Heräsin kello viisi maanantaiaamuna käpyläläisessä asunnossa, jossa olin ollut juopottelemassa koko viikonlopun vanhan huoran luona. Vanha tässä tarkoittaa sitä, että Anneli oli ollut alalla jo kauan. Anneli oli tosin vain puoliammattilainen ja minulle hän antoi ilmaiseksi. Sitä paitsi minulla ei olisi ollut varaa siitä mitään maksaakaan, koska elin peruspäivärahalla.
Tärinä ei ollut vielä alkanut, koska alkoholia oli veressä vielä jonkun verran, mutta krapulan ensi oireet olivat alkaneet. Nousin varovaisesti ylös ja tunsin kuinka Annelin lihava ruumis haisi kaikille mahdollisille eritteille. Minua alkoi oksettaa ja ryntäsin vessaa, jonne en ehtinyt ajoissa. Oksennettuani tunsin oloni vähän paremmaksi. Pukeuduin ja lähdin ulos viestiä jättämättä. Nousin ensimmäiseen ykkösen raitiovaunuun, joka suuntasi kohti keskustaa. Olin matkalla Hakaniemen torille, koska tiesin, että siellä saattaisi olla joku, jolla on vielä jäljellä jotain juotavaa.
Ulkona satoi räntää, mikä oli huono enne siksi, että vanhat rentutkin olivat tulleet niin hienoiksi, että eivät uskaltautuneet ulos näin huonolla ilmalla. Siispä helpotusta kaverin pullosta ei ehkä olisi saatavana. Helsinginkadun kulmassa tulivat Smurfit (lipuntarkastajat) ovesta sisään ja heittivät minut ulos, koska matkustin pummilla. Jouduin siis kävelemään loppumatkan ja tärinäkin alkoi pikkuhiljaa.
Kävelin Hämeentietä alaspäin hiljaista katkokävelyä, eivätkä jalkani tahtoneet millään totella. Noin kello kuuden aikaan olin Hakaniemessä vain todetakseni, että yhtään spurgua ei ollut vielä saapunut paikalle. No, minun tuurillani ketään ei ehkä tulisikaan. Istuin Hakaniemen hallin portailla, palelin, tärisin ja olin läpi märkä.
Jouduin toteamaan, että ketään ei ilmestynyt paikalle tarjoamaan minulle helpotusta tähän hirveään olooni. Niinpä nousin kuutosen ratikkaan ja päätin ajaa Kyläsaaren katkolle. Kyläsaaressa on aina lämmin vastaanotto.
Ote on novellistani Koti Kyläsaaressa
Koti Kyläsaaressa
17
445
Vastaukset
- myös henkisesti
ethän sinä saa edes huorilta.
Minä luulen, että novellissa tapahtuu jotain muutakin arvaamatonta. Huumorisi iskee aina...hienoa tekstiä. ;-D
Vastaanottohuoneessa istui Soili, miespuolinen sairaanhoitaja. Soili siksi, että hän oli ilmiselvä homo. Oikea nimi oli Sauli ja hän oli noin 190 senttinen komea ja hyvä kroppainen, urheilullinen kaveri.
Soili sanoi, että joko sä Johan taas olet täällä. Sanoin, että moraalisaarnat sikseen ja soita sille sosiaaliämmälle sinne Itäkeskukseen, että saadaan se maksusitoumusasia kuntoon.
Okei, vastasi Soili, mutta lisäsi väsyneen vetelästi, että viimeksihän me sovittiin, että et ilmesty tänne nyt vähään aikaan.
Minä vastasin siihen, että nyt ovat asiat sillä lailla, että minä jäin munistani kiinni Annelin luokse, enkä nyt enää mahda asialle mitään. Puhuminen oli vaikeaa, koska tunsin leukaperissäni lähestyvän krampin. Yritin antaa Soilille sellaisen vaikutelman, että hän varmasti ymmärtäisi, että minä olen hetero. Hän oli nimittäin katsonut minua jo aiemmin vähän niin kuin sillä silmällä.
