Tietoja huoltajuudesta luopumisesta?

...siinä yhteishuoltajuudessa sinänsä muuten olisi, mutta tässä tapauksessa lähivanhempi on osoittautunut (kauniisti sanottuna) todella konstikkaaksi tapaukseksi.

Kaikkia lähivanhemman kehittelemiä outoja kuvioita en tässä ryhdy avaamaan, mutta lyhesti sanottuna tilanne on se, että lähivanhempi on omien ongelmiensa takia vetänyt lastensuojeluviranomaiset mukaan lapsen arkeen. Ja nyt hän kehittelee mitä kummallisimpia lapseen liittyviä ehdotuksia, esityksiä ja vääntöjä, joita viranomaiset sitten etävanhemmalle tarjoilevat. Ja tarjoilevat vain sen vuoksi, koska etävanhemmalla on yhteishuoltajuus. Ja juuri kun etävanhempi ehtii suostua yhteen ehdotukseen, onkin lähivanhempi jo jälleen keksinyt uuden erilaisen ehdotuksen, johon etävanhemman täytyy jälleen pohtia oma kantansa ja esittää se sitten viranomaisille.

Periaatteessa sekin toimisi, että etävanhempi "ei kommentoi mihinkään mitään", mutta viranomaiset silti velvoittavat etävanhempaa osallistumaan erilaisiin tapaamisiin ja neuvotteluihin, jotka etävanhempi kokee lapsen kannalta täysin epäoleellisiksi ja turhiksi - kun todellisuudessa kyseessä on vain lähivanhemman väline etävanhemman kiusaamiseksi.

Tämä (kauniisti sanottuna) konstikas lähivanhempi kirjaimellisesti juoksuttaa viranomaisia omien henkilökohtaisten mielenoikkujensa mukaan. Sitä en käsitä, kuinka se voi nykyisen resurssipulan aikana olla mahdollista, mutta mahdollista se vain näyttää silti olevan.

Juuri tämän vuoksi etävanhempi haluaisi luopua huoltajuudestaan, jotta saisi keskittyä vain lapseen, ja jättää viranomaisasioissa päätäntävallan lähihuoltajalle.

Nähtäväksi jää, onnistuuko.

Ei toinen voi vääntää ja provosoida jos jättää päätäntävallan kokonaan hänelle. Luulisi sen olevan mukavampaakin lähihuoltajalle, ettei tarvitse kaikista asioista keskustella exänsä kanssa.
Oletettavasti lähivanhempi haluaa kuitenkin pitää exäänsä jotenkin remmissä ja pompottaa. Kyse ei siis ole varmaankaan perimmältään lapsen asioista, vaan vaikeudesta irrottautua päättyneestä suhteesta.
Voisi kuvitella, että lähivanhempi aloittaa riidan tästä huoltajuusjutustakin. Sehän on mainio aihe ja kun vastustaa määrätietoisesti toisen kaikkia toiveita hän saattaa saada aikaan mahdollisesti vuosien kestävän kiistan. Parempi olisi liukua takavasemmalle ja kaikessa hiljaisuudessa jättää ottamatta kantaa lapsen asioihin.

lumikk1 kirjoitti:

...siinä yhteishuoltajuudessa sinänsä muuten olisi, mutta tässä tapauksessa lähivanhempi on osoittautunut (kauniisti sanottuna) todella konstikkaaksi tapaukseksi.

Kaikkia lähivanhemman kehittelemiä outoja kuvioita en tässä ryhdy avaamaan, mutta lyhesti sanottuna tilanne on se, että lähivanhempi on omien ongelmiensa takia vetänyt lastensuojeluviranomaiset mukaan lapsen arkeen. Ja nyt hän kehittelee mitä kummallisimpia lapseen liittyviä ehdotuksia, esityksiä ja vääntöjä, joita viranomaiset sitten etävanhemmalle tarjoilevat. Ja tarjoilevat vain sen vuoksi, koska etävanhemmalla on yhteishuoltajuus. Ja juuri kun etävanhempi ehtii suostua yhteen ehdotukseen, onkin lähivanhempi jo jälleen keksinyt uuden erilaisen ehdotuksen, johon etävanhemman täytyy jälleen pohtia oma kantansa ja esittää se sitten viranomaisille.

