täällä pohjoisen perukoilla, missä marginaalinen pieni kansa elää toisiaan kyräillen ja kaltoin kohdellen, keskinäistä kateutta ja kaunaa tuntien ja keskenään kaikessa kilpaillen. Tämä kummallinen itseensä käpertynyt katajainen kansa, joka arvostaa urheilusuorituksia ja sisua, lukee Aku Ankkaa, Kalle Päätaloa ja Laila Hietamiestä, katsoo televisiostaan Salattuja elämiä ja pitää paukkujyvistä sekä elokuvista, joissa räjähtelee.
Vielä sata vuotta sitten tämä jälkijättöinen kansa eli savupirttien aikaa, liki kivikautisella kehitysasteella, ja nyt se kuvittelee, että kun se on luonnonkansojen tapaan maagisesti lumoutunut kaikista teknisistä vimpaimista ja leluista, se olisi myös kehittynyt kulttuurikansaksi. Kuitenkin se on yhä sydämeltään äärimmäisen raakaa ja kehittymätöntä, vihan ja taistelun motivoimaa joukkoa, jonka mielestä heikot sortukoot elon tiellä. Se nauttii lisääntyneestä aineellisesta hyvinvoinnistaan kyltymättömän kulttuuribarbaarin kiihkolla, ääriasenteet ovat sille tyypillisiä, ja yhteiskunnallisia kahtiajakoja se ei edes halua vältää. Voittajat voittakoot ja pakkasta pakoon pyrkineet luuserit mädäntykööt rappukäytäviin!
Tämän kansan väkivaltaisuutta on käytetty historiassa hyväksi, suomalaiset ovat olleet hyviä sotilaita, ja yhä sotilaskunnia on heille jotain joka menee yli kaiken ymmärryksen. On varmaan tälle kansalle pikemminkin onni kuin onnettomuus että se on saanut sotia. Sen kansallisrunoilijakin on uljaiden taistojen kuvaaja, sen kansallislaulu on sotaruno, urheilusankareidensa kunniaksi se soittaa Porilaisten marssia, ja jokaikinen itsenäisyyspäivä sen katsoo samat sotaelokuvat televisiostaan. Se että sen sotaseikkailut olivat vähäjärkisiä ja että se valitsi puolensa väärin, sitä se ei koskaan pysty itselleen tunnustamaan, niin kipeä on sen tarve olla omissa silmissään sankari.
Hengenelämänsä todellisista sankareista, niistä tiedemiehistä ja ajattelijoista, jotka maailmalla tunnetaan, suomalaiset eivät itse perusta - päinvastoin heitä suomalaiset vihaavat kuin ruttoa. Saat kysellä kauan ennenkuin joku vastaantulija tunnistaa nimen Edvard Westermarck, vaikka hän oli kansainvälisesti tunnetuin tiedemiehemme. On kuvaavaa että hänen kirjansa "Kristinusko ja moraali" käänsi suomeksi Väinö Meltti istuessaan sodan aikana pasifisminsa vuoksi vankilassa. Muiden hyvien suomalaisten ajattelijoiden, kuten Georg Henrik von Wrightin, koko tuotantoa ei ole toistaiseksi kannattanut edes kääntää suomenkielelle.
Taiteen suhteen on toteutunut sama kansallinen tragedia. Suomalaiset ovat syöneet ja mitätöineet oman aikansa nerot Aleksis Kivestä Aki Kaurismäkeen. Nyt täällä oikein virallisestikin on ruvettu suosimaan läpikaupallista elokuvatuotantoa, sille on jopa keksitty uusi kaiken oikeuttava nimi: yleisöystävällinen elokuvataide. Yleisöystävällinen elokuvataide. Ja täydestä menee.
