianomaiselle itselleen tällaiselle näylle on suuri merkitys, mutta jos sen perusteella pyydettäisiin myös muita uskomaan siihen, toimittaisiin väärin. Yksityisen henkilön saama näky tai ilmoitus ei ole riittävä, jotta myös muiden tulisi uskoa sen mukaisesti. On tarpeen, ”että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla” ( Matt. 18:16 ja 5. Moos. 19:15 ym. kohtia samasta asiasta.) Jos kuitenkin myöhemmät tapahtumat todistavat näyn saaneen henkilön luotettavuudesta ja useat henkilöt todistavat muista ilmoituksista, niin yksityisesti saatu ilmoituskin tulee luotettavaksi.
Tätä ensimmäisestä näkyä seurasi useita muita. Kului kuitenkin kolme ja puoli vuotta ennen kuin Joseph Smith sai seuraavan näkynsä. Tänä aikana hänen perheensä luotti hänen näkynsä todella tapahtuneen. Hän sai kertoa perheelleen yhä uudelleen näkynsä ja saamansa ohjeet. Koko perhe odotti kärsimättömästi hänelle luvattuja seuraavia näkyjä. Eri uskontojen julistajat, joille hän ehkä epäviisaasti oli kertonut näystään, suhtautuivat häneen jopa vihamielisesti ja saivat aikaan vainoa häntä kohtaan. Tätä Joseph ihmetteli, sillä olihan hän vain nuorukainen, eikä olisi ollut luultavaa, että huomattavat uskonnolliset henkilöt kiinnittäisivät häneen sellaista huomiota.
Jeesuksen Kristuksen kirkko palautettiin 6.4.1830, mutta sitä edelsivät valtuuksien palautukset ja Mormonin kirjan saaminen.
Kukaan näistä kolmesta ei nähtävästi huomannut, että Kristuksen perustamasta kirkosta oli tapahtunut luopuminen jo kauan sitten. Ajatus saattoi tuntua heistä liian vaikealta. Tähän viittaa mm. se, että Luther väittelyssään tohtori Eck´in kanssa kysyi, halusiko tämä tuomita kreikkalaiskatolisen kirkon jäsenet kadotukseen, koska he olivat luopuneet paavista. Kysymyksen taustalla oli selvästikin olettamus, että kreikkalaiskatolisetkin kuuluivat Kristuksen näkymättömään kirkkoon, joten kirkon palautusta ei tarvitakaan. Eck väisti kysymyksen ja koetti vedota kirkolliskokouksen erehtymättömyyteen.
Kristikunnan uskonnollista tilaa oli uuden ajan alkuun asti hallinnut lännessä katolinen ja idässä ortodoksinen kirkko. Poikkeamat paavin hallitsemasta kirkosta oli rangaistu ankarasti. Toisinajattelijat tuomittiin pannaan ja poltettaviksikin. Uskonnolliset virallisesta linjasta poikkeavat kirjoitukset hävitettiin. Vapaampien olojen tuloa ei voinut kuitenkaan loputtomasti estää. Seuraavat tapahtumat loivat pohjaa muutokselle:
1.Raamattu, joka aikaisemmin oli ollut vain latinan-, kreikan- ja hebreankielisenä käännettiin englannin-, saksan-, ranskan- ja monelle muulle kielelle.
2.Kirjapainotaito ravisteli takapajuisuutta ja uudisti opetuksen.
3.Keksinnöt ja kauppa loivat tehokkaat kansalliset ja kansainväliset suhteet.
4.Emäkirkosta irti sanoutuneet uskonpuhdistajat julistivat, että jokaisella on oikeus palvella Jumalaa parhaaksi katsomallaan tavalla.
5.Pohjois-Amerikkaan Euroopasta uskonnollisia vainoja pakoon lähteneet siirtolaiset laativat Mayflower –sopimuksen, joka takasi vapauden ja tasa-arvoisuuden ja jonka sanottiin luoneen kansakunnan.
6.Ranskan yliherruus lakkautettiin. Sen jatkuminen olisi tuonut Amerikkaankin valtionuskonnon.
7.Yhdysvaltain perustuslaki takasi puhe-, paino-, uskonnon-, omistus- ja sananvapauden.
Amerikan oloissa saattoi syntyä sellaista, mikä Euroopassa olisi ollut mahdotonta tai ainakin vaikeaa. Jos todella oli niin, että Kristuksen kirkko oli hävinnyt maan päältä, niin oli tarpeen, että olot kehittyisivät vapaammiksi ennen palautusta. Herralla oli oma suunnitelma niitä varten, jotka eivät eläessään voineet liittyä hänen kirkkoonsa. Myös Raamatussa mainittu sijaistyö kuolleiden puolesta odotti palautusta.