Sitten jouduin lääkärin tarkastukseen, joka on aina vähän piinallinen. Tämän lääkärinhän olisi pitänyt ymmärtää alkoholisteja, mutta hän, tunnetun suomalaisen kulttuurisuvun kasvatteja, ei mielestäni ollut oikeassa paikassa. Heti sisään tultuani tämä nainen kysyi minulta, että miksi sinä juot. Minä yritin alkaa kertoa hänelle, mutta hän sanoi, että en minä sinun elämäntarinaasi halua kuulla, vaan kertoisitko nyt, että miksi sinä juot. Siihen minä vastasin, että koska olen alkoholisti. Keskustelu päättyi siihen. Hän määräsi minulle katkaisulääkityksen ja käski häipyä. Menin huoneeseen, jonka Soili oli minulle osoittanut ja huomasin hämmästyksekseni, että olin huoneessa yksin. Se oli ensimmäinen kerta.
Parin tunnin kuluttua oli aika mennä syömään. Olin saanut Risolid-nimistä rauhoittavaa lääkettä krapulan oireisiin ja jotain kramppilääkettä, mutta motoriikkani ei ollut vielä kunnolla palautunut. Kävely oli katkonaista. Kutsuimme sitä kaveripiirissä tuttavallisesti sähkökävelyksi. Syömisestä ei tullut mitään, koska en saanut soppaa pysymään lusikassa millään ilveellä. No ei minulla ollut erityisen nälkäkään. Poistuin ruokalasta muiden hoidokkien säälivien katseiden saattelemana. Ensimmäistä päivää hoidossa olevia kuului aina vähän sääliä. Eivät useimmat vain tienneet, että olin poistunut edellisestä hoidosta juuri pari viikkoa sitten. Menin huoneeseeni lepäämään. Lääkitys alkoi vaikuttaa hiljalleen ja se rahoitti mukavasti.
En ehtinyt olla vuoteella kuin kymmenisen minuuttia, kun Soili tuli huoneeseen ja sanoi, että haluaisin jutella sun kanssas tänään. Hälyytyskelloni alkoivat soida. Apua, mitä minä nyt teen? Vastasin, että mistähän sinä nyt niin haluat keskustella. ”Eikö me olla käyty tämä mun holismi jo aika tarkkaan läpi? Joo, mutta olis vähän muutakin juteltavaa, tule puolen tunnin kuluttua toimistoon, niin tiedät mistä siellä puhutaan.”
Koputin Soilin toimiston oveen puolen tunnin kuluttua ja liikennevaloon syttyi vihreä valo. Menin sisään, astuin peremmälle ja katsoin Soilia kysyvästi. Hänen ilmeensä oli jotenkin erilainen kuin aikaisemmin. Sitten minulle valkeni, mistä oli kysymys. Kysyin Soililta, että vädätkö sä saatana jätkä kätees siellä pöydän takana? ”Joo, mutta jos sä suostut tekemään sen mulle, niin mä annan sulle pari ylimäärästä Diapamia.” Ei tule kuuloonkaan, vastasin ja lisäsin, että Soili sun pitäin tietää, että mä olen hetero. ”Mulla ei kerta kaikkiaan ole mitään seksuaalivähemmistöjä vastaan, mutta sä yllytät mua prostituutioon. Eli jos mä runkkaan sua, niin sä annat mulle lisää lääkettä. Poistuin huoneesta ja sanoin Soille mennessäni, että mä olen valmis unohtamaan tämän, mutta jos sä yrität vaikeuttaa mun lääkitystäni, mä teen susta kantelun ja silloin sä olet kusessa.
Ilta meni normaaleissa merkeissä; istuttiin tupakkahuoneessa ja puhuttiin viinasta. Katkaisuasemilla puhutaan aina viinasta. Kavereilla on tapana kehuskella ryyppäämisillään, aivan kun se olisi jotenkin hohdokasta. Kuka on kovin ryyppymies, saa eniten glooriaa. Naiset ovat tässä asiassa erilaisia. He ovat joutuneet katkaisuhoitoon aina vähän niin kuin vahingossa. He ovat hieman lepäämässä. Heillä ei ole ongelmia alkoholin kanssa ja voivat lopettaa koska haluavat. Näitä stooreja olen kuullut satoja.
- Tristar
Teotwawki kirjoitti:
Vastaanottohuoneessa istui Soili, miespuolinen sairaanhoitaja. Soili siksi, että hän oli ilmiselvä homo. Oikea nimi oli Sauli ja hän oli noin 190 senttinen komea ja hyvä kroppainen, urheilullinen kaveri.
Soili sanoi, että joko sä Johan taas olet täällä. Sanoin, että moraalisaarnat sikseen ja soita sille sosiaaliämmälle sinne Itäkeskukseen, että saadaan se maksusitoumusasia kuntoon.
