kirjoittaa tämän, vaikka en ole aikonut paljastaa tätä koskaaan.
Joitain vuosia sitten heräsin jonkinlaiseen valvetilaan. En nähnyt mitään, kuulin vain kauan aikaa ääniä ja yritin ajatella, että mitä tässä oikeen tapahtuu.
Yhtäkkiä tunnistin nuo äänet ja ne oli askeleita ja pakkaslumesta lähtevää narisevaa ääntä.
Tajusin kulkevani pimeässä ja takaani tulevista äänistä päätellen minulla oli matkakumppaneita mukana. Saavuimme metsänreunaan koska pimeys vain yltyi. Kun pysähdyimme, niin tuli hiidenhiljaista, joka puolella oli täysi hiljaisuus ja pimeys.
Mietin siinä turvallisuutta, jota tunsin kaikesta huolimatta. Sitten havahduin siihen, kun kuulin pokasahan sahaavan puuta ja hyvin pian kuulin kun kirveellä pienittiin niitä puita.
Kun puita oli tarpeeksi, niin täytimme reput puilla ja lähdimme kulkemaan eteenpäin sanaakaan sanomatta toisillemme.
Saavuimme aamunkoitteessa vanhalle ja hylätylle kyläkoululle. En tiennyt oliko se kyläkoulu, mutta siltä se ainakin näytti. Mieleni teki kysyä sitä, mutta en oikein voinut, koska en halunnut rikkoa niin harmoonista ilmapiiriä turhilla kysymyksillä.
Menimme kyläkouluun sisälle. Siellä oli evakkoja, tunnistin ne vain heti, sanoja ei tarvittu. Jätimme polttopuut heille ja katsoimme hetken miten he laittoivat kyläkoulua parempaan asumiskuntoon. Siellä oli sanoinkuvaamatoman hieno ja harras tunnelma, siellä oli Talvisodan henki kaksinkertaisena.
Olot oli siellä vaatimattomat, mutta henki oli hyvä. Se oli parasta, mitä olen kokenut.
Kukaan ei käskenyt siellä toistansa, sillä kaikki tiesi mitä piti tehdä ja kaikki teki mielellään tehtävänsä.
He tarjosivat meille jotain syötävää.( en muista tarkalleen) Peseydyimme ja saunoimme. (en muista tarkalleen)
Sitten meidän oli aika lähteä jonnekin. Katseemme vain kohtasivat ja siitä ymmärsimme, että on aika jättää heidät hetkeksi.
Joitain vuosia sitten heräsin jonkinlaiseen valvetilaan. En nähnyt mitään, kuulin vain kauan aikaa ääniä ja yritin ajatella, että mitä tässä oikeen tapahtuu.
Yhtäkkiä tunnistin nuo äänet ja ne oli askeleita ja pakkaslumesta lähtevää narisevaa ääntä.
Tajusin kulkevani pimeässä ja takaani tulevista äänistä päätellen minulla oli matkakumppaneita mukana. Saavuimme metsänreunaan koska pimeys vain yltyi. Kun pysähdyimme, niin tuli hiidenhiljaista, joka puolella oli täysi hiljaisuus ja pimeys.
Mietin siinä turvallisuutta, jota tunsin kaikesta huolimatta. Sitten havahduin siihen, kun kuulin pokasahan sahaavan puuta ja hyvin pian kuulin kun kirveellä pienittiin niitä puita.
Kun puita oli tarpeeksi, niin täytimme reput puilla ja lähdimme kulkemaan eteenpäin sanaakaan sanomatta toisillemme.
Saavuimme aamunkoitteessa vanhalle ja hylätylle kyläkoululle. En tiennyt oliko se kyläkoulu, mutta siltä se ainakin näytti. Mieleni teki kysyä sitä, mutta en oikein voinut, koska en halunnut rikkoa niin harmoonista ilmapiiriä turhilla kysymyksillä.