Harri Heinon kirja ”Mihin Suomi tänään uskoo” kertoo palautetuksi väitetyn kirkon syntyhistoriasta:
”Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko (MAP-kirkko) – kansanomaisesti mormonikirkko – perustettiin 6.4.1930 Fayettessa New Yorkin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Sen jäsenmäärä on 10 miljoonaan (1996) ja se on suurin Amerikasta muualle maailmaan levinnyt kirkkokunta.
Kirkon mukaan sen perustamista edelsivät sen ensimmäisen profeetan Joseph Smithin (1805 – 1844) näyt ja Jumalalta saamat ilmoitukset, joiden tarkoituksena oli palauttaa Jeesuksen Kristuksen opettama evankeliumi ja hänen perustamansa kirkko täyteydessään jälleen maan päälle.
Smithin nuoruudessa hänen kotiseudullaan oli eri uskontokuntien välillä kiihkeitä riitaisuuksia. Osa Smithien perheestä liittyi presbyteereihin, mutta Joseph kallistui kannattamaan metodisteja.
14-vuotiaana hän tutki Raamattua etsiessään vastausta siihen, mikä olisi oikea kirkko ja mihin hänen tulisi liittyä. Vastauksena rukoukseensa hän näki näyssä Jumalan ja Jeesuksen, joka kielsi häntä liittymästä mihinkään silloisista kirkoista, koska ”kaikki niiden uskontunnustukset olivat kauhistus”. Hänen tuli odottaa lisää ohjeita, kunnes alkuperäinen kirkko ja apostolinen valtuus palautettaisiin maan päälle.”
Smith sai ensimmäisen näkynsä varhain keväällä 1820. Hän oli silloin vasta 14-vuotias. Nuoren miehen vilpittömällä ja vielä miltei tai täysin lapsenuskoisella mielellä hän oli kuunnellut eri uskonnollisten julistajien herätyspuheita. Etenkin metodistisaarnaaja Lanen vierailu seudulla ja hänen vaatimaton, ymmärrystä herättämään tarkoitettu esiintymisensä teki vaikutuksen nuoreen mieleen. Joseph tunsi halua liittyä metodisteihin. Kun hän luki englanniksi käännetystä Raamatusta Jaakobin kirjeen ensimmäisen luvun viidettä jaetta: ”Jos joltakin puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan”, hän tunsi sen vaikuttavan itseensä erittäin voimakkaasti.
Joseph Smith tunsi, että jos kenen, niin ainakin hänen olisi rukoiltava viisautta, jotta hän tietäisi, mihin kirkkoon hänen tulisi liittyä. Hän käveli aamulla läheiseen metsään ja polvistui rukoukseen. Hän koki aluksi suurta ahdistusta aloittaessaan rukouksensa, mutta sitten hän sai näyn. Hän kertoo:
”Aivan tämän suuren hädän tuokiona, minä näin valopatsaan juuri pääni yläpuolella, hohtavamman aurinkoa, ja se laskeutui vähitellen, kunnes se lankesi minuun. Heti sen ilmestyttyä havaitsin itseni vapahdetuksi minua kahlinneesta vihollisesta. Valon levätessä päälläni minä näin kahden Persoonan, joiden hohdetta on mahdoton kuvata, seisovan yläpuolellani ilmassa. Toinen heistä puhutteli minua, kutsuen minua nimeltä, ja sanoi toista osoittaen: Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!
Päämääräni ryhtyessäni kysymään neuvoa Herralta oli päästä selville, mikä kaikista lahkoista oli oikeassa, että saattaisin tietää, mihin liittyä.. Niinpä siis, niin pian kuin saatoin hillitä itseni sikäli, että pystyin puhumaan, kysyin Persoonilta, jotka seisoivat yläpuolellani valkeudessa, mikä kaikista noista lahkoista oli oikeassa – ja mihinkä minun tulisi liittyä.
Minulle vastattiin, ettei minun pitäisi liittyä yhteenkään niistä, sillä ne olivat kaikki väärässä; ja minulle puhuva Persoona sanoi, että kaikki niiden uskontunnustukset olivat kauhistus hänen silmissään; että nämä uskon julistajat olivat kaikki turmeltuneita; että he lähestyvät minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; he opettavat oppeina ihmiskäskyjä, ja heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Jälleen hän kielsi minua liittymästä mihinkään niistä; ja paljon muuta hän sanoi minulle, asioita, joita en nyt voi kirjoittaa.”
