Nämä itseruoskintaan erikoistuneet kirjoittajat tällä palstalla, jotka ihannoivat Neuvostoliiton/Venäjän toimia voisivat selvittää samalla meille ymmärtämättömille, että mikä on se kyky, jolla neukkujen toimesta Suomelle aiemmin kuulunut Karjala kurjistuu yhä vai entisestään.
Nyt varsinkin maailmanlaajuisen taloustaantuman vaikutukset iskevät täydellä voimalla Venäjälle, niin kuinka ollakkaan nämä entiset Suomelle kuuluneet alueet kärsivät kaikkien ennusmerkkien perusteella vielä muuta Venäjää enemmän noista mullistuksista.
Ei ole mitään herkkua olla mm. lääkärinä tämän päivän Venäjän Karjalassa, missä lääkäreiden alkupalkat tämän päiväisen lehtiartikkelin mukaan on keskimäärin 120 euroa/kk. Ruoan hinta on noussut vuodessa liki 20 %, työttömyys lähtenyt erittäin voimakkaaseen kasvuun ja yhteiskunnan toimenpiteet entisestään vaan kurjistavat tilannetta.
Olisiko systeemissä mahdollisesti vikaa?
Nyt varsinkin maailmanlaajuisen taloustaantuman vaikutukset iskevät täydellä voimalla Venäjälle, niin kuinka ollakkaan nämä entiset Suomelle kuuluneet alueet kärsivät kaikkien ennusmerkkien perusteella vielä muuta Venäjää enemmän noista mullistuksista.
Ei ole mitään herkkua olla mm. lääkärinä tämän päivän Venäjän Karjalassa, missä lääkäreiden alkupalkat tämän päiväisen lehtiartikkelin mukaan on keskimäärin 120 euroa/kk. Ruoan hinta on noussut vuodessa liki 20 %, työttömyys lähtenyt erittäin voimakkaaseen kasvuun ja yhteiskunnan toimenpiteet entisestään vaan kurjistavat tilannetta.
Olisiko systeemissä mahdollisesti vikaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nämä Suomen punaperseet jotka katsovat maailmaa avaimenreijästä eivät ymmärrä holynpöläystäkään kurjuudesta koska elävät hyvinvointivaltion pummeina, voisivat matkustaa pysyvästi sinne onelaan ilman paluulippua.
Toisin on miehitetyssä Karjalassa joka on 1930 luvulla verattena Suomen kehitykseen.
On todella häpeä olla valtaapitävänä henkilönä Venäjällä, nyky Venäjän johtajat, HÄVETKÄÄ saamattomuuttanne.
Kun vertaat Karjalan nykykurjuutta Suomen 30-lukuun, niin on huomautettava, että vertaus ontuu ja pahasti. Vaikka 30-luvun alussa Suomikin sai osansa maailmanlaajuisesta lamasta, niin silloiset soppajonot Helsingin Pelastusarmeijan edessä eivät olleet sen pitempiä kuin tänäkään päivänä. Suurin osa 30-luvusta sen sijaan oli vaurasta ja iloista aikaa. Helsinkiläiset viettivät aikaansa uimarannoilla Pihlajasaaressa, tekivät vaateosotoksiaan Espan butiikeissa, istuskelivat lounaalla Kämpissä tai Kappelin terassilla nauttimassa kahvia ja punssia, matkustelivat ulkomaille. Katsopa vaikka Mika Waltarin romaanien pohjalta tehtyjä elokuvia Komisaario Palmusta - ne kuvaavat 30-luvun Helsinkiä, vaikka ne onkin filmatttu vasta sodan jälkeen.
Jos tuo vertaus tarkoittaa ainoastaan aikajännettä, niin silloin siinä on jotain järkeä. 1930-luvun jakso vuodesta 1932 lähtien oli voimakkaan kasvun aikaa maassamme. Sitä se oli erityisesti myös luovutetun Karjalan alueella. Tuolloin maamme kansainvälisimmässä kaupungissa eli Viipurissa rakennettiin merkittävä määrä julkisia rakennuksia, jotka ovat tänä päivänä juuri ja juuri jonkinlaisessa kunnossa - rapistuneessa sellaisessa. Viipurissa mm. Espilän ja Torkkelinpuiston ihmisvilinä kesäiltoina tai Tanhuvaaran uimarannan väenpaljous oli sellaista, mitä on vaikea käsittää tämän päivän Viipuria katsottaessa.