Miksi uskovaiset pelkää kuolemaa?

kristinusko perustuu juuri kuoleman pelkoon.

Ei niinkään fyysisesti vaan siten että pelkää menettävänsä kaiken (hyvän) kokemansa ja hyvät muistot ja ennen kaikkea mahdollisuudet vaikuttaa etenkin siihen mitä on jälkeensä jättänyt.

Sivujuonteena joillain voi olla myös elämän halu.

Kristinuskossahan tarjotaan ikuista elämää.

No se helevettihän pelottee niin pirkaleesti! siellä käristetään pärskarvoja ha harpillakin tökitään vielä jo valamiiks kipiäta ihhoo! marypaksteri sano jotta helevetis tuntoaistiki on vielä muanpäällistä tarkempi ja polttaminen koskoo niin pirusti jo tiälläki!

Moniko meistä tietää tai on kuullut miltä kuoleminen tuntuu (siis ilman tapaturmaa tapahtuva)? Tottakai sellainen pelottaa. Eikä ole monikaan tullut ajan tuoltakaan puolelta kertomaan mitä kuollessa tapahtuu.

Sitten Raamatussa on eräs kohta että taivaaseen eksyy kuokkavieraita kutsuvieraiden mukana, ja nämä heitetään ulos. Sitä kai moni uskovainen pelkää, ettei olisikaan kutsuttu, se on sitä ihmisen epäuskoa, ja jos ei usko tunnu riittävän, niin on vain luovutettava asiansa Jumalan haltuun ja toivottava parasta.

Liha ei peri koskaan taivas-osuutta ja se taistelee loppuun saakka vastaan, eli ei hyväksy Jumalan ilmoitusta ja sitten liha voi ja pelkääkin kuolemaansa, mutta Henki jonka olemme armosta uskon kautta Kristukseen saaneet, ei pelkää päästä "kotiin", vaan paremminkin huudahtaa, "tule Herra Jeesus Kristus, omasi noutamaan.

Luultavasti monet pelkäävät opetuksen tähden, jota ovat saaneet. 'Helevetin' hirmuisuus kun on tuodaan melkein käsin kosketeltavaksi, niin kyllä se väkisinkin vaikuttaa.

Luterilaisessa virsikirjassa oli ennen virsi, joka kuului osastoon "Onneton iankaikkisuus".
Virsi on nykyisin nro 615 ja osaston nimikin on muutettu. Virren tekijä on ruotsalainen Lasse Lucidor, oikealta nimeltään Lars Johansson (1638-1674), joka viihtyi juomaveikkojen seurassa ja sepitti myös juomalauluja.

Nykyisin virsi on lyhennetty eikä sisällä enää yhtä kauheaa pelon lietsontaa kuin alkuperäinen, mutta kyllä säkeistö 4 varsinkin lapsen ja nuoren korvin kuultuna voi olla melkoista ahdistusta aiheuttavaa.

Ah, värisevät kaikki jäseneni,
kun ajatuskin tunkee lävitseni:
voi pimeyttä ilman valoa,
voi valitusta vailla toivoa!

http://evl.fi/Virsikirja.nsf/d43296c5d54e5d8dc2256de400546d8a/fb8a7db2b3c0c933c2256db0004c218e?OpenDocument

Virressä voi nähdä sen tekijän oman elämän sietämättömän ristiriitaisen dualistisuuden. Hänen elämäänsä kuului toisaalta kapakkakulttuuri juomalauluineen ja toisaalta hengellisen ja iankaikkisen elämän kaipuu. Ilmeisen ristiriitainen persoona, jonka kuolemakin oli väkivaltainen.

Samantapaista iankaikkisuuden pituuden ja hirmuisuuden julistusta riittävän kauan (missä tahansa) kuunneltuaan aikuinenkin voi reagoida kuoleman ajatukseen pelolla.

Uskovaisten kannattaa mieluummin kiinnittää katseensa Jeesukseen ja taivaaseen ja jättää helvetin mietiskely vähemmälle. Niin minä teen.