Elinkeinoelämän Keskusliitto EK menneessä

Tähän tulokseen on tultava. EK lähtee siitä, että on palattava aikaan ennen talvisotaa, jolloin Suomessa ei rakennettu hyvinvointiyhteiskuntaa, vaan yhteiskuntaa, joka tekee kaikkensa ahneen yskityisen voiton maksimoimiseksi. EK ei edelleenkään, lamasta huolimatta hyväksy sitä tietoa, että se pelaa väärässä kaukalossa.

Lamat johtuvat, kuten nytkin, ahneudesta ja toisten hyväksikäyttämisestä. 1929 alkanut lama kertoi sen. 1991-1995 lama kertoi sen ja nyt tämä lama. Suomalainen suurpääoma ei pääse siitä likapyykistä eroon, että se täysin rinnoin oli tekemässä lamaan johtaneita toimia. Niidenkin joille etumerkiksi on pantu globaali.

EK toisella taholla puhuun Kokoomuksen suulla siitä, että vastuullisuus rakentuu yksilölliseen ahneuteen. On turvattava ensisijaisesti niiden elämä sekä omistus, jotka omistavat. Työvoima ei ole omistamista. Työvoima on vain väline, jolla on hintansa siinä kuin laitteilla ja koneilla joita työvoima pyörittää omistajien hyväksi.

Osakkeiden ja omaisuuden omistaminen on pieni osa siinä prosessissa, joilla työn tuloksia syntyy. Pääosan tekevät aivot, kädet ja jalat. Paras tulos Elinkeinoelämän Keskusliiton EK käsityksen mukaan syntyy, kun työlle määrätään sen keksimä hinta.

Vuosikymmenien ajan viisaat johtajat pitivät selviönä, että on huolehdittava tasapainosta työn ja omaisuuden välillä. Se merkitsi sitä, että tehtiin yhteiskuntasopimuksia. Ja ne ovat olleet menestyskertomus Suomessa.

Menestyskertomus ei sen sijaan ole ollut se, jota viimeisen kymmenen vuoden aikana Elinkeinoelämän Keskusliiton taholta harrastettu.