Olen monesti ihmetellyt sitä miksi alkuseurakunnissa (mm. Korintti) oli niin paljon monenlaista pahuutta, siveettömyyttä, juoppoutta ja ahneutta. Paavali joutuu usein puuttumaan ja varoittamaan uskovia.
Oliko niin että, kun Kristus oli lain loppu, uskovat käsittivät kaiken olevan luvallista ja meno senkun kiihtyi, vai mistä oli kysymys? Paavali kohdisti varoituksensa juuri uskoville, niille jotka olivat ottaneet evankeliumin sanan Jeesuksesta Kristuksesta omakseen.
Kun meidän aikamme ihminen lukee Paavalin kirjeitä, hän saattaa luulla että kristillisyys onkin eräänlaista moralismia, mistä ei kuitenkaan liene kyse.
Oliko niin että, kun Kristus oli lain loppu, uskovat käsittivät kaiken olevan luvallista ja meno senkun kiihtyi, vai mistä oli kysymys? Paavali kohdisti varoituksensa juuri uskoville, niille jotka olivat ottaneet evankeliumin sanan Jeesuksesta Kristuksesta omakseen.
Kun meidän aikamme ihminen lukee Paavalin kirjeitä, hän saattaa luulla että kristillisyys onkin eräänlaista moralismia, mistä ei kuitenkaan liene kyse.
Vastaukset 3
Vanhimmat
...raamattupalsta kutsuu, kuuntelen!
Kysymys on juuri (kristillisistä)arvoista ja etiikasta tai niiden puutteesta.
Ovatko kristilliset liikkeet olleet aina oikeita synnin pesiä vaikka ne yrittävät muuta viestittää?
Valitettavasti yhtälö: Olet tehnyt oikean ratkaisun, parannuksen, olet ottanut Jeesuksen
omaksi Vapahtajaksi, ei ole yhtäkuin, että siitä
hetkestä edespäin olet synnitön ja täydellinen.
Vaikka ihminen olisi pitkäänkin uskossa, on hänessä langennut luonto, eli Raamatun mukaan liha, joka ei koskaan pyhity, ja on aina vaatimassa pimeyden tekoja, koska se on liitossa
saatanan kanssa.
Juuri liha selittää, että miksi ihminen voi tehdä
niin paljon syntiä ja virheitä, vaikka on ihan
oikeasti uskossa.
Pyhittyminen, josta Raamattu puhuu, ettei ilman
sitä kukaan ei voi nähdä Herraa; merkitsee, että
uskova Pyhän Hengen avulla kuolettaa lihansa, eli
langenneen luontonsa siten, että se ensin osoittaa synnit, eli pahuuden, ja sitten Pyhä Henki antaa voiman taistella syntiä ja pahuutta vastaan.
Pyhittyminen tapahtuu vähä vähältä, eikä kukaan
ihminen elämänsä aikana tule täydelliseksi, eli
synnittömäksi, mutta se ei saa olla häpeällinen puolustus pahan tekemiselle, vaan Raamatussa on
käsky olla täydellinen, ja tarkoittaa, jos emme
ole matkalla, eli pyri täydellisyyteen, teemme
pahaa.
Ei kristinusko ole moralismia, vaikka se kieltääkin kaikenlaisen pahan- ja synninteon,
vaan se pikemmin osoittaa, että kuinka pahoja me
olemme, ja osoittaa myös, että kuinka me pääsemme
tuosta pahasta, eli mikä siihen on lääke-eli
Jeesus Kristus.
Mikään uskonto ei osoita pahaa ja syntiä, ja sitten anna 100%:esti tepsivää lääkettä siihen.
Ainoastaan Kristinusko osoittaa pahan, ja antaa
sitten siihen 100%:esti tepsivän lääkkeen, eli Jeesuksen, ja Pyhän Hengen toimittamaan kaiken tuon käytännössä.