Periaatteessa sekin toimisi, että etävanhempi "ei kommentoi mihinkään mitään", mutta viranomaiset silti velvoittavat etävanhempaa osallistumaan erilaisiin tapaamisiin ja neuvotteluihin, jotka etävanhempi kokee lapsen kannalta täysin epäoleellisiksi ja turhiksi - kun todellisuudessa kyseessä on vain lähivanhemman väline etävanhemman kiusaamiseksi.

Tämä (kauniisti sanottuna) konstikas lähivanhempi kirjaimellisesti juoksuttaa viranomaisia omien henkilökohtaisten mielenoikkujensa mukaan. Sitä en käsitä, kuinka se voi nykyisen resurssipulan aikana olla mahdollista, mutta mahdollista se vain näyttää silti olevan.

Juuri tämän vuoksi etävanhempi haluaisi luopua huoltajuudestaan, jotta saisi keskittyä vain lapseen, ja jättää viranomaisasioissa päätäntävallan lähihuoltajalle.

Nähtäväksi jää, onnistuuko.

Lue lisää

ne viranomaisetkin pian huomaa mitä peliä siinä oikeian pelataan. Voithan itsekin yrittää mennä tapaamaan kyseisiä lastensuojelun sossuja ja keskustella tilanteesta johon olet joutunut lähivanhemman takia.
Toisaalta vaikuttaa siltä, että lapsen etu vaatisi, että osallistuisit näihin "vääntöihin", sillä lähillä tuntuu olevan jotain pielessä jos lastensuojelu on katsonut asiaksi puuttua asiaan. Ehkä asiat kääntyvät vielä niin, että etästä tuleekin lähin, kun tilanne vielä kehittyy eteenpäin.

huioioejklwodjsldfsd kirjoitti:

Ei toinen voi vääntää ja provosoida jos jättää päätäntävallan kokonaan hänelle. Luulisi sen olevan mukavampaakin lähihuoltajalle, ettei tarvitse kaikista asioista keskustella exänsä kanssa.
Oletettavasti lähivanhempi haluaa kuitenkin pitää exäänsä jotenkin remmissä ja pompottaa. Kyse ei siis ole varmaankaan perimmältään lapsen asioista, vaan vaikeudesta irrottautua päättyneestä suhteesta.
Voisi kuvitella, että lähivanhempi aloittaa riidan tästä huoltajuusjutustakin. Sehän on mainio aihe ja kun vastustaa määrätietoisesti toisen kaikkia toiveita hän saattaa saada aikaan mahdollisesti vuosien kestävän kiistan. Parempi olisi liukua takavasemmalle ja kaikessa hiljaisuudessa jättää ottamatta kantaa lapsen asioihin.

Lue lisää

...viesti osui naulan kantaan: lähivanhempi haluaa pitää etävanhempaa nimen omaan "remmissä", eikä perimmältään ole kyse lapsen asioista. Näin siitä huolimatta, että vanhemmat ovat eronneet jo 12 vuotta sitten. Tämä sairaalloinen "remmitysyritys" yhteishuoltajuuden varjolla ja viranomaisten välityksellä alkoi välittömästi sen jälkeen, kun etävanhempi meni uusiin naimisiin.

Etävanhempi on tähän saakka jaksanut suhtautua lähivanhemman vääntöihin ja kiukutteluihin rauhallisen tyynesti, mutta nyt viranomaisulottuvuuden tultua mukaan etävanhempi ei näe koko touhussa enää mitään järkeä. Hänen mielestään oleellinen eli lapsi unohtuu kaikkien näiden turhien lähivanhemman kehittelemien koukeroiden sekaan.

Takavasemmalle liukuminen olisi ehkä muuten hyvä toimintatapa, mutta toistuvien viranomaisten yhteydenottojen vuoksi se tuppaa olemaan hieman hankalaa.

huioioejklwodjsldfsd kirjoitti:

Ei toinen voi vääntää ja provosoida jos jättää päätäntävallan kokonaan hänelle. Luulisi sen olevan mukavampaakin lähihuoltajalle, ettei tarvitse kaikista asioista keskustella exänsä kanssa.
Oletettavasti lähivanhempi haluaa kuitenkin pitää exäänsä jotenkin remmissä ja pompottaa. Kyse ei siis ole varmaankaan perimmältään lapsen asioista, vaan vaikeudesta irrottautua päättyneestä suhteesta.
Voisi kuvitella, että lähivanhempi aloittaa riidan tästä huoltajuusjutustakin. Sehän on mainio aihe ja kun vastustaa määrätietoisesti toisen kaikkia toiveita hän saattaa saada aikaan mahdollisesti vuosien kestävän kiistan. Parempi olisi liukua takavasemmalle ja kaikessa hiljaisuudessa jättää ottamatta kantaa lapsen asioihin.

