Runopa hyvinkin runo
Kuljen tietä lemminkäisen,
Tiedän minne tieni vie,
Joskus sivuun itsenäisen,
Miehen askeletkin vie.
Paljas varvas-katsokaapas,
Tallaa polun itselleen,
Astumaan ei raskas saapas,
Pääse kaarisillalleen.
Jälkeähän sammalikkoon,
Seurattavaksi ei jää,
Mies kun painuu kanervikkoon,
Omaan maahan häviää.
Eldoradoon itse luotuun,
Toteenko vai unelmaan?
Ylhäältäkö käsin suotuun,
Vaiko itse kasvavaan?
Pallo kiitää avaruutta,
Olen osa taivasta,
Kaipaisinko jotain uutta,
Tuskasta ja vaivasta.
Haikaile en taivaallista,
Ilman siipiäkin on,
Lentäminen mahdollista,
Kautta krematorion.
Kuljen tietä lemminkäisen,
Tiedän minne tieni vie,
Joskus sivuun itsenäisen,
Miehen askeletkin vie.
Paljas varvas-katsokaapas,
Tallaa polun itselleen,
Astumaan ei raskas saapas,
Pääse kaarisillalleen.
Jälkeähän sammalikkoon,
Seurattavaksi ei jää,
Mies kun painuu kanervikkoon,
Omaan maahan häviää.
Eldoradoon itse luotuun,
Toteenko vai unelmaan?
Ylhäältäkö käsin suotuun,
Vaiko itse kasvavaan?
Pallo kiitää avaruutta,
Olen osa taivasta,
Kaipaisinko jotain uutta,
Tuskasta ja vaivasta.
Haikaile en taivaallista,
Ilman siipiäkin on,
Lentäminen mahdollista,
Kautta krematorion.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sanoja vain
Olet kyllä muuten fiksu
Mutta maailma on ihmeellisempi tuotos
Loppua ei kannata edes mainitakaan, kaikkien parhaaksi, ystävä hyvä.