Okei, vastasi Soili, mutta lisäsi väsyneen vetelästi, että viimeksihän me sovittiin, että et ilmesty tänne nyt vähään aikaan.
Minä vastasin siihen, että nyt ovat asiat sillä lailla, että minä jäin munistani kiinni Annelin luokse, enkä nyt enää mahda asialle mitään. Puhuminen oli vaikeaa, koska tunsin leukaperissäni lähestyvän krampin. Yritin antaa Soilille sellaisen vaikutelman, että hän varmasti ymmärtäisi, että minä olen hetero. Hän oli nimittäin katsonut minua jo aiemmin vähän niin kuin sillä silmällä.
Sitten jouduin lääkärin tarkastukseen, joka on aina vähän piinallinen. Tämän lääkärinhän olisi pitänyt ymmärtää alkoholisteja, mutta hän, tunnetun suomalaisen kulttuurisuvun kasvatteja, ei mielestäni ollut oikeassa paikassa. Heti sisään tultuani tämä nainen kysyi minulta, että miksi sinä juot. Minä yritin alkaa kertoa hänelle, mutta hän sanoi, että en minä sinun elämäntarinaasi halua kuulla, vaan kertoisitko nyt, että miksi sinä juot. Siihen minä vastasin, että koska olen alkoholisti. Keskustelu päättyi siihen. Hän määräsi minulle katkaisulääkityksen ja käski häipyä. Menin huoneeseen, jonka Soili oli minulle osoittanut ja huomasin hämmästyksekseni, että olin huoneessa yksin. Se oli ensimmäinen kerta.
Parin tunnin kuluttua oli aika mennä syömään. Olin saanut Risolid-nimistä rauhoittavaa lääkettä krapulan oireisiin ja jotain kramppilääkettä, mutta motoriikkani ei ollut vielä kunnolla palautunut. Kävely oli katkonaista. Kutsuimme sitä kaveripiirissä tuttavallisesti sähkökävelyksi. Syömisestä ei tullut mitään, koska en saanut soppaa pysymään lusikassa millään ilveellä. No ei minulla ollut erityisen nälkäkään. Poistuin ruokalasta muiden hoidokkien säälivien katseiden saattelemana. Ensimmäistä päivää hoidossa olevia kuului aina vähän sääliä. Eivät useimmat vain tienneet, että olin poistunut edellisestä hoidosta juuri pari viikkoa sitten. Menin huoneeseeni lepäämään. Lääkitys alkoi vaikuttaa hiljalleen ja se rahoitti mukavasti.
En ehtinyt olla vuoteella kuin kymmenisen minuuttia, kun Soili tuli huoneeseen ja sanoi, että haluaisin jutella sun kanssas tänään. Hälyytyskelloni alkoivat soida. Apua, mitä minä nyt teen? Vastasin, että mistähän sinä nyt niin haluat keskustella. ”Eikö me olla käyty tämä mun holismi jo aika tarkkaan läpi? Joo, mutta olis vähän muutakin juteltavaa, tule puolen tunnin kuluttua toimistoon, niin tiedät mistä siellä puhutaan.”
Koputin Soilin toimiston oveen puolen tunnin kuluttua ja liikennevaloon syttyi vihreä valo. Menin sisään, astuin peremmälle ja katsoin Soilia kysyvästi. Hänen ilmeensä oli jotenkin erilainen kuin aikaisemmin. Sitten minulle valkeni, mistä oli kysymys. Kysyin Soililta, että vädätkö sä saatana jätkä kätees siellä pöydän takana? ”Joo, mutta jos sä suostut tekemään sen mulle, niin mä annan sulle pari ylimäärästä Diapamia.” Ei tule kuuloonkaan, vastasin ja lisäsin, että Soili sun pitäin tietää, että mä olen hetero. ”Mulla ei kerta kaikkiaan ole mitään seksuaalivähemmistöjä vastaan, mutta sä yllytät mua prostituutioon. Eli jos mä runkkaan sua, niin sä annat mulle lisää lääkettä. Poistuin huoneesta ja sanoin Soille mennessäni, että mä olen valmis unohtamaan tämän, mutta jos sä yrität vaikeuttaa mun lääkitystäni, mä teen susta kantelun ja silloin sä olet kusessa.