Lue lisää

”Vaikeudesta irrottautua päättyneestä suhteesta” juurikin on kyse eli halusta jatkaa päättynyttä parisuhdetta toimimalla keinoja kaihtamatta siten, että toinen pysyy remmissä.
Näinhän on myös psykiatrien mukaan, lastenpsykiatri Sinkkonen. Riidanhaastajahan ei todellisuudessa edes katso olevansa vertainen aikuinen sen toisen vanhemman kanssa, joka olisi halukas toteuttamaan omaa hyvää vanhemmuuttaan ja joka on myös osoittanut olevansa kykenevä sietämään riidanhaastaja exäänsä.

...juuri näinhän sitä ensimmäisenä ajattelisi, ettei huoltajuutta kannata antaa pois, mutta kun kiusaaminen tuntuu onnistuvan vain siksi, että vanhemmilla on yhteishuolto.

Ongelmat lastensuojelun kanssa ovat kirjaimellisesti lähivanhemman ongelmia, jotka heijastuvat myös lapseen. Sen enempää niiden laatua en tässä lähde ruotimaan.

Lähivanhempi haluaa viranomaisten välityksellä pakottaa etävanhemman mitä erilaisimpiin systeemeihin: esim. arkitapaamisiin keskellä päivää (vaikka etävanhempi on töissä ja asuu yli 100 kilometrin päässä), tai tapaamisiin vain lapsen ja lähivanhemman kotona (vaikka lapsi on vieraillut etävanhemman kotona jo 7 vuoden ajan). Nämä olivat vain kaksi esimerkkiä.

Ja minkäänlaisia järkeen tai lapsen hyvinvointiin perustuvia syitä ei lähivanhemman vaatimuksille löydy, vaikka viranomaisille hän tällaisia vaatimuksia lapsen ja itsensä hyvinvoinnin näkökulmasta perusteleekin.

Kaikkein rassaavinta etävanhemmalle (ja luulisi olevan myös lapsellekin) on se, että juuri kun etävanhempi on saanut suostuttua ja asennoitua johonkin uuteen järjestelyyn, on lähivanhempi keksinyt tilalle toisen.

Lähivanhempi myöskin ehdottomasti vastustaa sitä, että lapsen huolto tai asuinpaikka siirrettäisiin kokonaan etävanhemman luo - tätä viranomaiset ovat lähivanhemmalle jo ehdottaneet. Näistä lähtökohdista etävanhempi ei edes halua lasta luokseen asumaan, koska silloin hankala vanhempi olisi varmasti jatkuvasti hankaloittamassa lapsen ja exänsä yhteiselämää.

Etävanhempi on kuuliaisesti ollut mukana lastensuojelun tapaamisissa ja selvityksissä - näiltä selvityksiltä etävanhempi ei suinkaan halua välttyä. Mutta lähivanhemman toiminta ja pompottelu, johon viranomaiset ovat lähteneet mukaan, on väsyttänyt etävanhemman niin, että hän haluaisi vain tavata lastaan, ja antaa viranomaisten ja lähivanhemman hoitaa keskenään ne kehittelemänsä koukerot, jotka eivät etävanhemmalle edes kuulu.

(ja tiedoksi, että siksi hylkäsin alkuperäisen kirjoittajanimimerkkini, kun joku ehti sen jo tässä välissä rekisteröidä...)

aloittaja kirjoittaa kirjoitti:

...juuri näinhän sitä ensimmäisenä ajattelisi, ettei huoltajuutta kannata antaa pois, mutta kun kiusaaminen tuntuu onnistuvan vain siksi, että vanhemmilla on yhteishuolto.

Ongelmat lastensuojelun kanssa ovat kirjaimellisesti lähivanhemman ongelmia, jotka heijastuvat myös lapseen. Sen enempää niiden laatua en tässä lähde ruotimaan.

Lähivanhempi haluaa viranomaisten välityksellä pakottaa etävanhemman mitä erilaisimpiin systeemeihin: esim. arkitapaamisiin keskellä päivää (vaikka etävanhempi on töissä ja asuu yli 100 kilometrin päässä), tai tapaamisiin vain lapsen ja lähivanhemman kotona (vaikka lapsi on vieraillut etävanhemman kotona jo 7 vuoden ajan). Nämä olivat vain kaksi esimerkkiä.

