tusinainsinööri vai DI?

Päteville löytyy töitä alalla kuin alalla. En tunne sua, joten on vaikea suositella yhtään mitään. Itse kirjoitin lyhyestä matikasta L:n ja silti oli tekemistä ammattikorkeamatikan kanssa, todennäköisesti yliopistolla olisi joutunut tekemään vielä enemmän.

"jos matematiikka on vähän heikoilla etkä ole halukas tekemään opiskelujesi eteen paljon rankkaa työtä."

No en sanoisi, että matikka mitenkään heikoilla on. Suht hyvällä lukemisella saapi helposti kasin kurssista kuin kurssista. Jos pistän kaiken likoon, niin uskon yltäväni jo ysiin. Laiskuus se vain on ollut estämässä tuota saavutusta, joka johtuu opiskelun päämäärättömyydestä. Nyt kun suurin piirtein tiedän mihin haluan, niin matikasta on kiinnostunut aivan uudella tavalla. Elektroniikka oli siitä mielekäs vaihtoehto, koska jo nuorena tilailin elektroniikkarakennussarjoja, jotka sitten tuli sitten yhdeltä istumalta rakennettua loppuun. Harkitsin jo yläasteella ammattikoulun sähköpuolelle lähtöä, mutta amis tuntui liian alentavalta paikalta. Pakko yltää vähintään yliopisto/amk-tasolle. Tietenkin pitäisi vähän miettiä muitakin vaihtoehtoja, joista joku paperi-insinööri tms saattaisi_ehkä_olla ihan kiinnostavaa.

Elektroniikkaa opetetaan näköjään aika harvoissa paikoissa. Ainoastaan Turun amk:sta olen pienen etsimisen jälkeen löytänyt koulutusta.

Ja mitä tulee tohon töiden saamiseen ulkomailta, niin mieluiten kyllä pysyisin täällä Suomessa, joka on kotimaani ja jossa kaikki sukulaiset ja ystävät asuvat. Toisaalta töiden tekeminen vaikka Ranskassa tai Saksassa vain kaunistaisi ansioluetteloa, joten silloinhan yhä paremmin sitä töitä löytäisi täältä.

Aki kirjoitti:

"jos matematiikka on vähän heikoilla etkä ole halukas tekemään opiskelujesi eteen paljon rankkaa työtä."

No en sanoisi, että matikka mitenkään heikoilla on. Suht hyvällä lukemisella saapi helposti kasin kurssista kuin kurssista. Jos pistän kaiken likoon, niin uskon yltäväni jo ysiin. Laiskuus se vain on ollut estämässä tuota saavutusta, joka johtuu opiskelun päämäärättömyydestä. Nyt kun suurin piirtein tiedän mihin haluan, niin matikasta on kiinnostunut aivan uudella tavalla. Elektroniikka oli siitä mielekäs vaihtoehto, koska jo nuorena tilailin elektroniikkarakennussarjoja, jotka sitten tuli sitten yhdeltä istumalta rakennettua loppuun. Harkitsin jo yläasteella ammattikoulun sähköpuolelle lähtöä, mutta amis tuntui liian alentavalta paikalta. Pakko yltää vähintään yliopisto/amk-tasolle. Tietenkin pitäisi vähän miettiä muitakin vaihtoehtoja, joista joku paperi-insinööri tms saattaisi_ehkä_olla ihan kiinnostavaa.

Elektroniikkaa opetetaan näköjään aika harvoissa paikoissa. Ainoastaan Turun amk:sta olen pienen etsimisen jälkeen löytänyt koulutusta.

Ja mitä tulee tohon töiden saamiseen ulkomailta, niin mieluiten kyllä pysyisin täällä Suomessa, joka on kotimaani ja jossa kaikki sukulaiset ja ystävät asuvat. Toisaalta töiden tekeminen vaikka Ranskassa tai Saksassa vain kaunistaisi ansioluetteloa, joten silloinhan yhä paremmin sitä töitä löytäisi täältä.

Lue lisää

Minusta ei sillä ole niin hirvittävästi väliä, minkä numeron lukiossa olet matematiikassa saanut, vaan sillä, miten hyvä pohja sinulla matematiikassa todella on. Tässä vaiheessa on tietysti turha yrittää rypistää lukion matematiikan numeroa paremmaksi, mutta asioita voi kertailla ja opetella matematiikan kurssien sisällön todella hyvin. Tästä on sitten apua ensinnäkin yo-kirjoituksissa, sitten pääsykokeissa ja lopulta aikomissasi insinööriopinnoissa, koska ainakin elektroniikan opinnoissa sinua heitetään tosi monella eikä nyt kovin helpollakaan matematiikan kurssilla. Kunnon pohja takaa, ettei sinun tarvitse enää siinä vaiheessa käyttää aikaa vanhan, jo osatuksi oletetun asian opetteluun, vaan voit täysillä panostaa uuteen.

