Sähköyhtiöiden miljoonavoitot

Kotitaloudet ja pienyrittäjät maksavat

Sähkön hinta on kotitalouksille puolta kallimpaa kuin teollisuudelle. Energiavero ei myöskään rasita teollisuutta.
Sähkönsiirtohinnat ovat teollisuudelle puolta pienemmät kuin kotitalouksille ja pienyrittäjille.

Kuluttajat, miten kauan me olemme tyytyväisiä tähän hintakiskontaan?

Sähköyhtiöt laskuttavat kuluttajia keskimäärin yli 2 euroa primearvon, joka on tällä hetkellä n. 4,1 c/kWh.

Fortum:
Yleissähkö   Alv 22 %   
Energia    6,24 c/kWh   
Perusmaksu   3,95 €/kk

Vattenfall on alentanut 24 kk:n sop. energian hintaa, vielä tammikuussa se tarjosi 6,20 c/kWH:lla 2-vuotista sopimusta.

Miksi sähköntarjoajien hintoja ei verrata sähkön maailmanmarkkinahintaan, primehintaan. Näin nähtäisiin, mitkä sähköyhtiöt kiskovat kuluttajalta eniten.
Sähkön prime-hinta lienee nykyään vähän päälle 4,1 c/kWH.

Sähkönsiirto hinnoissa on tuntuvia eroja. Ruotsalainen Vattenfall laskuttaa erittäin korkeaa siirtohintaa suomalaisilta. Voi niitä kuntia, jotka myivät sähkölaitoksensa vattenfallille ja sijoittivat entisen "sähkö-Samponsa" jopa islantilaisiin osakkeisiin.



   
Sähkönsiirron keskihinta oli 2006 = snt/kWh 5.83.

Sähkön kokonaishinta muodostuu kolmesta-neljästä tekijästä:
- energian hinta (Fortum ja Vattenfall markkinajohtajia, Vattenfallilla 10 sähkövoimalaitosta ja toiseksi suurin sähköverkko Suomessa)
- sähkönsiirto hinta
- energiavero
- eri yhtiöiden eri suuruiset perusmaksut

Kuluttaja voi kilpailuttaa vain ja ainoastaan energian hintaa. Sähkönsiirtohinnan päättää alueen sähköverkon omistaja. Energiaveron päättää hallitus ja nykyinen hallitus korottikin heti valtaan tultuaan KULUTTAJIEN energiaveroa.

Sähköyhtiöt ovat keränneet kohtuuttoman suuria, ansiottomia voittoja, kun ovat voineet sitoa sähkön hinnan päästömaksuja maksavaan energiaan.
Ja kuluttajat ovat maksaneet mukisematta.
Hallituksen neuvo on ollut kehoitus: KILPAILUTTAKAA. Kilpailuttamisen tuoma hyöty on pieni, koska siirtomaksuja eikä energiaveroa voi kilpailuttaa. Kilpailutus-kehoitukset ovat olleet naurettavia hallitukselta, joka on sallinut kuluttajien rahastuksen. Suomessa teollisuus maksaa energiasta vähän:


Iitin Sähkö on myynyt siirtopalvelua eri asiakkaille eri hintaan sähkölain vastaisesti (Energiamarkkinavirasto).

On oikein, jos hallitus vihdoin ja viimein puuttuu näihin sähköyhtiöiden hinnoitteluperusteisiin ja estää käsittämättömän kovan kiskomisen (energian ja siirtopalvelujen hintoina) kuluttajilta. Energian hinta on erittäin tärkeä Suomen kilpailukyvylle ja erittäin tärkeä tekijä laman poistotalkoissa. Pienyrittäjien konkurssit ovat kasvaneet 30 %:n vauhtia ja energian ylihinnoittelu on ollut yksi syy siihen.

***

Ruotsin kilpailuviraston mukaan sähköntuotanto on Pohjoismaissa keskittynyt liian harvoille tuottajille, jotka omistavat yhdessä suuria voimaloita.
Yhteisomistus mahdollistaa tuotantomäärien ja markkinahintojen ohjailun.
Kun kilpailun puuttuessa hinta määräytyy kalleimman tuotantomuodon mukaan, tuotantojärjestelyillä voidaan varmistaa markkinahinnaksi maksimi.
Tähän perustuu sähköyhtiöiden suuret voitot. Koska fossiilisten polttoaineiden päästöoikeudet nostavat kivihiilen tuotantohintaa, tässä järjestelmässä ne samalla nostavat siis yritysten voittoja kaikista energiamuodoista.

Suomessa Matti Purasjoki teki KTM:lle selvityksen syyskuussa 2006.
Sen sanoma oli sama kuin Ruotsin kilpailuviraston.
Purasjoki ehdotti Fortumin hallitsevan markkina-aseman rajaamista.
Hän ehdotti uutta valtion yhtiötä ja suurten voimaloiden yhteisomistuksen kieltämistä.

Fortum omistaa yhdessä ruotsalaisen Vattenfallin ja saksalaisen E.ONin kanssa ydinvoimaloita Ruotsissa ja venäläisten kanssa ydinvoimaa Venäjällä.

Ruotsin kilpailuvirasto pitää harkinnan arvoisena myös Vattenfallin pilkkomista useiksi yhtiöiksi, jolloin tuotanto, sähkön siirto ja myynti eriytettäisiin.

Kilpailuviraston selvityksen mukaan energia-alalle tarvitaan lisää kilpailua ja kapasiteettia.

Pohjoismaiset sähkömarkkinat ovat oligopoliset; niillä toimii vain kourallinen muita selvästi suurempia yrityksiä.

Viraston mukaan kilpailijoiden markkinoille pääsyä on helpotettava, ja jotta sähkön hinta pysyisi kohtuullisena on tärkeää varmistaa, että markkinat ovat mahdollisimman kilpailulliset.