Puhdas suomalainen ruoka

" Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila, kesk., teillähän oli tämä tämmöinen työryhmä joka tutki suomalaisen ruuan hinnanmuodostusta ja sitä, mikä taho on hyötynyt ruuan hinnan jatkuvasta noususta?

- Semmoinen oli niin.

- Vielä viime vuonna totesitte työryhmän työhön liittyen, että "elintarvikeala kaipaa myös avoimempaa hintainformaatiota elintarvikeketjun sisällä, jotta jokainen ketjun osa saisi riittävän korvauksen toisten kärsimättä. Tällä hetkellä monia ihmetyttää yhtälö, jossa ruuan hinta on noussut, mutta samalla tuottajahinnat polkevat pitkälti paikallaan ja toisaalta päivittäistavarakauppaketjut ilmoittavat hyvistä tuloksista."

- Voi olla että noin olen jossain sanonut, voi olla etten ole. Sanoma usein vääristyy matkalla, ja media ei tunne vastuuta toiminnastaan. En nyt lähde spekuloimaan siitä mitä on joskus jossain tullut puhuttua, se ei vie hankettani eteenpäin.

- Ja nyt pari päivää sitten haastattelussa kun asiaa teiltä suoraan kysyttiin, vastasitte seuraavasti: "Emme hae syyllisiä, mitä kenenkin taskuun on mennyt. Tiedän kyllä vastauksen, mutta en suostu vastaamaan, koska se ei vie hankettani eteenpäin."

- Se on meidän kaikkien etu.

- Mitä tuolla oikein tarkoitatte? Mikä tämä hankkeenne sitten on, ja mikä sitä vie eteenpäin? Esimerkiksi sekö että pari isoa kaupan ryhmittymää nostaa katteitaan pilviin keskinäisillä kartellisopimuksilla?

- Se on meidän kaikkien etu.

- Kaikkien etu? Miten se voi olla tuottajan tai kuluttajan etu?

- En minä tiedä. Tuntui vain niin hienolta sanoa noin.

- Mikä tämä teidän hankkeenne sitten on?

- Työryhmä ryhtyy nyt pohtimaan keinoja nostaa suomalaisen ruuan statusta niin, että kuluttaja olisi valmis maksamaan siitä. Voisi puhua brändäyksestä. Ruuan hinta saadaan kohtuulliseksi tuotantoketjun kaikille osapuolille pienellä nousulla. Kyse on vain muutamista senteistä esimerkiksi sianlihan kilohintaa kohden. Kyse on niin pienistä marginaaleista, että kuluttaja ei sitä edes huomaa. Eihän ne ole mitään ennenkään huomanneet. Opettelisivat nyt ensin edes lobbaamaan, aina kun kävelisivät maa- ja metsätalousministeriön ohi, kuuluis vatast: "Leippä." Siitä voisi aloittaa.

- Mitenkäs sitten tämä kanatiloilla juuri nyt paljastunut salmonellaepidemia? "Puhdasta kotimaista ruokaa" - näiden tilojen kanat ovat saaneet rehua joka on ollut Brasiliasta peräisin, ei siis kotimaista. Kuinka tällaisella nostetaan suomalaisen ruuan brändiä?

- Kuluttajat voivat olla rauhallisia, koska ongelma on voitu sulkea tilatasolle, kuten jo olen todennut. Siellä nyt tilatasolla muutama tuottaja perheineen on vatsa ruikulilla, mutta kyllä se siitä. Jos on ummetusta ollut niin korjaantuu sekin tässä samalla ilman kalliita lääkkeitä joilla voi olla sivuvaikutuksia ja kaikkea. Ja onhan meillä aina ollut vakiintuneet ja toimivat suhteet Brasiliaan ja sen ystävälliseen kansaan, perustettiinhan sinne aikoinaan suomalainen ihanneyhteiskunta Penedokin, jossa vielä tänä päivänä puhutaan suomea ja tanssitaan tanhuja. Ja onhan meille tänne Pohjan perille kulttuurivaihtona tullut tämä brasilialainen vahauskin - voin rekommendeerata. Ja sambakerhoja suuriin ja keskisuuriin kuntiin ja kuntayhtymiin. Minä uskon, ja minä toivon, että tämä rehujupakka ei muodostu maittemme välisen ystävällisen kanssakäymisen esteeksi millään tasolla sen enempää taloudellisesti kuin kulttuurisestikaan.

- Entäs tämä juttu kun on paljastunut että suomalaisen HK:n omistamissa teurastamoissa on Ruotsissa keitetty sikoja elävältä?

- Itsekin sikatilallisena tiedän kyllä millaisia veijareita possut voivat olla, niiden eräs mielileikki on piilosillaolo. Aina kun tulee kotiin, saa etsiä liinavaatekaapista tai lämpöpatterin takaa, missä milloinkin nämä vekkulit ovat, ja sitten minun kuuluu olla muka hämmästynyt kun sitten "löydän" heidät! Tämä on tunnetusti eräs sikojen mielileikki. Luulisin, että Ruotsissa on käynyt valitettavasti niin että jotkut possut ovat piiloutuneet kattiloihin jotka ovat sitten ennen lämmitysproseduurin käynnistämistä jääneet tutkimatta ja näin on traaginen onnettomuus päässyt tapahtumaan. Tietääkseni kaikki teurastamot on nyt ohjeistettu pitämään sioille nimenhuuto ennen kuin uunit ja kattilat käynnistetään. Näin varmistetaan, ettei kukaan ole enää lymyilemässä.
Toinen vaihtoehto tietenkin on, että siat viisaina eläiminä ovat tajunneet oman roolinsa tässä ruokaketjussa, eivätkä ole halunneet passiivisina odotella vääjäämätöntä tapahtuvaksi vaan ovat päätyneet tällaiseen järkyttävään tekoon eli hengen riistämiseen itseltään kiehuvaan veteen loikkaamalla. Vaikkemme oman eettisen vakaumuksemme mukaan voisikaan tällaista hyväksyä, on kuitenkin ajateltava että se on kulloinkin kyseisen sian henkilökohtainen ratkaisu jota meidän kaikesta huolimatta tulee kunnioittaa.
Kuluttaja toimii parhaiten jos tästedes tarttuu eritoten keittokinkkuun, siivuina tai palana, vakavana ja hartaalla mielellä ja syö sen eräänlaisena muistoateriana. Näin siat olisivat itsekin toivoneet.

- Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila, kesk., kiitos haastattelusta.

- Kiitos".