Sattumalta tiedän, että niin yliopistossa kuten amk:ssakin tahtoo monella jäädä nuo matematiikan kurssit roikkumaan ja ne ovat melkoinen kiusa siinä vaiheessa, kun pitäisi opinnäytetyökin saada valmiiksi. Syinä tähän epäilisin olevan kaksi asiaa: Ensinnäkin lukion jälkeen matematiikan pohja on niin heikko, että uusien matematiikan asioiden oppiminen vie kohtuuttomasti aikaa, koska pitää opetella sekä perusasiat että uudet asiat. Toisena on motivaation puute ja väärä luulo siitä, ettei matematiikan kurssin asioilla ole käyttöä. Ammattiaineiden kursseissa pitää kuitenkin pystyä soveltamaan useimpia opetettujen matematiikan asioita, ja matematiikan opiskelu sitten siinä vaiheessa ammattiasioiden ohella tekee näistä kursseista raskaita. Tosin monille motivaatio matematiikkaan tulee tätä kautta, mutta jälleen on kyse myöhäisemmästä herännäisyydestä.

Syy siihen, että olen näin paljon jankuttanut matematiikasta, on se tosiseikka, että matematiikka on kaikissa insinööritieteissä käytettävä työkalu, jonka käyttö tulee hallita, ja että hyvin monilla on tekniikan opinnoissaan vaikeuksia matematiikan kanssa. Oli minullakin aikoinaan matematiikan kurssi, joka roikkui pitkään, ennen kuin ryhdistäydyin ja suoritin sen sitten kiitettävällä arvosanalla pois. Näin todella myös omakohtaisesti tiedän, mistä puhun.

Jep kirjoitti:

Minusta ei sillä ole niin hirvittävästi väliä, minkä numeron lukiossa olet matematiikassa saanut, vaan sillä, miten hyvä pohja sinulla matematiikassa todella on. Tässä vaiheessa on tietysti turha yrittää rypistää lukion matematiikan numeroa paremmaksi, mutta asioita voi kertailla ja opetella matematiikan kurssien sisällön todella hyvin. Tästä on sitten apua ensinnäkin yo-kirjoituksissa, sitten pääsykokeissa ja lopulta aikomissasi insinööriopinnoissa, koska ainakin elektroniikan opinnoissa sinua heitetään tosi monella eikä nyt kovin helpollakaan matematiikan kurssilla. Kunnon pohja takaa, ettei sinun tarvitse enää siinä vaiheessa käyttää aikaa vanhan, jo osatuksi oletetun asian opetteluun, vaan voit täysillä panostaa uuteen.

Sattumalta tiedän, että niin yliopistossa kuten amk:ssakin tahtoo monella jäädä nuo matematiikan kurssit roikkumaan ja ne ovat melkoinen kiusa siinä vaiheessa, kun pitäisi opinnäytetyökin saada valmiiksi. Syinä tähän epäilisin olevan kaksi asiaa: Ensinnäkin lukion jälkeen matematiikan pohja on niin heikko, että uusien matematiikan asioiden oppiminen vie kohtuuttomasti aikaa, koska pitää opetella sekä perusasiat että uudet asiat. Toisena on motivaation puute ja väärä luulo siitä, ettei matematiikan kurssin asioilla ole käyttöä. Ammattiaineiden kursseissa pitää kuitenkin pystyä soveltamaan useimpia opetettujen matematiikan asioita, ja matematiikan opiskelu sitten siinä vaiheessa ammattiasioiden ohella tekee näistä kursseista raskaita. Tosin monille motivaatio matematiikkaan tulee tätä kautta, mutta jälleen on kyse myöhäisemmästä herännäisyydestä.

Syy siihen, että olen näin paljon jankuttanut matematiikasta, on se tosiseikka, että matematiikka on kaikissa insinööritieteissä käytettävä työkalu, jonka käyttö tulee hallita, ja että hyvin monilla on tekniikan opinnoissaan vaikeuksia matematiikan kanssa. Oli minullakin aikoinaan matematiikan kurssi, joka roikkui pitkään, ennen kuin ryhdistäydyin ja suoritin sen sitten kiitettävällä arvosanalla pois. Näin todella myös omakohtaisesti tiedän, mistä puhun.