Ja minkäänlaisia järkeen tai lapsen hyvinvointiin perustuvia syitä ei lähivanhemman vaatimuksille löydy, vaikka viranomaisille hän tällaisia vaatimuksia lapsen ja itsensä hyvinvoinnin näkökulmasta perusteleekin.

Kaikkein rassaavinta etävanhemmalle (ja luulisi olevan myös lapsellekin) on se, että juuri kun etävanhempi on saanut suostuttua ja asennoitua johonkin uuteen järjestelyyn, on lähivanhempi keksinyt tilalle toisen.

Lähivanhempi myöskin ehdottomasti vastustaa sitä, että lapsen huolto tai asuinpaikka siirrettäisiin kokonaan etävanhemman luo - tätä viranomaiset ovat lähivanhemmalle jo ehdottaneet. Näistä lähtökohdista etävanhempi ei edes halua lasta luokseen asumaan, koska silloin hankala vanhempi olisi varmasti jatkuvasti hankaloittamassa lapsen ja exänsä yhteiselämää.

Etävanhempi on kuuliaisesti ollut mukana lastensuojelun tapaamisissa ja selvityksissä - näiltä selvityksiltä etävanhempi ei suinkaan halua välttyä. Mutta lähivanhemman toiminta ja pompottelu, johon viranomaiset ovat lähteneet mukaan, on väsyttänyt etävanhemman niin, että hän haluaisi vain tavata lastaan, ja antaa viranomaisten ja lähivanhemman hoitaa keskenään ne kehittelemänsä koukerot, jotka eivät etävanhemmalle edes kuulu.

(ja tiedoksi, että siksi hylkäsin alkuperäisen kirjoittajanimimerkkini, kun joku ehti sen jo tässä välissä rekisteröidä...)

Lue lisää

...että lapsi on toki käynyt etävanhempansa luona pidempään kuin 7 vuotta. Tuolla 7 vuodella tarkoitin sitä, että etävanhemman perheolot ja asuinpaikka ovat olleet samat viimeiset 7 vuotta, ja lapsi on näissä oloissa tottunut kyläilemään. (Ja tätäkin lähivanhempi siis yhtäkkiä keksii vastustaa, ilman mitään syytä...)

aloittaja vielä kirjoitti:

...että lapsi on toki käynyt etävanhempansa luona pidempään kuin 7 vuotta. Tuolla 7 vuodella tarkoitin sitä, että etävanhemman perheolot ja asuinpaikka ovat olleet samat viimeiset 7 vuotta, ja lapsi on näissä oloissa tottunut kyläilemään. (Ja tätäkin lähivanhempi siis yhtäkkiä keksii vastustaa, ilman mitään syytä...)

Lue lisää

samalla lailla isyyteen vedoten niitä kiemuroita tulee, oli huoltajuus tai ei.

Meillä oli lapsen isän kanssa tapaamsiten sujumisen kanssa ongelmia ja siinä, että mitä tapaamisten aikana tapahtui (oli todellisia ongelmia). Ihan samalla lailla niitä asioita setvittiin isän kanssa lastensuojelun kanssa vaikka isällä ei ollutkaan huoltajuutta.

Miksi edes halaut tapaamiset kirjallisena, anna olla, ei tapaamisista ole pakko sopia mitään. Anna tilanteen rauhoittua. Lapsi on jo sen verran iso, että tapaamiset eivät ole edes sitovia.

Jos sossussa on jo huomattu tuo, etä lähivanhemmuus voitaisiin siirtää sinulle, niin se on vain ajan kysymys, että koska äiti saadaan rauhoittumaan.

aloittaja vielä kirjoitti:

...että lapsi on toki käynyt etävanhempansa luona pidempään kuin 7 vuotta. Tuolla 7 vuodella tarkoitin sitä, että etävanhemman perheolot ja asuinpaikka ovat olleet samat viimeiset 7 vuotta, ja lapsi on näissä oloissa tottunut kyläilemään. (Ja tätäkin lähivanhempi siis yhtäkkiä keksii vastustaa, ilman mitään syytä...)

