Ludendorff käyttäytyi 1918

Kun keisarillinen Saksa oli 1917 sotilaallisesti murskannut itäisen päävihollisensa Venäjän, jossa oli tapahtunut ensin vallankumous (ja sen jälkeen erään pienen terroristiryhmän törkeä vallankaappaus), eikö Saksan olisi pitänyt käyttää vapautuneet reservit ja resurssit johonkin muuhun kuin Ludendorffin suureen offensiiviin (tai offensiivien sarjaan) länsirintamalla keväällä ja kesällä 1918? Pitkin vuotta 1917 ranskalaiset ja englantilaiset olivat verissään hakanneet päätään seinään Chemin des Damesin ja Ypresin suurtaisteluissa. Ranskan armeijan moraali oli lähes romahtanut. Se ei enää ollut hyökkäyskykyinen vaan odotti passiivisena amerikkalaisten joukkojen saapumista apuun länsirintamalle. Britit eivät edes Cambraissa olleet pystyneet käyttämään uutta tankkiasettaan oikein.

Mielestäni Saksan olisi pitänyt 1918 puolustautua ja vuodattaa siten Ententen veri kuiviin. Vaikka saksalaiset olisivat joutuneet hitaasti vetäytymään (kuten sodan viime kuukausina oikeasti tekivätkin), poltetun maan taktiikka olisi tehnyt liittoutuneiden etenemisestä helvettiä ja saksalaiset olisivat voineet pakottaa heidät maksamaan verisen hinnan joka neliömetristä.

Saksan voimat kuluivat 1918 Ludendorffin "rauhanoffensiiviin", joka oli kuin Kurskin ja Ardennien operaatiot seuraavassa sodassa: turhia hyökkäyksiä joilla kulutettiin oma operatiivinen reservi jota olisi pitänyt käyttää liikkuvaan syvyyspuolustukseen. Tosin Saksan asema 1943-1944 oli jo huonompi kuin sen tilanne 1918, ja sodankäynti oli 2. maailmansodassa liikkuvampaa. Sitä suuremmalla syyllä Ludendorffin olisi 1918 pitänyt luoda massiivinen syväpuolustuslinja, joka olisi kerta kaikkiaan tehnyt lopun ajatuksesta, että edes amerikkalaisten tuella oli saksalaiset mahdollista lyödä sotilaallisesti.

Ja voidaan kysyä kuten Ludendorff itse kysyi myöhemmin: oliko Saksan armeija sotilaallisesti lyöty edes marraskuussa 1918? Kotirintama petti. Sama olisi voinut tapahtua Ranskalle tai jopa Britannialle, jos liittoutuneet eivät olisi pystyneet heinäkuusta 1918 lähtien etenemään kohti Brysseliä (jota he eivät kuitenkaan saavuttaneet), millä oli huomattava moraalinen vaikutus.

Mikä olisi ollut todennäköinen tulos, jos Ludendorff olisi valinnut uuvutustaistelun suurhyökkäyksen sijasta? Haigin ja Pershingin (surkeita kenraaleja kumpikin) verisiä turhia hyökkäyksiä saksalaisten linjoja vastaan pitkin vuotta 1918 ja sitten aselepo, rauha lännessä periaatteella status quo ante bellum. Saksa olisi kenties voinut pitää idässä valtaamansa alueet, Puola ja Baltia olisivat jääneet sen intressipiiriin.

Kun Ludendorff päätti hyökätä 1918, hän toimi kuin Hitler ja tuomitsi Saksan keisarikunnan tuhoon. Ahneus voitti harkinnan. Kun Pariisi oli kuitenkin niin kutkuttavan lähellä, mutta senaikaisen sodankäynnin luonteen ja vallitsevien voimasuhteiden tähden oikeasti äärettömän kaukana.