Pressojen puheita peilaten!

Mikään ei muutu maailmassa, vaikka vastaajina oli sentään väkeä, joka oli poiminut mansikoita tai tiskannut ulkomailla. Yksi kolmesta oli selkeästi länsimielisin varmaan sen vuoksi, että hän oli työnsä vuoksi joutunut elämään paljon muualla.

Nuorissa kysyjissä oli aatelisia isäinpoikia, joiden kynsien alla ei ole koskaan ollut multaa. Sinihomeista juustoa kylläkin, mutta ainoastaan pieniä määriä. Eipä ihme, että lehdistömme on hampaatonta, kun nuortenkin sanailijoiden ote on lepsu. Ainoa poikkeus oli ulkomailta kotiutunut pakolainen, joka ylisti nobelistiamme, vaikka toinen sanaili siihen malliin, ettei auktoriteetteja pidä uskoa liiaksi.

Anna meikäläisen kaikki kestää! Yksi puhui toki Manusta, mutta korjasi presidentti Koivistoksi, vaan selkeästi nyt demareilla on taas halu saada jokukuka tuttavallisesti nimitettyä presidentiksi. Oli siis Manu ja Mara muumimamman vieraina, kun kysyjinä oli sinihomeista juustoväkeä pakolaisten lisänä, vaan pahvisaulia vieroksutaan yhä ihan samalla tavalla kuin reissumiestäkin.

Presidentti Tarja Halonen muistutti, että me olimme ruotsalaisten päsmäröimiä aina 1800-luvun alkupuolelle asti. Sen jälkeen oli autonomia ja viimein itsenäisyys, jonka jälkeen kahinoitiin sisäisesti. Lisäksi oli muka kaksi sotaa, vaan enpä tiedä, oliko ainoastaan yksi, koskapa talvisotakin oli osa toista maailmansotaamme.

Jollain tavoin tuumiskelin, että viimein rouva presidentti on lukenut historiansa joltain tuttavalliselta sanailijalta, vaan enpä halua nostaa kenenkään häntää liiaksi. Virheineen päivineen ihan hyvä ja lyhyt kuvaus, vaikka unohtuikin limittää kaksi sotaa yhdeksi kokonaisuudeksi.

Historioitsijat pitäisi saada nyt töihin, sillä menneisyydessämme on liiaksi tarinoita, joilla ei ole lainkaan todellisuuspohjaa. Ruotsikot ovat jeesustelleet kaiken uskopohjaisiksi mietteiksi, joissa lietsotaan vainoa itänaapuria kohtaan. Ahtisaari ei muuten tainnut kehaista naapureitamme, vaikka muut pressoista siten tekivät.

Älkää ihmeessä sortako suomalaisia ainakaan sen enempää kuin meikäläistä, joka on saanut tulla toimeen pyhällä hengellä vuosikausia. Onneksi on ollut tilapäistöitä silloin tällöin - joskus Ruotsissa asti, että olen jotenkuten selvinnyt. Ahtisaarelle sanoisin, että älä ihmeessä kannusta ihmisiä itsenäisiksi, sillä meillä vainotaan kaikkia, jotka pyrkivät kaivamaan edes hitusen totuutta valheiden alta.

Juu! Jotkut valitsevat seuransa jo isänsä pöksyissä, kun syntyvät kultalusikka suussaan, vaan presidenttimme muisteli, kuinka hän oli muun muassa ulkoministerinä Ahtisaaren aikaan. Ja neuvoi sitten, että kannattaa valita, kenen kanssa on juttusilla, jotta pääsee nauttimaan lopulta vallastakin.

Että sellaista! Ahtisaari ei ilmeisesti halunnut toiselle kaudelle, koska demarit eivät valinneet häntä ehdolle, vaan siihen nostettiin nykyinen päsmärimme. Silti ihmetytti, että presidenteistä henkisesti kaikkein aktiivisin vaikutti olevan juuri Ahtisaari, sillä hän istui keskellä ja vastasi usein ensimmäiseksi. Manu tietysti alkoi jaarittelunsa vähätellen, kuten aina on tehnyt.

Hyviä ystäviä siis kaikki tyynni! Suomalaisia vähäteltiin koko ajan, mutta siihen osaan olemme tottuneet jo kauan sitten, joten mitään uutta ei ilmennyt auringon alla. Kieletkö rikkaus? Yksi puhui enemmän engelskaa kuin suomea, kun halusi vaikuttaa muita viisaammalta. Ilkesi Ahtisaari jopa kysyä häneltä suomennosta, vaikka hyvin kait itsekin tiesi vastauksen. Ja moni ymmärsi, että puhuja on viisas, koska osasi puhua siten, ettei Pihtiputaan mummokaan tajunnut sanoja.