Lue lisää

DI:n hommia helpottaa huomattavasti jos perusmatematiikka pyörähtää ongelmitta. Jolleivät differentiaalimatikka ja sarjakehitelmät kuitenkaan luonnistu, niin onhan niihin kaavakirjat. Niitä vaan on työlästä ruveta töissä opiskelemaan, että parempi jos opit koulun penkillä.

Kokeile kepillä jäätä ja opiskele vuosi yliopistossa. Jos ei nappaa niin ainahan voit mennä korkeakouluun. Sieltä nousee ihan mukaviin hommiin porukkaa koko ajan.

Tupolev kirjoitti:

DI:n hommia helpottaa huomattavasti jos perusmatematiikka pyörähtää ongelmitta. Jolleivät differentiaalimatikka ja sarjakehitelmät kuitenkaan luonnistu, niin onhan niihin kaavakirjat. Niitä vaan on työlästä ruveta töissä opiskelemaan, että parempi jos opit koulun penkillä.

Kokeile kepillä jäätä ja opiskele vuosi yliopistossa. Jos ei nappaa niin ainahan voit mennä korkeakouluun. Sieltä nousee ihan mukaviin hommiin porukkaa koko ajan.

Lue lisää

Tuossahan noi kysymykset taisivat olla. Vois tota tkk:ta vielä harkita, vaikka kyllä se jo melko epätodennäköiseltä näyttää. Lyhyen matikan yo-kokeisiin aion kyllä panostaa ihan tosissaan, jotta siitä tulisi mahdollisimman totuuden mukainen arvosana, ja jolla voi sitten jo vähän tutkia miten se homma sujuisi tkk:ssa.

Tämän hetken suunnitelmat on kirjoittaa keväällä ylioppilaaksi ja tehdä sen jälkeen loppuvuosi töitä. Edelliset suunnitelmat olivat, että hakee erääseen amk:hon, jonne suht varmasti pääsee lukemaan matikan ja fysiikan kursseja Yheksi lukuvuodeksi. Sieltä sitten olisin jatkanut tkk:hon, mutta nythän suunnitelmat ovat muuttuneet.

Yksi työpaikka on jo varmasti tiedossa ja toiseen, parempi palkkaiseen voisi pyrkiä, joten ensi vuoden tienestit on vähintään 8500 euroa (ei sis. verovähennyksiä). Siinä olis ihan kivasti alkumassia opiskeluja varten, kun vanhemmat ei tule tukemaan mua millään lailla.

Sen jälkeen vuodeksi armeijaan ja sen jälkeen tammikuussa 2006 haetaan pääasiallisesti Turun amk:hon, vaikka kyllä sieltä tuo Tampereen tkk kanssa löytyy.

Vielä saa kommentteja lähettää, mutta jo nyt toivottelen kaikille hyvää joulua ja onnellista uutta vuottakin.

Jep kirjoitti:

Minusta ei sillä ole niin hirvittävästi väliä, minkä numeron lukiossa olet matematiikassa saanut, vaan sillä, miten hyvä pohja sinulla matematiikassa todella on. Tässä vaiheessa on tietysti turha yrittää rypistää lukion matematiikan numeroa paremmaksi, mutta asioita voi kertailla ja opetella matematiikan kurssien sisällön todella hyvin. Tästä on sitten apua ensinnäkin yo-kirjoituksissa, sitten pääsykokeissa ja lopulta aikomissasi insinööriopinnoissa, koska ainakin elektroniikan opinnoissa sinua heitetään tosi monella eikä nyt kovin helpollakaan matematiikan kurssilla. Kunnon pohja takaa, ettei sinun tarvitse enää siinä vaiheessa käyttää aikaa vanhan, jo osatuksi oletetun asian opetteluun, vaan voit täysillä panostaa uuteen.

Sattumalta tiedän, että niin yliopistossa kuten amk:ssakin tahtoo monella jäädä nuo matematiikan kurssit roikkumaan ja ne ovat melkoinen kiusa siinä vaiheessa, kun pitäisi opinnäytetyökin saada valmiiksi. Syinä tähän epäilisin olevan kaksi asiaa: Ensinnäkin lukion jälkeen matematiikan pohja on niin heikko, että uusien matematiikan asioiden oppiminen vie kohtuuttomasti aikaa, koska pitää opetella sekä perusasiat että uudet asiat. Toisena on motivaation puute ja väärä luulo siitä, ettei matematiikan kurssin asioilla ole käyttöä. Ammattiaineiden kursseissa pitää kuitenkin pystyä soveltamaan useimpia opetettujen matematiikan asioita, ja matematiikan opiskelu sitten siinä vaiheessa ammattiasioiden ohella tekee näistä kursseista raskaita. Tosin monille motivaatio matematiikkaan tulee tätä kautta, mutta jälleen on kyse myöhäisemmästä herännäisyydestä.

