Läheiseni teki pari päivää sitten itsemurhan, erittäin traagisella tavalla. Olen surun murtama ja epätoivoinen, ortodoksina nuorehko mutta en nuori iältäni. Suru, epätoivo ja ahdistus ovat tässä ja nyt ja epätietoisuus mitä tehdä, miten edetä ja ennenkaikkea mitä ajatella. Käytännön asiat hoituvat, hautaus jne. hän ei ole Kirkossa.
Viisaammat palstaa lukevat olisin kiitollinen ajatuksistanne.
Viisaammat palstaa lukevat olisin kiitollinen ajatuksistanne.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Löytyisikö tuolta yhtään vastausta
http://www.ortodoksi.net/index.php/Itsemurha
on sinulle tehtävää loppuiäksesi. Itse rukoilen monen jopa minulle itselleni tuntemattoman oman käden kautta lähteneen puolesta.
Voimia toivotan ja rukoilen Sinulle, hyvä lähimmäinen! Joudut - samoin kuin muut itsemurhaan päätyneen läheiset - käymään läpi pitkän prosessin, johon kuuluu itsensä syyttely, katkeruus ja vihakin. Toivon että löydät apua tähän prosessiin - ymmärtäviä lähimmäisiä ja/tai ammattiauttajia. Joka tapauksessa ratkaisu itsemurhasta oli sen tehneen oma ratkaisu ja mahdollisesti mikään kenenkään muun tekemä ei olisi muuttanut tätä ratkaisua.
On ortodoksisia pappeja, joiden käsityksen mukaan itsemurhaan päätyvä on aina 'poissa mielensä täydestä hallinnasta',joten he ovat valmiita toimittamaan kristillisen siunauksen ja muistopalvelukset (luonnollisesti keskustelevat asiasta piispan kanssa).
Siunausta ja pääsiäisen - ylösnousemuksen ilon toivoa!
Läheisesi teki ratkaisun joka on sinulle ja varmaan monelle muullekin hänen omaiselleen ja ystävälleen tuottanut syvää surua. Kaipauksen ja suuren ikävöinnin lisäksi mielessänne on paljon kysymyksiä joihin ei vastausta tunnu löytyvän. Mietit miksi hän päätyi tällaiseen ratkaisuun ja mitä olisi ehkä pitänyt tehdä toisin. Mutta tämä taakse päin katsominen ei kumminkaan tuo läheistänne takaisin luoksenne. Tässäkin tilanteessa apunne ja lohdutuksenne on tulevassa.
Vaikka kirjoitat, ettei läheisesi kuulunut kirkkoon, se ei tarkoita, etteikö hänellä olisi samanlaista sijaa Jumalan luona, niin kuin meillä muillakin. Jumala ei ole luonut ketään meistä kadotusta varten, vaan kaikille, jotka Hänen luokseen haluavat, myös sija Hänen luotaan löytyy.
Jumala on armahtavainen myös silloin kun kohtaamme Hänet viimeisellä tuomiolla.
Pääsiäisen sanoma, tyhjän haudan sanoma, on se, että kuolema ei ole lopullinen, eikä voittajamme.
Kaipauksenne ja surunne keskelläkin te saatte luottaa kohtaavanne uudelleen. Jeesus Kristus on omalla kuolemallaan antanut myös sinun läheisellesi mahdollisuuden iankaikkiseen elämään. Tämä antakoon teille kaikille lohtua ja voimia jaksaa eteenpäin.
Kun katsoo Neitsyt Marian kasvoja hänen pidellässä poikaansa Kristusta sylissään, voi joskus nähdä itsensä Hänen lohduttavassa syleilyssä.
Voimia ja anna surun tehdä työnsä. Valo kirkastuu ja saa uuden kasvamaan. Me kaikki kuolemme joskus.
Nyt oli hänen aikansa.
Tekikö Kristus "itsemurhan" salliessa sen tapahtuman, jonka hän tiesi?
Joskus täytyy taistella, jotta hyvyys ei hukkuisi maallisen ahneuden alle.
Antakoon Herra hänelle anteeksi ja nostakoon...
Lämpimät kiitokset lohdutuksesta, viisaista sanoista ja ajatuksista. Nyt on läheinen haudassa ja tapahtuneen kanssa on elettävä.
2 Kor.1:3-11, Lohdutuksen Jumala lohduttaa kaikessa ahdistuksessa. Sinulle läheinen ystävä ole turvallisella mielellä Esirukoukset kantvat sinua tämän traagisen surunkin keskellä. Sinunaten Sinua Ortodoksi veljesi Kristuksessa Jeesuksessa.