Kun sodat oli käyty, Suomen oli pakko omaksua uusi suunta. Koko sotiaedeltänen ajan vallinnut yhteiskunnallinen poikkeustilanne, jossa köyhimmän kansanosan mielipiteet oli kriminalisoitu, ei voinut enää jatkua. Suomesta tuli muodollisesti demokratia - sisällöllisesti se ei sellaiseksi ole muuttunut tähän päivään mennessä. Paasikiven rohkea linja vakiinnutti uudet suhteet itänaapuriin, ja Kekkosen elämäntyökseen ottama päämäärä, kansan eheyttäminen, eteni kunnianhimoisesti. Mutta Kekkosen jälkeen presidentiksi noussut, rahatalouteen hurahjtanut pankkimies Koivisto onnistui hyvin lyhyessä ajassa saattamaan Suomen takaisin kahtiajaetun yhteiskunnan tilaan.
Nyt meillä on elettävänämme ehkä koko historiamme rajuin yhteiskunnallinen epätasa-arvo, toisaalla kaikella omaisuudellaan ja rahoillaan mauttomasti keikaroivat ökyrikkaat, toisaalla se tosiasia, että köyhimmän kansanosan keskimääräinen elinikä on taas kääntynyt laskuun.
Huonosti menee Suomi. Ei mitään aihetta juhlaan.
Vielä sata vuotta sitten tämä jälkijättöinen kansa eli savupirttien aikaa, liki kivikautisella kehitysasteella, ja nyt se kuvittelee, että kun se on luonnonkansojen tapaan maagisesti lumoutunut kaikista teknisistä vimpaimista ja leluista, se olisi myös kehittynyt kulttuurikansaksi. Kuitenkin se on yhä sydämeltään äärimmäisen raakaa ja kehittymätöntä, vihan ja taistelun motivoimaa joukkoa, jonka mielestä heikot sortukoot elon tiellä. Se nauttii lisääntyneestä aineellisesta hyvinvoinnistaan kyltymättömän kulttuuribarbaarin kiihkolla, ääriasenteet ovat sille tyypillisiä, ja yhteiskunnallisia kahtiajakoja se ei edes halua vältää. Voittajat voittakoot ja pakkasta pakoon pyrkineet luuserit mädäntykööt rappukäytäviin!
Tämän kansan väkivaltaisuutta on käytetty historiassa hyväksi, suomalaiset ovat olleet hyviä sotilaita, ja yhä sotilaskunnia on heille jotain joka menee yli kaiken ymmärryksen. On varmaan tälle kansalle pikemminkin onni kuin onnettomuus että se on saanut sotia. Sen kansallisrunoilijakin on uljaiden taistojen kuvaaja, sen kansallislaulu on sotaruno, urheilusankareidensa kunniaksi se soittaa Porilaisten marssia, ja jokaikinen itsenäisyyspäivä sen katsoo samat sotaelokuvat televisiostaan. Se että sen sotaseikkailut olivat vähäjärkisiä ja että se valitsi puolensa väärin, sitä se ei koskaan pysty itselleen tunnustamaan, niin kipeä on sen tarve olla omissa silmissään sankari.
Hengenelämänsä todellisista sankareista, niistä tiedemiehistä ja ajattelijoista, jotka maailmalla tunnetaan, suomalaiset eivät itse perusta - päinvastoin heitä suomalaiset vihaavat kuin ruttoa. Saat kysellä kauan ennenkuin joku vastaantulija tunnistaa nimen Edvard Westermarck, vaikka hän oli kansainvälisesti tunnetuin tiedemiehemme. On kuvaavaa että hänen kirjansa "Kristinusko ja moraali" käänsi suomeksi Väinö Meltti istuessaan sodan aikana pasifisminsa vuoksi vankilassa. Muiden hyvien suomalaisten ajattelijoiden, kuten Georg Henrik von Wrightin, koko tuotantoa ei ole toistaiseksi kannattanut edes kääntää suomenkielelle.
Taiteen suhteen on toteutunut sama kansallinen tragedia. Suomalaiset ovat syöneet ja mitätöineet oman aikansa nerot Aleksis Kivestä Aki Kaurismäkeen. Nyt täällä oikein virallisestikin on ruvettu suosimaan läpikaupallista elokuvatuotantoa, sille on jopa keksitty uusi kaiken oikeuttava nimi: yleisöystävällinen elokuvataide. Yleisöystävällinen elokuvataide. Ja täydestä menee.