Syy siihen, että olen näin paljon jankuttanut matematiikasta, on se tosiseikka, että matematiikka on kaikissa insinööritieteissä käytettävä työkalu, jonka käyttö tulee hallita, ja että hyvin monilla on tekniikan opinnoissaan vaikeuksia matematiikan kanssa. Oli minullakin aikoinaan matematiikan kurssi, joka roikkui pitkään, ennen kuin ryhdistäydyin ja suoritin sen sitten kiitettävällä arvosanalla pois. Näin todella myös omakohtaisesti tiedän, mistä puhun.

Lue lisää

Kummallista kyllä jouduin tekemään matematiikan kurssien eteen luvattoman paljon töitä ja numerot olivat 1-2 amk ins. opinnoissa. Kuitenkin kaikissa ammattiaineissa niin teoria kuin käytäntöpainotteisissa numerot olivat 4-5. Ei ainakaan minun tapauksessani ollut paljon merkitystä matematiikan numeroilla.

Amisviiksi kirjoitti:

Kummallista kyllä jouduin tekemään matematiikan kurssien eteen luvattoman paljon töitä ja numerot olivat 1-2 amk ins. opinnoissa. Kuitenkin kaikissa ammattiaineissa niin teoria kuin käytäntöpainotteisissa numerot olivat 4-5. Ei ainakaan minun tapauksessani ollut paljon merkitystä matematiikan numeroilla.

Lue lisää

Varmasti tämäkin riippuu alasta, kone- ja rakennuspuolella amk-vaatimukset matematiikan osaamiselle ovat varmasti vähäisimmät. Kerroin tilanteen tuossa alussa lähinnä yo-opintojen kannalta, joissa myös ala vaikuttaa voimakkaasti matematiikan tarpeeseen: tuta:laiset eivät nyt paljon matematiikkaa tarvitse, mutta suunnittelupuolelle suuntautuvat alasta riippumatta enemmänkin.

Älä nyt turhaan matematiikoilla pelottele, ihmiset niitä ovat yliopistossa tähänkin saakka suorittaneet. Mutta kurssit voivat olla työläitä, jos asian ydin ei ole auennut.

Tarkoitukseni ei tuossa aiemmin ollut lainkaan pelotella matematiikan opiskeluilla, vaan tähdentää vain sitä, että kannattaa suorittaa kurssit aikoinaan ja pitää olla valmis tekemään asioiden eteen työtä. En ollut itsekään opiskeluaikoinani mikään matematiikkanero enkä ole sitä edes nyt, mutta hyvin olen matematiikan kanssa tullut toimeen kohtuullisen teoreettisiakin ongelmia ratkaistaessa.

Ei matematiikkakaan vaadi muuta kuin oikean asenteen asioiden opetteluun, ja joskus paljon työtä.

Viestisi selkeyttivät asioita sinnepäin, mihin ne kuuluvat eli ammattikorkeaan. Myönnettäköön, että minä en koskaan mikään työmyyrä ole ollut, vaikka pysty(i)n lukemaan kokeisiin tarpeeksi. Ja kerta kun käytännönläheisyys kiinnostaa kaikkein eniten, niin ehkä se amk-insinööriys on se minun juttuni ja lähempänä minun realistisia tavoitteita. JOS jostain kumman syystä ammattikorkea sujuu helposti - epäilen vahvasti ;D -, niin voin harkita TKK:un menemistä sen jälkeen. Ei siitä ainakaan haittaa ole.

Joten: EVTEK, täältä tullaan!

Moi vaan!

Suuri mysteeri on, että AMK olis käytäntö painotteinen. Itse olen ollut kohta 2 vuotta talon sisällä ja ainoat "käytännön hommat" ovat olleet valmistustekniikan labrat, joissa suoraan sanottua ei tehdä mitään "järkevää", oikeestaan vaan nähdään koneet livenä ja miten ne mahdollisesti toimii...Ja semmosia hommia on myös yliopiston puolella..Joten aika teoreettista hommaa se täälläkin on.