Asianomaiselle itselleen tällaiselle näylle on suuri merkitys, mutta jos sen perusteella pyydettäisiin myös muita uskomaan siihen, toimittaisiin väärin. Yksityisen henkilön saama näky tai ilmoitus ei ole riittävä, jotta myös muiden tulisi uskoa sen mukaisesti. On tarpeen, ”että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla” ( Matt. 18:16 ja 5. Moos. 19:15 ym. kohtia samasta asiasta.) Jos kuitenkin myöhemmät tapahtumat todistavat näyn saaneen henkilön luotettavuudesta ja useat henkilöt todistavat muista ilmoituksista, niin yksityisesti saatu ilmoituskin tulee luotettavaksi.
Tätä ensimmäisestä näkyä seurasi useita muita. Kului kuitenkin kolme ja puoli vuotta ennen kuin Joseph Smith sai seuraavan näkynsä. Tänä aikana hänen perheensä luotti hänen näkynsä todella tapahtuneen. Hän sai kertoa perheelleen yhä uudelleen näkynsä ja saamansa ohjeet. Koko perhe odotti kärsimättömästi hänelle luvattuja seuraavia näkyjä. Eri uskontojen julistajat, joille hän ehkä epäviisaasti oli kertonut näystään, suhtautuivat häneen jopa vihamielisesti ja saivat aikaan vainoa häntä kohtaan. Tätä Joseph ihmetteli, sillä olihan hän vain nuorukainen, eikä olisi ollut luultavaa, että huomattavat uskonnolliset henkilöt kiinnittäisivät häneen sellaista huomiota.
Jeesuksen Kristuksen kirkko palautettiin 6.4.1830, mutta sitä edelsivät valtuuksien palautukset ja Mormonin kirjan saaminen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
...ovat täysin spekulatiivisia ja uskonvaraisia asioita vailla konkreettisia todisteita.
Ken ottaa Joseph Smithin todesta, uskoo niihin. Muussa tapauksessa ei.
Miten uskottava Joseph Smith oli?
Koko mormonismi lepää pelkästään tämän veijarin tarinoiden varassa ja ainakin omasta mielestäni se on hyvin heppoinen perusta niinkin tärkeälle asialle kuin oma henkilökohtainen usko.
Molemien pappeuksien palautuksessa oli Joseph Smithin lisäksi paikalla Oliver Cowdery. Mormonin kirjasta on ensin kolmen ja sitten kahdeksan silmionnäkijoiden todistukset. Tässä on noiden kolmen todistus:
TIETÄKÖÖT KAIKKI KANSAKUNNAT, suvut, kielet ja kansat, joille tämä kirja tulee, että me Isän Jumalan ja Herramme Jeesuksen Kristuksen armosta olemme nähneet levyt, jotka sisältävät tämän kirjan, joka on aikakirja Nefin kansasta sekä heidän veljistään lamanilaisista ja myös Jeredin kansasta, joka tuli tornilta, josta on puhuttu. Ja me tiedämme myös, että ne on käännetty Jumalan lahjan ja voiman avulla, sillä hänen äänensä on julistanut sen meille; sen tähden me tiedämme varmasti, että kirja on tosi. Ja me todistamme myös, että me olemme nähneet levyissä olevat kaiverrukset; ja ne on näytetty meille Jumalan eikä ihmisen voimalla. Ja me julistamme vakain sanoin, että Jumalan enkeli laskeutui taivaasta ja toi ja asetti levyt silmiemme eteen, että me katsoimme ja näimme ne ja niissä olevat kaiverrukset; ja me tiedämme, että Isän Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armosta me näimme ja todistamme, että tämä on totta. Ja se on ihmeellistä meidän silmissämme. Joka tapauksessa Herran ääni käski meidän todistaa siitä; sen tähden, ollaksemme kuuliaisia Jumalan käskyille, me todistamme tästä. Ja me tiedämme, että jos olemme uskollisia Kristuksessa, me puhdistamme vaatteemme kaikkien ihmisten verestä, ja meidät havaitaan tahrattomiksi Kristuksen tuomioistuimen edessä, ja me saamme asua hänen kanssaan iankaikkisesti taivaissa. Ja kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle, jotka ovat yksi Jumala. Aamen.
OLIVER COWDERY
DAVID WHITMER
MARTIN HARRIS
Jeesuksen tekemillä ihmeillä oli tuhansia todistajia. Jeesuksen ylösnousemuksella oli ainakin 500 todistajaa. Todistajia oli niin paljon, että se ei ole voinut syntyä jonkin kaveriporukan toiveajattelusta tai halusta luoda hieno tarina.