Menimme kyläkouluun sisälle. Siellä oli evakkoja, tunnistin ne vain heti, sanoja ei tarvittu. Jätimme polttopuut heille ja katsoimme hetken miten he laittoivat kyläkoulua parempaan asumiskuntoon. Siellä oli sanoinkuvaamatoman hieno ja harras tunnelma, siellä oli Talvisodan henki kaksinkertaisena.
Olot oli siellä vaatimattomat, mutta henki oli hyvä. Se oli parasta, mitä olen kokenut.
Kukaan ei käskenyt siellä toistansa, sillä kaikki tiesi mitä piti tehdä ja kaikki teki mielellään tehtävänsä.
He tarjosivat meille jotain syötävää.( en muista tarkalleen) Peseydyimme ja saunoimme. (en muista tarkalleen)
Sitten meidän oli aika lähteä jonnekin. Katseemme vain kohtasivat ja siitä ymmärsimme, että on aika jättää heidät hetkeksi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
olen jo alustavasti tuhertanut paperille pokasahan mallia, monta kuukautta sitten ja selittänyt pojalleni, että olisi hyvä jos veistotunnilla yrittäisi tehdä oikeen kunnon pokasahan, täytyy vaan käydä R-kaupasta ostamassa terä. jotenka ihan samalta tuntuu ja Herra kyllä kehoittaa omiaan. ;)
mukavaa kuunneltavaa ja mietinkin silloin, että malttaisinko kukaan edes laittaa moottorisahaa käyntiin, vaikka olisikin bensaa.
etukäteen. Suvussani on enneunien näkijöitä. Ja näin itsekin, ehkä perintönä. Niissä on sellainen tunne, ettei niitä saisi kovin levitellä. Mutta kun tulin uskoon, niin rukoilin pois kaikki, mitkä ei olisi Jumalasta. Vauhti on vai kiihtynyt. Ja useimmat ovatkin em. jälkeenpäin selitettävän symboolisia. Kuten WT:n iskukin kuukautta aikaisemmin.
Psykologisesti selitettävät unet erotan kyllä pääosin toisistaan. Mutta profeetallisiksi en mene mitään sanomaan, jos ei ole Jeesuksen todistusta. Muttakun rukoilee toisten puolesta, niin näytetään selvästi toisen hengellinen ja muukin tila. Silloin yleensä rukous on toiminut välittömästi.
Profeetan tehtävä onkin lähinnä olla sielunhoitaja ja lähimmäisen parhaaksi saada jumalalta "neuvoja". Vuosiviikkojen ennustelemisesta en ymmärrä paljoakaan, enkä Danielin kirjaa. Käsittääkseni sinettiä ei ole vielä avattu? Sen olen oppinut, ettei pidä tehdä pidemmälle meneviä johtopäätöksiä, mitä Herra antaa ymmärtää.
"Vuosiviikkojen ennustelemisesta en ymmärrä paljoakaan, enkä Danielin kirjaa. Käsittääkseni sinettiä ei ole vielä avattu? Sen olen oppinut, ettei pidä tehdä pidemmälle meneviä johtopäätöksiä, mitä Herra antaa ymmärtää. "
Niinpä Uuden Testamentin kirjoittajat antoivatkin Danielin kirjalle sellaisen jatkokertomuksen alun josta on riittänyt sepittelemistä n,2000 vuodeksi.
Vaikka Danielin kirja on jo silloin ollut elettyä historiaa,uskonnon käsitteisiin sidottuna.
Mutta sinä Daniel, lukitse nämä sanat ja SINETÖI tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy(Dan.12:4).
Niin hän sanoi:"Mene Daniel, sillä ne sanat pysyvät lukittuina ja SINETÖITYINÄ lopun aikaan asti(Dan.12:9).