Ja mitä tulee siihen matikkaa, differenttiaali laskuja on vähemmän, (tarpeeksi niin niitäkin) mutta perus matikka pitää olla hyvin hanskassa muuten tulee suuria ongelmia. Niin ja yleensä ei tarvitse opetella kaavoja ulkoa..iso plussa...

PS: kannattaa mennä johonkin muuhun alaan kuin eletroniikkaan...esim. energiatekniikka, ukkoutuva ala

Juhani kirjoitti:

Moi vaan!

Suuri mysteeri on, että AMK olis käytäntö painotteinen. Itse olen ollut kohta 2 vuotta talon sisällä ja ainoat "käytännön hommat" ovat olleet valmistustekniikan labrat, joissa suoraan sanottua ei tehdä mitään "järkevää", oikeestaan vaan nähdään koneet livenä ja miten ne mahdollisesti toimii...Ja semmosia hommia on myös yliopiston puolella..Joten aika teoreettista hommaa se täälläkin on.

Ja mitä tulee siihen matikkaa, differenttiaali laskuja on vähemmän, (tarpeeksi niin niitäkin) mutta perus matikka pitää olla hyvin hanskassa muuten tulee suuria ongelmia. Niin ja yleensä ei tarvitse opetella kaavoja ulkoa..iso plussa...

PS: kannattaa mennä johonkin muuhun alaan kuin eletroniikkaan...esim. energiatekniikka, ukkoutuva ala

Lue lisää

"PS: kannattaa mennä johonkin muuhun alaan kuin eletroniikkaan...esim. energiatekniikka, ukkoutuva ala"

Tällä hetkellä enemmän mua kiinnostaa toi piirisuunnittelu, mutta pidetään toi muistissa. Missään nimessä tässä ei olla mukana varman työpaikan tai rahan perässä, vaan sen, mikä kiinnostaa. Tosin kyllä mua kiinnostaisi myös valokuvaus, mutta on paras ottaa järki käteen ja miettiä kuinka paljon töitä mä saisin valokuvaajana. Voisi mennä suurin osa ajasta työttömyyskortistossa, jota en halua lainkaan.

Periaatteessa mä en tiedä oikeata tietoa paljoakaan eri suuntausvaihoehdoista, joten lopullinen päätös suuntauksesta tehdään vasta amk:ssa tutustuttuani tarpeeksi niihin.

Aki kirjoitti:

"PS: kannattaa mennä johonkin muuhun alaan kuin eletroniikkaan...esim. energiatekniikka, ukkoutuva ala"

Tällä hetkellä enemmän mua kiinnostaa toi piirisuunnittelu, mutta pidetään toi muistissa. Missään nimessä tässä ei olla mukana varman työpaikan tai rahan perässä, vaan sen, mikä kiinnostaa. Tosin kyllä mua kiinnostaisi myös valokuvaus, mutta on paras ottaa järki käteen ja miettiä kuinka paljon töitä mä saisin valokuvaajana. Voisi mennä suurin osa ajasta työttömyyskortistossa, jota en halua lainkaan.

Periaatteessa mä en tiedä oikeata tietoa paljoakaan eri suuntausvaihoehdoista, joten lopullinen päätös suuntauksesta tehdään vasta amk:ssa tutustuttuani tarpeeksi niihin.

Lue lisää

Tite-puolelle älä mene inssikoulutuksessa.
Siellä on aika tavalla liikaa porukkaa.
Matematiikasta täytyy melkein nauttia, sillä vaikka pitäisikin tietokoneen näpräyksestä (tms. mitä luulisi tietotekniikaksi) yli kaiken - sitä ei tule eteen opinnoissa kuin nimeksi.

"Olen itse amk insinööri ja opiskelen nyt yliopistossa. Ikää on jo kertynyt 40 v. Hae ehdottomasti yliopistoon, se kannattaa. Mietit sitten matikkojen yms. vaikeuksia kun ne eteen tulee. Kova työ palkitsee! On kuitenkin eri asia olla DI kuin ins. amk. Työ mahdollisuudet paranee sekä uskottavuus. Amk:t kärsii opetuksen tason heikkoudesta, mikä luo tietynlaista epäluotettavuutta. Yliopistot ovat tasoltaan hyviä."

Minulle on jo selvinnyt, etten tule pärjäämään teknillisessä. Kuten pitkän matikan opettaja luonnehti amkin ja tkk:n eroja: "amkin matikka on kuin jäätynyt mäki, jota lasket alas. Tkk:ta se on silloin, kun yrität nousta sitä mäkeä ylös". Luulisi hänen tietävän jotain tkk:n "laskujen" tasosta.