Uskonnollisuus vaiko ei??

tuo on hauska ja realistinen pätkä :)

env ielä katsonut linkkiä, mutta jotenkin oletan että huumoria seuraa. Pitänee katsoa.

Kuitenkin tuli mieleeni tuossa iltamyöhällä kerran portailla tupakoidessani (hyi minua) että hitto, pitäisikö yrittää. Yrittää hetken verran nähdä maialma sellaisena kuin teisti sen näkee, rehellinen, jumalaan uskova teisti joka näkee jumalan rakkautena ja joakisessa elävässä olennossa? Toimin siis. Katkaisin päälle, ja teismilasit silmille. Oli se hetken aikaa hauskaa mutta mietin kyllä, voiko se jäädä päälle? Voinko hurahtaajso yritän tarpeeksi kauan? Jos totutan tiseni niihin mantroihin, ja saan itseni tuntemaan oloni turvalliseksi niissä? Ajatus alkoi hirvittää. Mutta valvotuissa olosuhteissa aion kokiella rajojani vähän tuon suhteen, kuinka pitkälle voi mennä. Kuinka syvälle teistin mieleen voi mennä.

***

Tätä voisi jopa sanoa varsinaiseksi aloitukseksi ja tuota aloitusta lähinnä ei niin loppuun ajateltuna ajatuksena, mikä itseasiassa pitää varsin hyvin paikkaansa.
Siis se etten varsinaisesti muodostanut mitään kunnollista ajatusta aloitusta tehdessäni, mikä saattanee johtua kyseisenä ajankohtana vallinneesta mielentilastani.
Tai ehkä se johtuu kuumeesta???
Paljon ajatuksia. Huono toteutus.
Ikäänkuin ajatukset tulisivat väärässä järjestyksessä...... niinkuin nyt....

Asiaan.

Siis uskonnollisuus vaiko uskonnottomuus.

No minä ateistina olen tietenkin päätynyt lopputulokseen joka on uskonnottomuus, ei niin etten olisi valmis muuttamaan kantaani.

Viime aikoina harrastamani kristinuskon lähes yksipuoleinen kritisointi laittoi minut ajattelemaan uskoa, siis uskonnollista uskoa kokonaisuutena, hieman tarkemmin ja päädyin seuraavaan lopputulokseen.

Esittämäni kritiikki kristinuskoa kohtaan ei ollut reilua.
Olisi pitänyt muistaa mainita että minulle kaikki uskonnot ovat aivan saman arvoisi.

Esitän siis pahoitteluni kaikille ei kristillisille uskontokunnille siitä että unohdin mainita heidät kirjoituksissani.
-----

Uskovat väittävät usein että minä ateistina taikka asteistit ylipäätään perustavat maailmankatsontansa ja ideologiset asemansa jollekkin uskomukselle jota ei voida perustella ja näin ollen myös ateitit toimivat perustelemattomista lähtökohdista.

En voi tietenkään puhua ateistien puolesta mutta minä yksilönä, joka satun myös olemaan ateisti, en tunnista tälläistä kuvausta ja se johtuu tästä.

Tätä en ole kertonut varmaankaan kenellekkään aikaisemmin.
Minä aloitin täysin puhtaalta pöydältä uudelleen.
Toisinsanoen minä hävitin täydellisesti, loogisissa rajoissa tietenkin, oman ideologisen, aatteellisen ja katsonnallisen pohjani joka minulla oli ja rakensin sen kokonaan uudestaan.
Ei ollut helppoa tämä.

Aloitin pohjalta: Olettamus minkään asian X olemassaolosta ei ole perusteltua ainoastaan olettamalla että X on todellinen.
Minun henkilökohtainen käsitykseni todellisuudesta ei välttämättä anna todellista kuvaa siitä mikä on todellista ja tästä syystä jonkin olemassolon varmistamiseksi tarvitaan minun itseni ulkopuolinen varmentaja.

Kun pääsin sitten kysymyksiin filosofisista konsepteista kuten uskonnolliset ideologiat en vain löytänyt niistä mitään sellaista rakennetta jonka uskominen todelliseksi olisi oikeutettua.
Totesin olevani ateisti, uskonnoton.

Uskonnollisuus ei vaan enään ollut vaihtoehto.

Tämän puolestani olen sanonut aikaisemminkin.

Perustelemattomat ja sokeasti hyväksytyt uskonnolliset ideologiat tuhoavat ihmisten kyvyn erottaa todellisuuden fiktiosta, mahdollistaa samankaltaisten perustelemattomien väitteiden hyväksymisen ja johtaa toimintaan joka on perustelematonta.

Tästä syystä uskonnottomuus on aina uskonnollisuutta parempi vaihtoehto.

Tuo oli hyvä opetusvideo, pakko myöntää. Parempi katsoa kuin katua.

tilaamani kirja Suomen noitavainoista. Heti kirjan alkuun on laitettu mielestäni mainio oivallus.

"Miksi? Ihmisellä on tarve ymmärtää ja selittää havaintonsa. Jolleivät muut keinot tunnu luotettavilta, ihminen uskoo. Mutta ihmiselle ei riitä, että hän uskoo: uskostaankin hän kehittää oppirakennelman, uskonnon. Ennen pitkää hän alkaa vaatia, että muut uskovat samoin."
Synnin palkka on kuolema-kirjasta (M. Nenonen,T. Kervinen)

Pikaselaukselta, tulin siihen tulokseen, että bubis on hyvin onnekas että syntyi näinä uskottomina aikoina. 1500-luvulla bubis olisi mestattu suuren suunsa vuoksi jo n. 2 vuotiaana.

Älkää hyvät ihmiset edes leikitelkö ajatuksella uskovaisuudesta, siinä menee puurot ja vellit sekaisin hyvin pian ja ihmisiä kuolee.