Kuntosalien sopimuksista:

Eräät kuntosalit soveltavat sääntöä, minkä mukaan sopimus voidaan purkaa, tai sopimukseen liittyviä epäkohtia puida ainoastaan "asiakas tapaamisessa", mikä pitää sopia etukäteen. Kuluttajaoikeuden linjauksissa on todettu, että sopimusehtojen mukainen
vaatimus, että irtisanominen edellyttää käyntiajan varaamista, voidaan
pitää Kuluttajasuojalain 3§ mukaisena kohtuuttomana sopimusehtona.

Jos sopimuksessa lukee, että sopimus on 12 12kk, miten määräaika monissa sopimuksissa on kirjattu, on määräaikaisuus tulkittava siten, että sopimus jatkuisi uudella
12 kk jaksolla, mikäli kuluttaja ei reagoi ensimmäisen 12 kk jakson
aikana. Monesti tällaiset määräaikaissopimukset ovat epäselviä ja tällöin niitä tulkitaan aina
laatijansa vahingoksi, ei kuluttajan.

Irtisanomisajoista on olemassa selkeä kanta, että yli
kuukauden mittainen aika on kohtuuton kuluttajan kannalta.

Kuluttajaoikeuden linjauksista on ollut voimassa 2003 vuoden versio, joka pitäisi olla jokaisella kuntosalilla tiedossa. Tammikuussa on julkaistu tarkennettu luonnos
kuntosalien sopimusehtojen tulkitsemisesta kuluttajansuojalain säännösten
perusteella. Sieltä löytyy kanta määräaikaisuuksiin ja sopimuksen purkamisessa esiintyneisiin epäselvinä pidettyihin
kohtiin. Laki on ollut voimassa koko ajan ja ko. lakitekstiä on tarkennettu
juuri tällaista tarvetta varten.

Kuntosaleja yms. kuluttajasuojalain harmaalla alueella tasapainoilevia yrityksiä vastaan pitää taistella. Tällaisten yritysten toimintaperiaate perustuu siihen, että asiakasta pyritään vedättämään juuri niin paljon, kuin asiakas antaa itseään vedättää, eikä nosta vastalausetta, tai pidä kiinni lain suomasta kuluttajaturvasta. Tällaiset yritykset nojaavat juuri siihen olettamukseen, että yksittäinen kuluttaja ei nouse heitä vastaan. Kun reklamaatioita tulee riittävästi, ko. yritykset nostavat profiiliaan vain sen verran, että harmaa alue kapenee ja asiakkaat jatkavat rahojensa kantamista yritykseen.

Kuka vain voi tehdä millaisia sopimuksia tahansa, mutta sopimus itsessään ei voi rikkoa Suomen perustuslakia. Vetoaminen allekirjoitettuun sopimukseen ja/tai sopimusehtojen lukematta jättämiseen on turhaa, jos em. premissi edes osin täyttyy.