Kommunistisen NL:n naapurimaissa

On mukava lukea, kun joskus joku pystyy selvästi ja lyhyesti kertomaan totuuden, silloin kun se on näin ilmiselvä.
Asiaan ei tarvitse sekoittaa mitään Suomen "syyllisyyksiä esim. sotiin, koska sellaisia syitä ei ole.
Kiitos

Kirjoitusketjun aloittaneen käsitykset asioista ovat kovin asenteellisia, poliittisia mielipiteitä. On hieman vaikea ymmärtää, miksi kirjoittaja tuputtaa tällaisia käsityksiä palstalle, jossa käsitellään historiaa. Viime vuosisadan historiasta on saatavissa paljonkin tutkimustietoa. On myös paljon sellaista tutkimustietoa, josta historioitsijat ovat varsin yksimielisiä. Kun jostakin asioista voidaan sanoa, että vallitsevan käsityksen mukaan asia on niin tain näin, ollaan jo lähellä sitä, että tietoa voidaan pitää faktana. Sen sijaan asenteelliset mielipidekirjoitukset harvoin sisältävät totuuden siementäkään, kun niissä lähtökohtana on pyrkiä osoittaa jonkun osapuolen olleen totaalisesti oikeassa ja jonkun toisen taas totaalisesti väärässä. Yhteiskunnat eivät ole rakentuneet näin kaksijakoisesti, hyviksi ja pahoiksi. Tällainen astelma voi olla tuttua vain sarjakuvamaailmasta ja äärimmäisestä poliittisesta retoriikasta, jota ovta harjoittaneet esim. Hitler, Stalin ja George W. Bush.

Jos lukee esitettyjä väitteitä, ne on sangen helppo osoittaa paikkansa pitämättömiksi. NL:lla oli välillä erittäinkin hyvät suhteet naapurimaihinsa. Toisen maailmansodan jälkeen neuvostojoukot otettiin vastaan vapauttajina useissa itäisen Euroopan maissa. Näissä valtioissa kuten Tshekkoslovakiassa kommunistit saavuttivat suuren kansansuosion juuri siksi, että olivat taistelleet saksalaisia vastaan. NL:n ja Suomen suhteet kehittyivät myös erittäin hyviksi Paasikiven ja Kekkosen aikana. Suomi oli esimerkki markkinatalousmaasta, joka kykeni elämään hyvissä väleissä naapurinsa kanssa. Tästä oli meille myös suurta taloudellista hyötyä, kun idänkauppa veti ja loi meillä siten mahdollisuuksia yrittäjyydelle ja työlle. Suomi kykeni siis markkinatalousmaana myymään lännelle ja clearing-kaupan kautta itään. Tällaista erityisasemaa ei muilla länsivaltioilla ollut. Kaupankäynti oli Suomelle erittäin edullista, kun me kykenimme viemään NL:oon täysin bulkkituotteita kuten sukkahousuja, verkkareita ja kenkiä hinnoilla, joita mikään markkinatalouden säännöillä toimiva taho ei olisi kuuna päivänä suostunut ostamaan. NL:ssa oli tietoinen pyrkimys propangasyistä tehdä Suomesta mallivaltio, joka kykeni yhteistyöhön sosialistijärjestelmän kanssa.

NL ei ole ollut kovinkaan usein sodassa naapurimaidensa kanssa. Toisessa maailmansodassa NL kävi sotia naapurivaltiotansa Suomea vastaan sekä puolustautui Saksan hyökkäykseltä. Sen jälkeen NL ei tainnut osallistua suoranaisesti muihin sotiin kuin sotaan Afganistania vastaan, mikä oli tietysti suuri virhe. Verrattaessa toisen suurvallan eli Yhdysvaltain käymin sotiin, NL oli harvoin sodassa kenenkään kanssa. USA sen sijaan soti pitkään mm. Koreassa ja Vietnamissa.

Suomen ja NL:n välisten sotien väitettystä perussyystä ei ole esitettävissä juurikaan historiallista dokumentaatiota. Historian tutkimuksessa on painotettu suurvaltojen turvallisuusintressejä ja luonnonrikkauksien äärelle pääsemistä imperialististen sotien perussyinä. Suomi ei ollut houkutteleva kohde kuin turvallisuuspoliittisista syistä.

Suomi ei suinkaan pakottanut NL:a rauhaan sen paremmin 1940 kuin 1944. Talvisodan lopulla suomalaissten tilanne oli huono ja rintamat olisivat voineet kevään aikana murtua. NL oli nujertamassa Suomen, ei kolmessa päivässä eikä kahdessa viikossa, mutta noin puolessa vuodessa. Suomen pelasti se, että NL pelkäsi Suomen hyväksyvän länsivaltojen tarjoaman avun. Se pakotti NL:n rauhaan ja Suomen siihen "pakotti" Saksa, joka lupasi Suomelle hyvityksen korkojen kera. Vuonna 1944 Suomen pelasti kilpajuoksu Berliiniin. NL ei halunnut sitoa joukkojaan Suomeen, koska täältä käsin ei Berliiniä saavutettaisi. Suomen vastarinnalla oli tietysti tässä myös paljon merkitystä. Koska Suomea ei voitu kovin helposti valloittaa, oli NL:n kannalta järkevää solmia rauha. Tässä NL teki yksinkertaisen intressivertailun. Piruako se jotain suoperäistä Suomea tavoitteli, kun oli vanha Eurooppa haarukassa. Suomalaisilla on taipumus ylikorostaa merkitystään. Meidän suomalaisten silmin nähtynä Suomi on toki tärkeä paikka. Mutta kun sitä katsotaan muualta, se ei ole kovin houkutteleva missään suhteessa. Juuri syrjäinen asemamme ja luonnonrikkauksien puute on taannut sen, että olemme voineet pysyttää muiden maiden milenkiinnon toisaalla ja säilyä itsenäisinä. Vain joku Grönlannin kaltainen alue on tässä meitä vielä paremmassa asemassa.

Suomalaiset haluavat mielellään kokea saavuttaneensa torjuntavoiton NL:sta. Sehän on tietysti jotenkin myyttisen sankarillista. Tosiasiassa me saamme kiittää Stalinia siitä, että häneltä löytyi kuitenkin vielä sen verran suhteellisuudentajua ja järkeä, että osasi asettaa asiat tärkeysjärjestykseen. Jos Suomi olisi ollut korkealla sijalla tässä tärkeysjärjestyksessä, meidät olisi aivan varmasti vallattu. Jos Saksan sotakoneisto ei kyennyt vastustamaan venäläisiä, kuinka siihen olisi pystynyt Suomi. Me olimme Stalinin silmissä vasta kaukana mitalisijojen ulkopuolella hänen tärkeysjärjestyksessään ja se pelasti meidät. Jos me olisimme olleet panssarien kulkureitillä Berliiniin, meitä ei olisi mikään pelastunut. Nimenomaan tähän samaan Urho Kekkonen pyrki viisaasti koko presidenttikautensa ajan. Hän pyrki tekemään Pohjolasta mahdollisimman mielenkiinnottaman alueen suurvaltojen silmissä. Sen vuoksi hän ehdotti mm. ydinaseettoman vyöhykkeen perustamista Pohjolaan. Tässä on se historiallinen viisaus, huono sija suurvaltojen rankingissa.

"Ja Suomi pakotti NL:n rauhaan keväällä 1940 ja kesällä 1944 "

Mistäs korkkarista sinä olet historiasi lukenut?