erottamattomana osana Neuvostoliittoa.
Pääasia, että totuus tulee esiin.
Pääasia, että totuus tulee esiin.
Kekkonen piti Eestiä
------
8316
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
niin Uunipottu kritisoi jyrkästi 1986 Baltian maiden itsenäistymishankkeita
Toki kaikkien ETYK-maiden valtiopäämiehet, jotka olivat yksimielisesti päätösasiakirjan hyväksyneet, tunnustivat silloiset valtioiden rajat ja pitivät näin ollen Viroakin erottamattomana osana Neuvostoliittoa.
Sittenhän ei kannata erityisesti asiasta ketään syyllistää.
Ulkopolitiikka osaamattomien käsissä vie tuhoon samalla tavalla kuin talouspolitiikka taitamattomien käsissä. Jopa Erkki Tuomioja on oivaltanut jotakin: http://www.tuomioja.org/index.php?mainAction=showPage&id=1484&category=3
Kekkonen oli suurempi Viron ystävä kuin lööppipopulistit koskaan oivaltavat. Hän olikin mainio ulkopoliitikko.
Neuvostoliitto (kommunistit) rahoittivat Kekkosen vaalikampanjoita ja järjestelivät kansainvälisiä täsmäkoflikteja "Suomen tarpeisiin".
http://www.viro.org/kekkonen5-6-2000.htm
... N-liiton erottamattomana osana. Mutta Kekkonen teki Viroon vierailun -64 ja piti puheen Tarton yliopistossa. Se oli tärkeä tapahtuma virolaisten kansallistunnon heräämisessä. Tuon käynnin jälkeen avattiin suora matkustajalaivayhteys Helsingin ja Tallinnan välillä, mikä lisäsi ratkaisevasti kansojemme välistä yhteyttä lisäten virolaisten kansallistuntoa.
Sen sijaan Koivisto vielä 90-luvun alussa varoitteli Viroa itsenäisyyspyrkimyksistä. Mutta lopulta pääministeri Aho ryhtyi tukemaan Viron itsenäisyyttä ja sai lopulta myös Koiviston sille kannalle.
Kekkosessa eli presidenttinäkin 20- ja 30-lukujen heimoaate. Hän korosti vuoden 1964 vierailullaan virolaisuutta ja puhui asiansa viron kielellä. Toisaalta Kekkonen näki NL:n pysyvänä ja vain koko ajan vahvistuvana valtiona. Kekkosen mielestä virolaisten on vain syytä sopeutua kohtaloonsa osana Neuvostoliittoa ja edistää virolaista kulttuuria Virossa niissä raameissa kuin se oli mahdollista. Tämän vierailun jälkeen Kekkonen pääosin vaikeni Virosta, koska maltillinen suojasään johtaja Hrustshev syrjäytettiin ja NL:oon tuli tiukempi komento. Se ei enää jättänyt liikkumatilaa Viron vierailuille. Ja Kekkonen kyllä tiesi asioiden tärkeysjärjestyksen. Hänhän oli se Jari Tervon kuvaama Treblinkan leipuri kuten me muutkin suomalaiset, jotka hiljaisina hyväksyimme tämän politiikan.
Koiviston reaalipolitiittinen näkemys perityi Kekkoselta. Koivisto halusi katsoa kaikki kortit ennen kuin laittoi lisää panoksia pöydälle. Koiviston suhtautuminen Viroon ei ollut pahansuovaa, vaan kyse oli Kekkosen tapaan siitä, että hän asetti meidän suomalaisten edun etusijalla. Kun ei ollut ihan varmaa mihin tilanne ajautuu, silloin on parempi olla ottamatta kantaa ainakaan vahvempaa osapuolta vastaan. Koivisto tiesi, ettei Viro aiheuta Suomelle hankaluuksia, mutta NL niitä varmasti aiheuttaa, jos se ei romahdakaan.
Kekkonen olisi Koiviston tilalla toiminut täsmälleen samoin kuin Koivisto. Paavo Väyrynen kekkoslaisena vävypoikana tuki mieluusti Koiviston varovaista linjaa.