Lue lisää

että siellä taustalla on jotain omituista. Joko lähi on valahtanut täydelliseen epäbalanssiin tai etän perheoloissa on jotain outoa ja vastustettavaa. Jos uusi perhe on tavallinen heteroparisuhde ilman eristyisiä päihde tai mielenterveysongelmia ei luulisi olevan mitenkään mahdollista joutua ainakaan sen takia lastensuojelun selityksiin. Jos taas äiti on ajautunut tilanteeseen, jossa tarvitaan lastensuojelua ei olisi järjkevää luopua huoltajuudesta. Jos taas lapsi on omilla toimillaan saanut lastensuojelun liikkeelle, on varmaan syytä tarkastella sitä auttaisiko tilannetta se, että lapsi muuttaisi joksikin aikaa sen toisen luokse asumaan.
Ongelmasi on ilmeinen, mutta annat niin vähän tietoja taustoista, joiden takia tilanne on kehittynty tuolle tasolle, että kukaan ei oikein voi ottaa kantaa asiaan. Joka tapauksessviranomaisten puuttumiseen tarvitaan oikeita syitä, vaikka exä voisikin tehdä kiusaa ihan silkkaa ilkeyttään. Viranomaisten puuttuminen loppuu hyvin lyhyeen jos käy ilmi, että kaikki "ilmiannot"ovat vain exän kiusantekoa. Se on niin tavallista, että lastensuojelu kyllä tunnistaa sen hyvin pian. On yllättävän tavallista, että esim. naapurit tai exät tekevät kostoilmiantoja kun tilanteet kiristyvät.

aloittaja kirjoittaa kirjoitti:

...juuri näinhän sitä ensimmäisenä ajattelisi, ettei huoltajuutta kannata antaa pois, mutta kun kiusaaminen tuntuu onnistuvan vain siksi, että vanhemmilla on yhteishuolto.

Ongelmat lastensuojelun kanssa ovat kirjaimellisesti lähivanhemman ongelmia, jotka heijastuvat myös lapseen. Sen enempää niiden laatua en tässä lähde ruotimaan.

Lähivanhempi haluaa viranomaisten välityksellä pakottaa etävanhemman mitä erilaisimpiin systeemeihin: esim. arkitapaamisiin keskellä päivää (vaikka etävanhempi on töissä ja asuu yli 100 kilometrin päässä), tai tapaamisiin vain lapsen ja lähivanhemman kotona (vaikka lapsi on vieraillut etävanhemman kotona jo 7 vuoden ajan). Nämä olivat vain kaksi esimerkkiä.

Ja minkäänlaisia järkeen tai lapsen hyvinvointiin perustuvia syitä ei lähivanhemman vaatimuksille löydy, vaikka viranomaisille hän tällaisia vaatimuksia lapsen ja itsensä hyvinvoinnin näkökulmasta perusteleekin.

Kaikkein rassaavinta etävanhemmalle (ja luulisi olevan myös lapsellekin) on se, että juuri kun etävanhempi on saanut suostuttua ja asennoitua johonkin uuteen järjestelyyn, on lähivanhempi keksinyt tilalle toisen.

Lähivanhempi myöskin ehdottomasti vastustaa sitä, että lapsen huolto tai asuinpaikka siirrettäisiin kokonaan etävanhemman luo - tätä viranomaiset ovat lähivanhemmalle jo ehdottaneet. Näistä lähtökohdista etävanhempi ei edes halua lasta luokseen asumaan, koska silloin hankala vanhempi olisi varmasti jatkuvasti hankaloittamassa lapsen ja exänsä yhteiselämää.

Etävanhempi on kuuliaisesti ollut mukana lastensuojelun tapaamisissa ja selvityksissä - näiltä selvityksiltä etävanhempi ei suinkaan halua välttyä. Mutta lähivanhemman toiminta ja pompottelu, johon viranomaiset ovat lähteneet mukaan, on väsyttänyt etävanhemman niin, että hän haluaisi vain tavata lastaan, ja antaa viranomaisten ja lähivanhemman hoitaa keskenään ne kehittelemänsä koukerot, jotka eivät etävanhemmalle edes kuulu.

(ja tiedoksi, että siksi hylkäsin alkuperäisen kirjoittajanimimerkkini, kun joku ehti sen jo tässä välissä rekisteröidä...)

