1.Vammaiset, jotka eivät pohdi näitä asioita
2.Sikiöt jotka kuolivat jo alkuvaiheissaan(esim. keskenmeno)
Mihin nämä joutuivat kun kuolivat, mikä on heidän tulevaisuus?
Terv:*höpisijä*
2.Sikiöt jotka kuolivat jo alkuvaiheissaan(esim. keskenmeno)
Mihin nämä joutuivat kun kuolivat, mikä on heidän tulevaisuus?
Terv:*höpisijä*
Vastaukset 11
Vanhimmat
3.Eräs sukulainen joutui synnyttämään kuolleen lapsensa. Mikä on tämän kuolleen lapsen tulevaisuus?
Haluaisin täsmällisen selityksen sille, miten Jumala huomio nämä kaikki "yksilöt"..
Terv:*Höpisijä*
Siinä oli jokin semmonen ajatus, että "mikään ei jää minulta huomaamatta...."..jne. Kuka ekaks löytää saa 10 pistettä ja papukaijamerkin..
Terv:*Höpisijä*
Jumala on viisaudessaan asettanut pelastumisen ehdoksi uskon. Ei tehdyn työn määrää tai älykkyyttä tai ulkoista olemusta, vain uskon.
Uskoa ei kukaan voi itsestään pinnistää, vaan uskon saa Jumalalta lahjaksi jokainen, joka sen suostuu vastaanottamaan. Jumala tarjoaa pelastusta jokaiselle.
Jumalan pelastuksen tarjous tulee jokaiselle henkilökohtaisesti ja jokaiselle sellaisella tavalla, jossa Jumala huomioi yksilön, ihmisen.
Näin ymmärrämme, että Jumala pystyy tarjoamaan uskoa myös koomassa olevalle tai pikku vauvalle. Raamattu kertoo miten Johannes täyttyi Pyhällä Hengellä jo äitinsä kohdussa, joten ihmisen pelastuminen ei ole Jumalan kannalta katsottuna riippuvainen ihmisen kehitysasteesta tai mistään ihmisen ominaisuudesta.
Miten kohtuun kuolleen sikiön elämä jatkuu kuoleman jälkeen? Millainen on kohtuun kuolleen sikiön TULEVAISUUS?
Terv:*Höpisijä*
...
Terv:*Hörppivä Höpä-äjä*
pelastuksen tie alkoi kaikille siitä kun nazaretilainen Immanuel (ihmisen Poika) julisti ilosanomaa kaikille myös kuolleille ,
"taivastenvaltakunta on tänään täällä" ,
ja elävät ja kuolleet vastaavat sanomaan
"ja meidän pelastus on tullut meidän vapahtajaltamme"
Olisi varmaan ihan mielenkiintoista keskustella siitä mikä vaikkapa vanhempien vaikutus on pienen lapsen elämään ja hänen tilaansa Jumalan edessä. Muistanet miten Raamatussa kerrotaan isien pahojen tekojen vaikuttavan tulevien sukupolvienkin elämään.
Aihe on kuitenkin niin herkkä, että sillä voi huomaamattaankin loukata muutenkin suuren menetyksen kokeneita ihmisiä ja siksi siitä on aika vaikea puhua. Tällaisissa aiheissa meidän on kuitenkin muistettava, että toisten ihmisten kohtalon julistaminen ei kuulu kenellekään ihmiselle, vaan yksin Jumalalle.
Siksi luulen, että tästä on vaikea enemmän spekuloida, me emme kuitenkaan voi tietää varmasti. Voimme silti lohduttautua sillä, että Jumala on ehdottoman rakkaudellinen jokaista ihmistä kohtaan ja Hänen ratkaisunsa perustuu oikeudenmukaisuuteen ja rakkauteen.
Niinpä ja sitten ne, jotka eivät kuuna päivänä ole kuulleet koko Jeesuksesta tai kristinuskosta.
Uskon ja toivon, että Jumala (mitä Jumalalla kukin tarkoitammekin) on niin oikeudenmielinen , että ei hän ketään rankaise.
Mihin menemme kuoleman jälkeen sen tietää yksin Jumala, sitä on mahdoton lähteä kysymään keltään ihmiseltä.
Usko on sitä mitä toivoo olevan. Ja ojentautumista sen toivon mukaan mitä ei näe.
Mikä lie suuren Luojamme suunnitelma?
Sinä nähtävästi ateistina et usko mihinkään muuhun kuin itseesi. Se on hyvä asia, sillä siitä se terve toisten ihmisten kunnioittaminen lähtee, uskosta itseensä ja rakkaudestaan itseään kohtaan.
Mutta niin ateistina kun annat tilaa uskoville ja heidän mielipiteilleen annan tilaa sinun mielipiteillesi ja kunniotan ainutlaatuista tapaasi uskoa.
Pidä sinä se mikä on sinulle hyväksi.
Se, että sinä et usko ja minä uskon ei tee meistä kummastakaan ihmisenä parempaa tai huonompaa.
Samalla viivalla olemme suhteessa elämään.
Näin ainakin toivon.
Olet aivan oikeassa, eikä meillä ole tarvetta ihmisenä alkaa selittelemään Jumalan aivoituksia. Jos sen teemme, asetumme Jumalan tasolle tai jopa yli. Toisia emme voi pelastaa, eikä meitä toinen ihminen, usko Jeesukseen riittää. Joten tärkein olisi hoitaa oma leiviskä. Tai käykö niin, että murehtiessamme toivottomia asioita, poltamme omankin pelastuksen. Tämä ei ole itsekästä asiaa vaan kertakaikkiaan vakava totuus.
Sanaa tulee julistaa siellä missä se mahdollista on. Tottakai, ei ketään saa tieten tahtoen jättää pimeyteen.
"Se, että sinä et usko ja minä uskon ei tee meistä kummastakaan ihmisenä parempaa tai huonompaa.
Samalla viivalla olemme suhteessa elämään.
Näin ainakin toivon. "
Olet oikeassa, ei toisen vakaumuksen arvosteleminen tuo ketään yhtään toista paremmaksi
"Usko on sitä mitä toivoo olevan.Ja ojentautumista sen toivon mukaan mitä ei näe."
Oliko tuo lause suoraan raamatusta?
Jos oli, niin pistää miettimään onko usko sitten vain jokaisen omia (turhia?)toiveita ja kuvittelua?
Asiahan on nimittäin silleen että jos ihminen tarpeeksi vahvasti uskoo/kuvittelee jonkun asian todeksi, niin se on hänelle täyttä totta.
Jopa näkee ja kuulee sellaista mitä toiset ihmiset ei näe eikä kuule.
Esim joissain sairauksissa esiintyy tällaista.
Eikä tartte sairaskaan olla.
Voisiko siis olla että kaikki on vain kuvitelmaa ja toiveita?
Toivon ettei näin ole mutta epäilyjä tulee..
Olet oikeassa, esim. alkoholisoitunut kuulee ääniä ja näkee pikku- ukkoja. Selvistäkin päin. Niin eikä tarvitse kuin yhden illan juomingit niin aamulla "musiikki" soi korvissa ja äänet korostuvat.