Joseph Smithin kertomilla asioilla todistajia ei ollut kovin montaa. Puhutaan näistä kolmesta todistajasta. Ja sitten puhutaan näistä kahdeksasta muusta todistajasta. Todistajia on ollut niin vähän, että se on todella voinut syntyä (ja varmasti näin on ollutkin) kaveriporukan tarinoinnista.
Tähän yleensä mormonit toteavat, että näiden "todistajien" kääntyminen Josephia ja/tai mormonijärjestöä vastaan YHDESSÄ sen kanssa, että eivät kuitenkaan väittäneet Josephin väittämiä kertomuksia valheiksi, todistaa näkyjen olleen todellisia. Mutta: ei todista. Kertonee ennemminkin asenteesta, että "antaa Josephin pitää kertomuksensa."
Ilmestyykö Jeesus edelleen ihmisille? Itse olen kuullut kymmeniä todistuksia mm. siitä, kuinka Jeesus on ilmestynyt silmin nähtävällä tavalla jollekin muslimille. Yleensä kai vilpittömille totuuden etsijöille. Jeesuksen kohtaamisen jälkeen näistä ihmisistä on tullut Jeesuksen seuraajia; todellisia kristittyjä. Mormoneita heistä ei ole tullut.
Maailmanhistorian kannalta olisi ollut vain hyvä asia, jos Mayflower olisi uponnut keskelle Atlantin valtamerta. Pietistit, puritaanit ja muut vastaavat ovat vastuussa maailman nykytilasta (en jaksa noita ikäviä lahkolaisia sen kummemmin eritellä.
'Pietisti on valepukuinen ateisti. Hänen sielunsa on tavanomaisen materialistinen ja säälittävä, hänen älynsä ei loista, sydämeltään hän on toisinaan täysi idiootti, ja kuten olen usein todennut, häntä tulisi kohdella raajarikkona, joka takertuu pakonomaisesti omaan vajavaisuuteensa ja pitää omaa saamatonta olemustaan suurena saavutuksena.
Pietisti on itseasiassa yhtä jumalaton kuin materialisti, mutta sen lisäksi hän kärsii huonosta omastatunnosta ja tekeytyy siksi tosiuskovaksi. Pietistin mielestä ihmisen tulisi elää vedellä ja leivällä, hän pakottaisi kauneimmat naiset istumaan huonosti istuvia vaatteita, kieltäisi naurun ja peittäisi auringon mustaan huntuun. Pietisti on absolutisti...'
- Bela Hamvas: Viinin filosofia (s.11-12)
Maailmanloppu synnytti MAP-kirkon siinä kuin lukuisia muita kirkkoja 1800-luvulla, kuten vaikka adventistit ja jehovan todistajat. Luultavimmin taustalla yksinkertaista matematiikkaa, pohjalla useimmiten muodossa 666 esiintynyt 'pedon luku'.
Maailmanlopun alla ihminen alkaa helposti kaivata varmuutta - tai ainakin tunnetta varmuudesta. Tuo ajatus mahdollisti sekailaisen seurakuntakokoelman syntymisen. Charles Russel, Joseph Smith, Helena Blavatsky.
Unohtaa ei sovi yhteiskunnallisiakaan muutoksia, jotka alkoivat jo paljon aikaisemmin. Ihmiskunta niin sanotusti yksilöityi...
Viktor E. Frankl, ”Olemisen tarkoitus”, s. 39:
”Psykologismiksi nimitetään valetieteellistä menetelmää, joka yrittää jonkun teon sielullisen sisällön perusteella päätellä onko teko oikea tai väärä. Tällainen yritys ajautuu välittömästi haaksirikkoon, sillä henkinen luomus karttaa tällaista lähestymistapaa. Kaiken henkisen omia periaatteita ei saa koskaan väheksyä. Emme saa kieltää olemassaololtamme sen jumalallista alkuperää sen perusteella, että jumalakäsite saa kiittää alkuperästään alkuihmisten ylivoimaisia luonnonvoimia kohtaan tuntemaa pelkoa.”
Kyse ei ollut yleisesti 'olemassaolomme' alkuperästä, vaan erään kirkon alkuperästä. Laajemmin katsoen ajasta, jolloin ko. kirkko syntyi. Kyse voisi olla myös jatkumosta, jossa ihminen korvasi Jumalan mielikuvallaan jumalasta.
Voisitko selittää, miten sitaattisi sopii tähän?
ei ylipäänsä ole mitään yleispätevää totuutta esittää mistään uskontoon kuuuluvasta asiasta.Hänen tulkintansakin ovat lähtöisin omista hyvin poikkeuksellista kokemuksista juutalaisena vihamielisen enemmistön parissa.