Lue lisää

Käräjäoikeuden vahvistama tapaamissopimus on pitävä kunnes vanhemmat yhteisellä päätöksellä tai yksin käräjäoikeuden kautta hakee muutosta siihen. Isän pitää vain elää tapaamissopimuksen mukaan, olla keskustelematta sosiaalitoimen tai eksänsä kanssa. Hyvin yksinkertaista.

Lähiäidillä kahden lapsen yksinhuoltajuus ja yhden lapsen yhteishuoltajuus. Lähiäiti halusi pitää yhteishuollon yhteen lapseen, eri isä kuin kahdella muulla, koska äidin mukaan silloin yhteishuoltajana etäisä olisi moraalisesti suuremmassa vastuussa poikalapsen elämästä.
Voi myöhemmin ”syyttää” ja perätä isän vastuuta jos hän ei yhteishuoltajana tapaa poikaansa tarpeeksi tai ole kiinnostunut lapsen elämästä vaikka elarit maksaakin ajallaan. Äidin käsitys on, että yhteishuoltaisä on enemmin vastuussa lapsestaan kuin kahden muun lapsen etäisä.

Toisin sanoen yhteishuoltajana etävanhempi on suuremmassa vastuussa kuin huoltajuudesta luopunut tai yhteishuoltajuuden menettänyt vanhempi.

yh/yta kirjoitti:

Lähiäidillä kahden lapsen yksinhuoltajuus ja yhden lapsen yhteishuoltajuus. Lähiäiti halusi pitää yhteishuollon yhteen lapseen, eri isä kuin kahdella muulla, koska äidin mukaan silloin yhteishuoltajana etäisä olisi moraalisesti suuremmassa vastuussa poikalapsen elämästä.
Voi myöhemmin ”syyttää” ja perätä isän vastuuta jos hän ei yhteishuoltajana tapaa poikaansa tarpeeksi tai ole kiinnostunut lapsen elämästä vaikka elarit maksaakin ajallaan. Äidin käsitys on, että yhteishuoltaisä on enemmin vastuussa lapsestaan kuin kahden muun lapsen etäisä.

Toisin sanoen yhteishuoltajana etävanhempi on suuremmassa vastuussa kuin huoltajuudesta luopunut tai yhteishuoltajuuden menettänyt vanhempi.

Lue lisää

vastuussa kun on toinen huoltaja. Silloin on oikeus ja vastuu päättää lapsensa asioista. Tuliko yllätyksenä?

Eiköhän se pääsääntöisesti niin mene, että poika kaipaa isää enemmän kuin tyttö? Isän malli ja miehen malli ovat pojalle esimerkkinä. Toivoa vain sopii, että isä näyttää hyvää mallia pojallensa.

on suuremmassa kirjoitti:

vastuussa kun on toinen huoltaja. Silloin on oikeus ja vastuu päättää lapsensa asioista. Tuliko yllätyksenä?

Eiköhän se pääsääntöisesti niin mene, että poika kaipaa isää enemmän kuin tyttö? Isän malli ja miehen malli ovat pojalle esimerkkinä. Toivoa vain sopii, että isä näyttää hyvää mallia pojallensa.

Lue lisää

eli kahden lapsensa yhteishuoltajuudesta luopunut isä on ottanut paljon suuremman kasvattajavastuun jälkikasvustaan olemalla kaikessa lastensa elämässä mukana, kuin se toinen yhteishuoltajaisä, jolla vastuu on siis suurempi kuin toisella. Käytäntö ratkaisee ei huoltajuusmuoto.

ero on tapahtunut jo ennen lapsen syntymää tai ehkä pikemmin mitään avioliittoa ei koskaan ole ollutkaan? Aika omituista.

Jos lapsi on nyt 12 vuotias, niin huoltajilla on kuuden vuoden kakku jäljellä. 18-vuotias on jo täysi-ikäinen ihminen.

jos kirjoitti:

ero on tapahtunut jo ennen lapsen syntymää tai ehkä pikemmin mitään avioliittoa ei koskaan ole ollutkaan? Aika omituista.

Jos lapsi on nyt 12 vuotias, niin huoltajilla on kuuden vuoden kakku jäljellä. 18-vuotias on jo täysi-ikäinen ihminen.

Lue lisää

esittämässä mielipiteitään siitä mikä on totta ja mikä ei.

Jos vahemmat eroavat ennen lapsen syntymää on mitä todennäköisempää, että virallinen ero ei tule ennen. 1-vaihe on ollut vasta menoilla, koska sekin on puolen vuoden mittainen ja raskaus kestää 9 kuukautta, josta osan aikaa äidin tietämättä.
Siis aviopuolisot ovat aviossa niin kauan kunnes virallinen ero on vahvistettu!

