Toisen maailmansodan aikana Saksan ilmatorjuntatykistössä palvelleiden määrä kasvoi rajusti. Kun heitä vuonna 1942 oli 439 000 miestä, vuonna 1943 600 000 ja vuonna 1944 peräti 900 000. Lukujen lähteenä "Toinen maailmansota" kirjasarjan kolmas osa, sivu 459.
Luulisi tuolla määrällä miehiä/tykkejä jo tulosta saavan aikaan vai mitkä oli pudotussuhteet kun verrataan hävittäjien ja tykistön alas ampumia vihollislentokoneita?
Luulisi tuolla määrällä miehiä/tykkejä jo tulosta saavan aikaan vai mitkä oli pudotussuhteet kun verrataan hävittäjien ja tykistön alas ampumia vihollislentokoneita?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kirjoitit miehistä. Muistikuvani mukaan Saksan ilmatorjunnassa palveli myös runsaasti naisia, ihan tykkimiehinä. Onko lähteessäsi tarkempaa tietoa tästä?
kysyy Roope
Eipä tuossa mitään mainita. Eiköhän ainakin kaupunkien it-joukoissa ollut vanhoja ukkoja, nuoria poikia, haavoittuneita, rintamapalvelukseen kelpaamattomia miehiä. Varmasti naisia oli avustavissa tehtävissä, kuinka paljon, en tiedä.
http://img23.imageshack.us/img23/4010/flakhelferinnenindersch.jpg
http://yfrog.com/0eflakhelferinnen2j
-
Juu - kiitos kuvista. Aiheesta on tehty kirja.
Karl-Heinz Helms-Liesenhoff: Gretchenien armeija, Gummerus 1951.
Kovaa tavaraa.
Roope
"Tappiot prosentteina lentosuoritusten määrästä on eräs vieläkin käytössä oleva mittari. Talvisodassa venäläiset menettivät 15% konemäärästään, mutta tappiot lentosuoritusten määrästä olivat vain 0.6%, mikä ei ollut riittävä.
Silti ilmapuolustuksemme teho laskettuna tappioina per ase tai päivä oli parempi kuin jatkosodassa. Jatkosodassa prosentit oli vat toiset: v1941 = 7%, 1942 = 2.6%, 1943 = 1.7%, 1944 = 2.7%, keskiarvo oli 2.9%.
Vertailun vuoksi todettakoon, että USA:n konetappiot Euroopan sotanäyttämöllä vv 1942 -1945 olivat keskimäärin 1.1%."
http://www.ilmatorjuntaupseeriyhdistys.fi/2_97/suomen_ilmatorjunta.htm
Seitsemässä kilometrissä ja tykeillä saadaan aikaan reikiä niitten runkoihin. Mikä lienee osuma tn., mutta tulella pakotetaan ne muuttamaan kurssia.
Saksalaiset tykkipatterit määrättiin usein huonoihin asemiin ja niiden miehistöjen selvitymismahdollisuudet olivat huonot.
http://www.pkymasehist.fi/88flak.html
Tykin tulta johdettiin kolmella tavalla: ilmatorjuntaa tutkan tai tulenjohtolaitteen välittämän tiedon avulla ja maamaaleja vastaan joko suorasuuntauksella tai epäsuoraa tulta tulenjohtajan avulla.
Hyökkäävää korkealla lentävää pommikonelauttaa vastaan ilmatorjunta oli varsin tehotonta, kun sadasta koneesta saatiin alas vain yksi tai kaksi. Saman tuloksen pystyi hävittäjä-ässä tekemään yhdellä torjuntahävittäjällä, mikäli pommikoneilla ei ollut saattohävittäjiä.
Saksalla oli vuonna 1944 900 000 miestä ilmatorjunnassa, oliko niistä sitten mitään hyötyä edes matalalla lentaviin koneisiin?
10 jopa 20 % päiväpommitusten konemääristä yhdellä lennolla. Ne olivat lähes sietämättömiä tappioita ilmatorjunnan ja hävittäjien yhteisvaikutuksella. Brittien tappiot yöpmmituksissa syntyivät lähes kokonaan ilmatorjunnasta.
Mitä oikein kyselet. Mikset perehdy ilmasotaan?
Jooo. Lontoossa on Royal Air Force museo, missä on lähes kaikki maailman sotakoneet (tietysti yksi per malli). Siellä on myös oma osastonsa Saksan pommituksista. Harmittaa, kun en muista operaation nimeä, missä jenkit pommittivat päivällä ja britit yöllä, kummatkin aina 1000 koneella.
Operaation tappiot olivat kuitenkin 8000 konetta ja 50.000 miestä, joka jäi mieleeni osastoon tutustuttuani.
Jos joku haluaa varmistaa tiedot, niin trouble linen metrolla Colin dalen pysäkille.
