Porvariston vallankumouspyrkimykset

Vouhkaaminen presidentin vallan kaventamisesta on meneillään. Erityisesti kokoomuksella on suorastaan sairaalloisen himon asteelle kohonnut hinku kaventaa presidentin valtaoikeuksia. Myös entinen presidentti Ahtisaari on kunnostautunut merkillisillä näkemyksillään asiasta. Samoin jotkut huru-ukon ikään ehtineet professorit ovat esiintyneet julkisuudessa valtaoikeuksien kaventamisen puolesta -luultavasti porvarit ovat tarjonneet heille pullakahvia ravintolassa. Keskusta yrittää ovelasti olla leimautumatta, vaikka tiettävästi puolueella on jo päätös osallistua vallankumoukseen.

Perusteluna valtaoikeuksien kaventamiselle on käytetty hokemaa, että valta siirtyisi hallitukselle ja pääministerille. Se olisi muka demokraattisen kehityksen suunta, kun pääministerille kasataan kaikki mahdollinen. Sitä taas, että valta on presidentillä, pidetään yksinvaltiutena. Parlamentarismi on uusi muotisana, jolla leikkausyrityksiä perustellaan.

Valitettavasti parlamentarismi ei tarkoita demokratiaa. Parlamentarismi voi aivan hyvin tarkoittaa myös itsevaltaa, yksinvaltaa, enemmistön diktatuuria. Demokratia sitä vastoin tarkoittaa sitä, että valta jakautuu tasaisesti. Kenelläkään ei demokratiassa ole yksinvaltaista asemaa. Siksi päivastoin valtaa pitäisi hajauttaa, ei kasata yhdelle taholle, siis nykypyrkimysten mukaisesti pääministerille.Pääministerille, joka osoitti, millaisiin toimenpiteisiin parlamentarismi voi lievimmilläänkin johtaa.

Porvarien vallan vahvistuminen valtiopäivillä selittänee paljon nykypyrkimyksiä presidentin vallasta riisumiseksi. Jos kaikki yhteiskunnallinen valta saataisiin hallitukselle, se merkitsisi totaalista kapitalistista valtaa yhteiskunnassa. Sen jälkeen kaikki olisi hallituksen peukalon alla, käytännössä talouselämän, jota porvaristo munaskuitaan myöten edustaa. Nyt talouselämän järjestöpomot voisivat kertoa huoliaan leppoisasti höyryävän kahvikupposen ääressä pelkästään pääministerille tarvitsematta enää kyyristellä presidentin pelossa.