Toisekseen ei kai kukaan ole sanonut että lapsi olisi 12-vuotias?!?? Itse luin eilen viestin, jossa sanottiin että avioliitto kesti 12 vuotta. Mutta taitaapa olla tässäkin niin, että heti persettään jakavat yhärit eivät tajunneet ettei avioliiton pituus ole sivistyneillä ihmisillä sama kuin lasten ikä!!!!!!!!!!

jos kirjoitti:

ero on tapahtunut jo ennen lapsen syntymää tai ehkä pikemmin mitään avioliittoa ei koskaan ole ollutkaan? Aika omituista.

Jos lapsi on nyt 12 vuotias, niin huoltajilla on kuuden vuoden kakku jäljellä. 18-vuotias on jo täysi-ikäinen ihminen.

Lue lisää

...juu, vanhempien avioliittoa ei koskaan ollutkaan, ainoastaan lyhyt avosuhde, joka päättyi jo ennen lapsen syntymää. Aiemmin kirjoitin kyllä "uusiin naimisiin", mutta sillä viittasin vain tähän nykyiseen perheeseen, vaikka tuon ilmaisun toki voi ymmärtää niinkin, että nämä lapsen vanhemmat olisivat olleet naimisissa.

Ihmiset voivat päätyä yhteishuoltajuuteen jopa tällaisissa asetelmissa, niin harvinaista kuin se varmaan onkin.

Kovin monet täällä tuntuvat kauheasti kaipaavan lisätietoja vanhempien taustoista, menneisyydestä ja heidän päättyneestä suhteestaan, mutta tässä tapauksessa nämä asiat eivät oikeasti liity tähän kiusaamisoperaatioon.

Lähivanhemmalla kenties on vain päässään ollut joku lapsensa toiseen huoltajaan liittyvä kummallinen toive tai fiksaatio, joka ilmeisesti sitten murskaantui, kun lapsen vanhempi menikin naimisiin.

Yksi vaihtoehto on myös, että kyseessä on puhdas kateellisuus ja mustasukkaisuus tyyliin: "lapseni toinen huoltaja kuuluu minulle ja lapselleni, ei uudelle perheelleen". Vaikka uusi perhe on ollut etävanhemman elämässä jo 7 vuotta, kenties vasta naimisiinmeno jollain tavoin "realisoi" tämän tilanteen lähivanhemmalle.

Niin tai näin, en tiedä, eivätkä nämä asiat sinänsä ole oleellisia. Tärkeintä nyt olisi se, että etävanhempi saa kiusaamisen poikki ja lapsen tapaamiset pyörimään ilman kenenkään turhia sotkemisia.

laskupuuhissa ja kirjoitti:

esittämässä mielipiteitään siitä mikä on totta ja mikä ei.

Jos vahemmat eroavat ennen lapsen syntymää on mitä todennäköisempää, että virallinen ero ei tule ennen. 1-vaihe on ollut vasta menoilla, koska sekin on puolen vuoden mittainen ja raskaus kestää 9 kuukautta, josta osan aikaa äidin tietämättä.
Siis aviopuolisot ovat aviossa niin kauan kunnes virallinen ero on vahvistettu!

Toisekseen ei kai kukaan ole sanonut että lapsi olisi 12-vuotias?!?? Itse luin eilen viestin, jossa sanottiin että avioliitto kesti 12 vuotta. Mutta taitaapa olla tässäkin niin, että heti persettään jakavat yhärit eivät tajunneet ettei avioliiton pituus ole sivistyneillä ihmisillä sama kuin lasten ikä!!!!!!!!!!

Lue lisää

...mielestäni en missään viestissäni kirjoittanut, että näiden vanhempien suhde kesti 12 vuotta? He erosivat lyhyestä suhteestaan 12 vuotta sitten, jonkin verran ennen lapsen syntymää, kun lapsi oli jo aluillaan. Jos jonkun mielestä lapsen tarkka ikä on tässä niin tärkeää, niin ehkäpä sen voi tämän tiedon perusteella suunnilleen laskea...

aloittaja kirjoitti:

...juu, vanhempien avioliittoa ei koskaan ollutkaan, ainoastaan lyhyt avosuhde, joka päättyi jo ennen lapsen syntymää. Aiemmin kirjoitin kyllä "uusiin naimisiin", mutta sillä viittasin vain tähän nykyiseen perheeseen, vaikka tuon ilmaisun toki voi ymmärtää niinkin, että nämä lapsen vanhemmat olisivat olleet naimisissa.