Mistä ihmeestä ulkomaalaiset tunnistaa, jos he värjäävät tukkansa vaaleaksi, ja paasaavat suomea jopa paremmin kuin ruunebergi, joka taalasi svenskiä? Tukan värjäys pitää lailla kieltää, mutta yksi pieni poikkeus pitää sallia, sillä harmautuessaan hiukset muuttuvat liian trendikkäiksi, minkä vuoksi oman värin palautus on tarpeen.

Ei siinä ole laitaa, että oman perimänsä muuntaa muuksi kuin se on. Jos on lapsena oppinut puhumaan hoon päälle, se pitää osata sitten aikuisenakin. Ettei käy kuin porilaiselle, joka määkitteli siihen tapaan, että lampaat juoksivat hänen perässään lyhentäen askeltaan samoin kuin kyll'maarittajat sanojaan.

Pressa toitottaa alvariinsa koko elämänajan kestävästä oppimisesta, vaan se ei ole millään muodoin mahdollista. Hyväpalkkaisten on helppo nauttia lepotuolissaan sivistyksestä, vaan päivänsä raskaissa töissä puurtava lyö monella tapaa kaiken läskiksi iltasella. Turhapa on äänestääkään, jos siitä ei ole hyötyä muille kuin poliitikoille. Että sellaista se on köyhän osa!

Ahtisaari on selkeä puheissaan vaatien muilta sellaista, mihin itse ei pysty, koskapa on tukeva yksilö. Silti huolehtii nuorison kunnosta ja kyvystä käydä armeija läpi. Ilmeisen ahkera henkisen saran puurtaja, joka luottaa enemmän itseensä kuin muut. Länsimielisin presidenteistä ja ilmeisesti työsarallaan saamiensa kokemustensa perusteella natohalukkain.

Koivisto on perinteinen suomalainen mies, jonka ylitse ei kävellä helposti. Luottaa Haloseen mitä ilmeisimmin enemmän kuin uskotaan, koska uskoo puolueen kasvattavaan voimaan. Karsastaa sellaisia, joilla ei ole poliittista taustaa tukenaan. Jyrämäinen, joka piilottaa huumoriin tuskansa.

Halosella on taipumusta ihmisyyteen, joka on Suomessa harvinainen piirre johtajissa. Hän nojautuu puolueensa tukeen, minkä vuoksi oppositiolla on valtaa eräissä kysymyksissä enemmän kuin kuvitellaan. Taustavoimana mitä mainioin presidentti heille, jotka ovat vuosituhansien ajan joutuneet alistetuiksi jonkin erityispiirteensä vuoksi.

Demaripressojen aikana Suomen maaseudun alasajo on toteutettu järjestelmällisesti, ja on ihan ihme, kuinka nopeasti pienet kylät ja koulut kauppoineen ja posteineen saatiin konkurssiin. Kekkosen yksinvaltiuden aikana moinen ei olisi onnistunut, mutta toki nyt on poliittisesti monin verroin helpompaa kuin tuohon aikaan.

Pienissä kylissä oli myös ongelmia, joita on vaikea jopa muistella. Kukapa tiesi aina, kenen lapsi syntyi kenellekin, jos nuorehko tyttönen pamahti paksuksi? Tai oli isiä, jotka veivät poikalapsensa halkotöihin kesäisin korpeen, kuten Pallaksen Kivijärvelle tai Matorovaan, missä lapsen sielu joutui koville.

Erityisesti hänellä, joka joutui isänsä vihan kohteeksi koko ajan. Esikoispoikaa sen sijaan lellittiin, kuten kuvaan kuuluu. Tiedä sitten, pitäisikö Suomen valtio vetäistä moisten vuoksi oikeuteen näin jälkikäteen, jotta asiat tulisivat julkisiksi.

Vanginvartija-isä ei ole kaikkein mukavin kaveri, jos hän on väkivaltainen. Sitä voi lapsi joutua viettämään halkopinon päällä yönsä, kun toinen ajaa humalassaan häntä ensin takaa kaminan ympäri miehistötuvassa. Mutta levätköön rauhassa hänkin, sillä elämässä jotkut joutuvat kokemaan kovia, minkä vuoksi äkämystyvät liiaksi.

Sepä siitä ihmisyydestä, josta Halonen kantaa kauheaa huolta, sillä aivan samoin yhä jossain on isiä ja äitejä, jotka viispiittaavat omista jälkeläisistään. Ovat orjia, joista on taloudellista hyötyä. Sellaista se elämä voi olla.