Kun sodat oli käyty, Suomen oli pakko omaksua uusi suunta. Koko sotiaedeltänen ajan vallinnut yhteiskunnallinen poikkeustilanne, jossa köyhimmän kansanosan mielipiteet oli kriminalisoitu, ei voinut enää jatkua. Suomesta tuli muodollisesti demokratia - sisällöllisesti se ei sellaiseksi ole muuttunut tähän päivään mennessä. Paasikiven rohkea linja vakiinnutti uudet suhteet itänaapuriin, ja Kekkosen elämäntyökseen ottama päämäärä, kansan eheyttäminen, eteni kunnianhimoisesti. Mutta Kekkosen jälkeen presidentiksi noussut, rahatalouteen hurahjtanut pankkimies Koivisto onnistui hyvin lyhyessä ajassa saattamaan Suomen takaisin kahtiajaetun yhteiskunnan tilaan.
Nyt meillä on elettävänämme ehkä koko historiamme rajuin yhteiskunnallinen epätasa-arvo, toisaalla kaikella omaisuudellaan ja rahoillaan mauttomasti keikaroivat ökyrikkaat, toisaalla se tosiasia, että köyhimmän kansanosan keskimääräinen elinikä on taas kääntynyt laskuun.
Huonosti menee Suomi. Ei mitään aihetta juhlaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Lähes kaikkien aikojen mitalisadetus käynnissä.
Samaan aikaan jaetaan mitalisadettakin moninkertaisempaan tahtiin lopputilejä.
Eikä ihme, pelin henki selviää siitäkin, että mitalien saajien joukossa on Sammon 'emäntiäkin' joukolla irtisanonut, toissa vuonna ennätykselliset vuositulot 150 milj mk kuitannut 'Nalle' Wahlroos.
PS. Nalle on muistanut eläkeläisiä, nostamalla pankkitiskillä maksettavan laskun sampo-palkkion 6 euroon eli 36 mk pär yksi lasku.
Kyllä tästä kannattaa mitalilla palkita.
"Vielä sata vuotta sitten tämä jälkijättöinen kansa eli savupirttien aikaa, liki kivikautisella kehitysasteella, ja nyt se kuvittelee, että kun se on luonnonkansojen tapaan maagisesti lumoutunut kaikista teknisistä vimpaimista ja leluista, se olisi myös kehittynyt kulttuurikansaksi. Kuitenkin se on yhä sydämeltään äärimmäisen raakaa ja kehittymätöntä, vihan ja taistelun motivoimaa joukkoa"
Kulttuuria se on kivikautinenkin kulttuuri, ettei sen puoleen. Eikä muualla maailmassa ole sen kummempaa. Mainitseppa jokin sivistynyt kansa? Kyllä ihminen on elukka, ja sivistys on hyvin ohut kerros ihmisessä, joka kyllä tarvittaessa häipyy keneltä hyänsä, jos olosuhteet kovenenvat. Nyt Suomessakin on eletty 50 vuotta pullamössöhyvinvointia, joten kaikki eivät tätä usko.
Ja juhlaan on aihetta. Juhlat ovat iloisia ja piristäviä asioita.
todellakin häpeäisin silmät päästäni.
Mielestäni häpeä on turha tunne.
Nykyisin elintaso on korkeampi kuin ennen, joten sen puolestaKIN olisi nyt enemmän aihetta juhlaan kuin ennen.
jouduin viemään lapseni helsinkiläisen terveyskeskuksen päivystykseen aamuyöllä yllättävien, aivoperäisiksi määriteltävien oireiden perusteella. Kesti neljä tuntia ennenkuin saimme lääkärin häntä katsomaan. Hän ei saanut mitään kipulääkitystä vaikka tuskat olivat niin kovat että hänen sänkyynsä täytyi asentaa laidat ettei hän olisi pahoinvoinnissa kouristellessaan pudonnut vuoteesta. Lääkäri määritteli diagnoosiksi migreenin. Tiputusta ei päästy aloittamaan, koska henkilökuntaa ei ensin löytynyt tippaa asentamaan, ja kun löytyi, vasta kolmas hoitajatar osasi tuon yksinkertaisen toimenpiteen. Potilas kotiutettiin aamupäivällä vajaakuntoisena, ja kotona alkoivat oireet jälleen uudestaan. Toinen sairaala, toiset lääkärit, ja oikea diagnoosi vihdoin löytyi. Arvatkaa oliko kyseessä terveyskeskus?