Ihmiset voivat päätyä yhteishuoltajuuteen jopa tällaisissa asetelmissa, niin harvinaista kuin se varmaan onkin.

Kovin monet täällä tuntuvat kauheasti kaipaavan lisätietoja vanhempien taustoista, menneisyydestä ja heidän päättyneestä suhteestaan, mutta tässä tapauksessa nämä asiat eivät oikeasti liity tähän kiusaamisoperaatioon.

Lähivanhemmalla kenties on vain päässään ollut joku lapsensa toiseen huoltajaan liittyvä kummallinen toive tai fiksaatio, joka ilmeisesti sitten murskaantui, kun lapsen vanhempi menikin naimisiin.

Yksi vaihtoehto on myös, että kyseessä on puhdas kateellisuus ja mustasukkaisuus tyyliin: "lapseni toinen huoltaja kuuluu minulle ja lapselleni, ei uudelle perheelleen". Vaikka uusi perhe on ollut etävanhemman elämässä jo 7 vuotta, kenties vasta naimisiinmeno jollain tavoin "realisoi" tämän tilanteen lähivanhemmalle.

Niin tai näin, en tiedä, eivätkä nämä asiat sinänsä ole oleellisia. Tärkeintä nyt olisi se, että etävanhempi saa kiusaamisen poikki ja lapsen tapaamiset pyörimään ilman kenenkään turhia sotkemisia.

Lue lisää

kannattaa myös miettiä sitä, mitä lapselle tapahtuu jos lähivanhemmalle sattuu jotakin (kuolema). Pitää muistaa pitää lapsen paras aina mielessä, kyllä aikuinen asiat asioina kestää. Koskaan ei lasten takia kannata luovuttaa!

laskupuuhissa ja kirjoitti:

esittämässä mielipiteitään siitä mikä on totta ja mikä ei.

Jos vahemmat eroavat ennen lapsen syntymää on mitä todennäköisempää, että virallinen ero ei tule ennen. 1-vaihe on ollut vasta menoilla, koska sekin on puolen vuoden mittainen ja raskaus kestää 9 kuukautta, josta osan aikaa äidin tietämättä.
Siis aviopuolisot ovat aviossa niin kauan kunnes virallinen ero on vahvistettu!

Toisekseen ei kai kukaan ole sanonut että lapsi olisi 12-vuotias?!?? Itse luin eilen viestin, jossa sanottiin että avioliitto kesti 12 vuotta. Mutta taitaapa olla tässäkin niin, että heti persettään jakavat yhärit eivät tajunneet ettei avioliiton pituus ole sivistyneillä ihmisillä sama kuin lasten ikä!!!!!!!!!!

Lue lisää

Jos lapsen vanhemmat eroavat ennen lapsen syntymää, niin todennäköisesti silloin on ollut kyseessä avoliitto eikä erossa ole silloin ykkös- ja kakkosvaihetta.

Kai lapsi on noin 12 vuotias, jos erosta on 12 vuotta ja se tapahtui vähän ennen lapsen syntymää. 12 vuoden mittaisesta avioliitosta ei kukaan ole puhunut mitään.

laskupuuhissa ja kirjoitti:

esittämässä mielipiteitään siitä mikä on totta ja mikä ei.

Jos vahemmat eroavat ennen lapsen syntymää on mitä todennäköisempää, että virallinen ero ei tule ennen. 1-vaihe on ollut vasta menoilla, koska sekin on puolen vuoden mittainen ja raskaus kestää 9 kuukautta, josta osan aikaa äidin tietämättä.
Siis aviopuolisot ovat aviossa niin kauan kunnes virallinen ero on vahvistettu!

Toisekseen ei kai kukaan ole sanonut että lapsi olisi 12-vuotias?!?? Itse luin eilen viestin, jossa sanottiin että avioliitto kesti 12 vuotta. Mutta taitaapa olla tässäkin niin, että heti persettään jakavat yhärit eivät tajunneet ettei avioliiton pituus ole sivistyneillä ihmisillä sama kuin lasten ikä!!!!!!!!!!

Lue lisää

;))