...eikä yksikään jumalaton ymmärrä tätä, mutta TAIDOLLISET YMMÄRTÄVÄT(Dan.12:10)
Ja ennen kaikkea terän jako on tärkeää. Löysin vuosia sitten metallinkeräyslaatikosta rautasahan, joka kuitenkin rupesi jumittamaan, kun aloin sahailemaan sillä. Kääntelin terät tongeilla hieman ulospäin. Sen jälkeen sahailin pitkään sillä teroittamatta sitä.
Tällä sahalla sahailin vanhoja kuormalavoja polttopuiksi viimeksi eilen. Olen opetellut sahaamaan myös vasemmalla kädellä, kun oikea käsi väsyy.
Tällaisia käytännön taitoja on nyt hyvä opetella. Kaupasta ostetuissa terissä saattaa olla liian vähän jakoa terillä. Samaten jako kapenee vähitellen käytössä, joten teriä joutuus taas uudelleen kääntelemään.
kyseessä voi olla ns."unihalvaus";
että ei voi puhua "halvaus" ymmärrän toki kyllä.
se oli kammottavaa. Tämä oli erilaista, hyvin erilaista, joten en mieltänyt tätä unihalvaukseksi.
Tämä näky tai uni on hyvin monikerroksellista ja siinä on monta tietoisuuden tasoa.
Muistan hyvin, miten alkeellista ja vaatimatonta tuolla kyläkoululla oli. Siellä ei ollut sähköä, vesijohtoa, eikä viemäriä. Käymäläkin sijaitsi ulkorakennuksessa, samoin alkeelliset pesutilat ja sauna.
Kyläkoulun piha oli lumenpeitossa, ainoastaan portaat oli luotu lumesta, muuten pihassa oli vain ihmisten kulkureitin jäljet.
Ajoneuvoja ei ollut ja ihmiset liikkuivat ainoastaan jalan.
Hengessäni kysyin, että miksi he olivat tulleet näin autioon ja karuun paikkaan?
Sain vastauksen, että: Tämä paikka on heille annettu; ja muut paikat ovat jo aivan täynnä evakkoja.
kommentoida tuota. Kun itsellä on uninäky, saman tyyppinen ympäristö. -Olin kesällä yksin(?)kyläkoulun asuntolassa, kun sisään astui n.kaksi ja puoli metrinen laiha mieshahmo kumarassa. Hän oli rauhallinen ja turvallisen oloinen. Hän ei sanonut suullisesti mitään, vaan puhui hengessä. Säikähdin ja kysyin häneltä:"Ovatko venäläiset tulleet?"-Ei, hän vastasi hengessä. "Ovatko saksalaiset tulleet," kysyin.-Ei, hän vastasi.
Sitten hän viittosi ulos kesäiseen ulkoilmaan ja sanoi:"Pitäisi alkaa pikkuhiljaa lähteä!" Hän vei pihalle, missä seisoi punaisen ristin(?) auto, mitä olen nähnyt vain Israelissa. Hän kehoitti katsomaan kleinbussin keulaa, missä oli punainen risti. Samassa hän hävisi. Annettiin ymmärtää, että se olisi enkeli. Tästä on tasan kaksi vuotta aikaa. Koin, että täältä ollaan "pian" lähtemässä, mutten tiedä mihin, milloin ja miten. Tempauskin tulee mieleen, mutta sekin on vain arvailua.
ja joillakin olla enteellisiä, mutta ne ovat hyvin kuvainnollisia. Vaikeita ymmärtää ennen kuin tapahtuneen jälkeen. Toisaalta voi olla kysymys siitä, että informaatio, niin negatiivista kuin se on ajatellen maailman tilannetta, aiheuttaa unia. Johtuu siitä, että ihminen automaattisesti purkaa alitajuista stressiä ja mahdollisia pelkoja tai epävarmuuttaan unina.
Vain aika näyttää, kumpi oli tässäkn kysymyksessä. Muuten, varaudun minäkin kaiken varalta sellaiseen tulevaisuuteen, jossa kaupan hyllyt on tyhjät ja pankkiautomaatit eivät toimi, eikä valot syty katkaisinta kääntämällä, tai muutenkaan.