Hyväksyykö Jumala lahkot?

MITÄ sanan ”lahko” kuuleminen tuo mieleesi?

Oudosti pukeutuneitten ihmisten ryhmiäkö laulamassa ja tanssimassa kadunkulmissa? Palvojajoukonko kumartamassa jotakin salaperäistä gurun kuvaa? Kauhistavia kertomuksiako kidnapatuista tai hyväksikäytetyistä lapsista? Vai ehkä hirvittäviä uutisia murhien sarjoista tai joukkoitsemurhista?

Valitettavasti tällaisia tietoja saadaan usein, ehkä liiankin usein. Sen vuoksi sana ”lahko” on alkanut merkitä useimmille ihmisille jotakin outoa, uutta ja ehkä uhkaavaa asiaa. Heidän mielestään kaikki sellaiset uskonnolliset ryhmät, jotka eivät kuulu niin kutsuttuihin vakiintuneisiin pääkirkkoihin, ovat lahkoja. Onko sellainen käsitys oikea? Ja mikä vielä tärkeämpää, onko se Raamatun näkökanta?

Juutalaiset uskonnolliset johtajat pitivät Paavalin ja hänen kristittyjen tovereidensa saarnaamaa sanomaa omien käsitystensä vastaisena ja siksi kuohuttavana. Niinpä nuo uskonnolliset johtajat leimasivat heidät lahkoksi. Mutta olivatko he siinä oikeassa? Varmastikaan eivät, sillä jos pidämme tuota ajattelutapaa oikeana, niin meidän pitäisi kutsua Jeesus Nasaretilaisen ja apostoli Paavalin saarnaamaa kristillisyyttä lahkolaisuudeksi.

Raamattu puhuu päinvastoin ”fariseusten lahkosta” ja ”saddukeusten lahkosta”. (Apostolien teot 15:5; 5:17) Miksi? Koska he valitsivat noudatettavakseen menettelytapoja tai uskomuksia, jotka poikkesivat Raamatun opetuksesta. Jeesus huomautti heidän virheestään sanoen: ”Te syrjäytätte taitavasti Jumalan käskyn pitääksenne perinteenne. – – näin te teette Jumalan sanan pätemättömäksi perinteellänne.” (Markus 7:9, 13) Vaikka he ajattelivat harjoittavansa vakiintunutta pääuskontoa, he olivatkin osa tuon ajan lahkoja.

Nuo omavanhurskaat uskonnolliset johtajat hylkäsivät Jeesuksen, koska he pitivät pikkutarkasti kiinni omista käsityksistään sen suhteen, mikä on oikein. Niinpä Jeesus sanoi heille: ”Tämän vuoksi minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tuottaa sen hedelmiä.” – Matteus 21:43.