Höpsistä. Schweinfurtin pommituksissa syksyllä 1943 amerikkalaiset menettivät pudotettuina n. 10 % hyökkäykseen osallistuneista koneista. Tappiot olivat niin musertavat, että suurpommitustoiminta loppui kuukausiksi. Sitten tulivat pitkän kantaman saattohävittäjät ja tappiot pienenivät murto-osaan.
Hämärästi muistaisin nähneeni luvun 60 000 liittoutuneiden lentäjien (ilman ven.) kokonaistappioina sodassa? Olisko vielä ollut vain kaatuneet? Tarkistakoon se jolla on kirjat hyllyssään.
Alas-ammuttuja, vangittuja, haavoittuneita ja kesken lentotehtävän takaisin kääntyneitä on ollut varmaan paljon enemmän, eli kyllä sakujen toiminta puri. Vaikka Luftwaffe ei sodan lopussa pystynyt järjestelmälliseen ilmapuolustukseen, toimintakykyiset yksiköt iskivät loppuun asti. Erich Hartmann kävi viimeisellä sotalennollaan ampumassa alas venäläisen hävittäjän, joka -vain tunteja ennen sovittua taistelujen päättymistä- esitti jonkinlaista voitontanssia Böömin taivaalla. Puna-lentäjän esityksestä tulikin kuolintanssi.
Eräs suihkuhävittäjä-ässä käväisi samoin taivaalla kolmisen tuntia ennen aselepoa ja Dönitzin allekirjoittaman Saksan antautumisen voimaanastumista pudottamassa yhden B-17:n. Ei häntä kukaan siihen käskenyt. Oli ilmeisesti jotain kaunaa pommittajia kohtaan? Tämä tapahtui lähellä Hampuria, missä liittoutuneet olivat yhdessä ainoassa pommituksessa krematoineet elävältä viisinumeroisen lukumäärän siviileja. Miksi muuten pommikone oli ilmassa kun sota oli jo käytännössä loppu?
B-17 kesti paljon kuritusta ja niiden ampuminen oli todella turhaa puuhaa. Kuten joku mainitsikin yleensä tappiot olivat todella pieniä.
B-25 olikin hieman modernimpi pommikone mutta paljon haavoittuvampi.
Että vaikka konetta ei tiputettu niin miehistöä saattoi kuolla melko useasti.
Kun+Saksan+ilmatorjunta+tarvitsi+vuonna+1942+niin+4+000+raskasta+(88+mm+tai+suurempaa)+ammusta+pudottaakseen+yhden+länsiliittoutuneiden++pommikoneen+tarvittiin+niitä+vuonna+1944+peräti+16+000+vaikka+mukana+oli+jo+uudempia+kauaskantoisempia+125+mm+tykkejä.+Pommikoneiden+korkeus+sekä+elektroninen+häirintä+pakotti+saksalaiset+lisääntyvässä+määrin+pelkkään+häirintätuleen.+Vuonna+1944+pommikoneiden+tappiot+lentosuorituksia+kohden+putosivatkin+voimakkaasti.+Peräti+yli+80%+Saksan+ilmatorjunnasta+syksystä+1943+aina+sodan+loppuun+taisteli+pelkästään+liittoutuneiden+strategista+pommitusta+vastaan.+Vain+12-14%+ilmatorjunnasta+oli+itärintamalla.
Ilmatorjuntatarkastajana toiminut Ahti Lappi on kritisoinut sitä miten vähän Suomen ilmatorjunnasta oli vuonna 1944 sotatoimialueella suojaamassa joukkoja. Ilmatorjunnan käyttämä ammusmäärä jakaantui vuonna 1944:
20 mm: 601 809 kpl
37-40 mm: 197 678 kpl
75-76 mm: 40 852 kpl
88 mm: 17 978 kpl
Käytetty ammusmäärä on niin mitätön että jos NL:lla olisi ollut strategisia pommikoneita ei Suomi olisi saanut niillä alas kuin 1-2 konetta.
Koko sodan 1941-44 kenttäarmeija kulutti seuraavat it-ammusmäärät:
20 mm: 749 702 kpl
37-40 mm: 370 060 kpl
75-76 mm: 12 308 kpl
4.9.1944 kenttäarmeijalla oleva aseistus:
20 mm: 204 kpl
37-40mm: 99 kpl
75-88 mm: 12 kpl
Selvästi näkee että aseistusta on ollut vähän ja 75-76 mm:n osalta puute on ollut huutava. Ei mitään saumoja korkeatorjuntaan. Reilulla 300 tykillä ei suuria konemääriä paukutella alas poskettomista pudotusväitteistä huolimatta.
Kotiseudun ilmatorjunta ammuskulutus (1944):
20 mm: 29 293 kpl
37-40 mm: 54 416 kpl
75-76 mm: 67 099 kpl
88 mm: 20 036 kpl
Tuskin montaakaan konetta noilla on oikeasti ammuttu alas.
Kenttäarmeijan+ilmatorjuntatykkien+määrät+(20+mm+++37-40mm+++75-88+mm)