Suomen tragedia on se että täällä maailman terveimmistä lapsista kasvaa maailman sairaimpia aikuisia. Rahaa täällä käytetään terveydenhoitoon per kansalainen vähiten miltei koko maailmassa. Ja kuunnelkaa poliitikkojen puheita! Elintaso on niin-ja-niin hyvä ja meillä menee hienosti, talous kasvaa ja blaa blaa blaa. Kuitenkin olennaisen tärkeät asiat ovat täydellisesti retuperällä. Ja niihin kuuluu myös se että kaikkein köyhimpien reaalinen elintaso ei enää useampiin kymmeniin vuosiin ole kohentunut tippaakaan.
Juhlikoot ne joilla on juhlimisen aihetta. Sitä epäilemättä monella omassa elämässään on. Minä en juhlisi, jos juhlisin, häpeäisin sydämeni pohjasta.
onko??? Varsinkaan tälläiseen juhlaan (itsenäisyyspäivä)...tuumaa
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1000000000000008&posting=22000000001781097
Mitä tuo haittaa? - MILLOIN SINÄ OLISIT TYYTYVÄINEN?
Vihje: et milloinkaan, aina on valittamista. Juhlan aihetta ei tule koskaan. Olet moukkamainen kateellinen narisija.
Ja Suomessa asiat ovat hyvin.
Entä milloin TE olisitte tyytyväisiä? Milloin TEILLÄ olisi asiat hyvin? Elintaso on noussut moninkertaiseksi viime vuosikymmeninä. Nykyään köyhätkin elävät kuin entisajan ruhtinaat.
Mutta te kateelliset paskat vertaatte itseänne VIELÄ rikkaampiin!
Ei muuta kuin silmät kiinni ja menoksi.
Unohda, ole onnellinen ja kiroa ne jotka eivät ole. Älä huolehdi. Tyytymättömillä ei ole mitään aihetta tyytymättömyyteen, kateelliset moukat.
Et ole yksin. Teitä on paljon. Minä ilmoitan vain että älkää laskeko minua mukaan. Minä en juhli.
Kansan köyhimmän kymmenesosan reaalinen elintaso on 90-luvulla laskenut. Myös keskimääräinen elinikä on kääntynyt nyt laskuun.
Sitä ennen köyhimpien reaalinen elintaso pysyi parikymmentä vuotta samana. Ilmiö on sama monessa maassa.
Sitten globaalikapitalismin läpimurron 80-luvun puolivälin jälkeen teollistuneista markkinatalousmaista ei löydy sellaista maata, jossa sen enempää talouden suoranaisena seurauksena kuin yhteiskunnan kautta toteutettujen tulonsiirtojen vaikutuksesta köyhimpien ihmisten elämä olisi reaalisesti parantunut.
virheellinen sellainen, on aika yleinen, johtuneeko yleistiedon puutteesta vai sen tiedon jakamisen puutteesta. Tosin jos on oikein valikoiva lukija, niin eihän sitä tietoa löydä...vaikka löytäisi, niin se menee jotenkin vaan ohi.
Katso vähän pitemmällä aikavälillä kuin 10 v, nilkki.
Ja Suomessa köyhätkin ovat rikkaita. Nyt ja 10 vuotta sitten.
Mitä sinäkin paska-aivo horiset?
niitä perus-pessimistejä jotka aina luulevat naapurilla menevän paremmin ja sen vuoksi naapurin oloja täytyy ihannoida ja jopa olla kateellinen, samalla vähätellen ja morkaten omia oloja.
Kerronpa sinulle pikku salaisuuden...sillä naapurilla on myös omat ongelmansa ja monesti suuremmat kuin täällä.
Älä sano että tiedät asioden olevan nuuaalla paremmin, koska et todellakaan tiedä, et voi tietää.