Ilta meni normaaleissa merkeissä; istuttiin tupakkahuoneessa ja puhuttiin viinasta. Katkaisuasemilla puhutaan aina viinasta. Kavereilla on tapana kehuskella ryyppäämisillään, aivan kun se olisi jotenkin hohdokasta. Kuka on kovin ryyppymies, saa eniten glooriaa. Naiset ovat tässä asiassa erilaisia. He ovat joutuneet katkaisuhoitoon aina vähän niin kuin vahingossa. He ovat hieman lepäämässä. Heillä ei ole ongelmia alkoholin kanssa ja voivat lopettaa koska haluavat. Näitä stooreja olen kuullut satoja.
jotain siinä on mennyt oikein ksoka tekee mieli lukea lisää :D ainakin kertoja vaikuttaa sympaattiselta. Tarpeeksi kuivaa huumoria, toteavaa. Tykkään. Ostan jos julkaiset.
*** Tristar kirjoitti:
jotain siinä on mennyt oikein ksoka tekee mieli lukea lisää :D ainakin kertoja vaikuttaa sympaattiselta. Tarpeeksi kuivaa huumoria, toteavaa. Tykkään. Ostan jos julkaiset.
***vuonna 2005, mutta valitettavasti se on loppuunmyyty, eikä Gummerus ole aikeissa tehdä uusintapainosta. Tarina jatkuu totta kai; tässä oli vain vähän alkumaistiaisia. Näitä novelleja minulla on plakkarissa muutamia.
- Tristar
Teotwawki kirjoitti:
vuonna 2005, mutta valitettavasti se on loppuunmyyty, eikä Gummerus ole aikeissa tehdä uusintapainosta. Tarina jatkuu totta kai; tässä oli vain vähän alkumaistiaisia. Näitä novelleja minulla on plakkarissa muutamia.
***
- konna
samanlainen kuin Kauko Röyhkällä "Avec" kirjassaan:)
- konna
Teotwawki kirjoitti:
myös juoppohullun päiväkirja-tyyppinen romaani, mutta olin auttamattomasti myöhässä.
En ole lukenut, mutta sehän oli tietenkin ovela ja rohkea veto Vuoriselta.
Oma kirjani jää, omaksi ja lukijoiden onneksi, syntymättä edes pöytälaatikkoon;P konna kirjoitti:
En ole lukenut, mutta sehän oli tietenkin ovela ja rohkea veto Vuoriselta.
Oma kirjani jää, omaksi ja lukijoiden onneksi, syntymättä edes pöytälaatikkoon;Pkynttilää vakan alla, jos sinulla on sanottavaa. Nämä tarinat ovat kotoisin ajalta, jolloin tein työtä mielenterveyskuntoutujien parissa.
- ***.*.*.*.***
Tekstisi aloitus oli niin vakuuttava että melkein lirautin kyneleet sillä tuen monia alkoholisteja työssäni!!!!!!!(en siis ole mikään sosiaalityöntekijä vaan tuen niitä työkavereita jotka eivät vaan hallitse itseänsä)
mutta hei! todella vakuuttavaa tekstiä, siis todella upeeta!!!!!!!!
Jatka teotwaki hyvää ja erinomaista työtä!!!!!!!!!!!
minä ainakin olen sitä mieltä että sinä olet tämän palstan parhaimpaa antia!!!
ja myöskin kössönom,bubastis,kuk regus suseej,boxerblock,geenis,Ertert,Alffa-Omega,Yms. muut jotka jaksavat! - Ylermi.Nakki
Elämänmakuista tarinaa. Melkein kuin olisin itse ollut paikalla.
- Ex-ope
Täältä Käpylästä lähtee ensimmäinen ratikka vasta aamukuuden jälkeen. (Ja tuo Anneli asuu varmasti Oulunkylän puolella, hyh.)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1107662
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h1165318Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv1193547Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p293527Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska352574Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1191886Mikseivät suomalaiset kuluta? istutaan vaan säästötilirahojen päällä..
...Ihan haluamalla halutaan että maa menee konkurssiin? Ihan käsittämätöntä, ennätymäärät säästöjä sekä konkursseja sam3561530Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?961521Onko Sanna menossa Ukrainaan viettämään vuosipäivää?
Kun on bongattu Varsovan lentokentältä?691381Jos oikeasti haluat vielä
Tee mitä miehen täytyy tehdä ja lähesty rohkeasti 📞 laita vaikka viestiä vielä kerran 😚1311366