Uskovat taistelevat kovimmin

niitä ns. kristittyjä, jumalisia, mutta ei oikeasti henkohtaisessa uskossa Jeesukseen. Ja toisekseen, oli sitten uskova tai ei, eloonjäämisen vaisto on luonnollista, ei kukaan halua suosista poistua tästä ainutkertaisesta elämästä, joka on lahjana kohdalleen saanut!

http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=145261

tiedä tuonpuoleisista muuta kun sen että "Täytyy tietää saatanan kavalat juonet että sitä voi vastustaa."
Niin uskovaiset on joskus mulle opettaneet. Must oli aika karseaa että he äkkiä halusivatkin kääntää ajatukset pois Jeesuksesta saatanaan.
Sitten kaiken aikaa odoteltiin vaan hetkeä milloin päästään ylistämään Jumalaa.
Mä en tuntenut koskaan mitään Pyhää Henkeä niissä kokouksissa vaikka olevinaan Pyhän Hengen kanssa puhuttiin "uusin kielin."
Eihän he voi mistään tuonpuoleisista tietääkkään, kun ovat niin kiinnostuneita vaan toisistaan ja kaikesta rahasta.
Six oon mennyt vapaakirkkoon ja liittynyt siihen ennemmin ettei tartte moiseen osallistua.
Raamatussa lukee:(Room.10:14)"Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla ellei kukaan julista?
15. Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan kirjoitettu:"Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askeleet!"
16. Mutta kaikki eivät ole olleet evankeliumille kuuliasia. Jesaja sanookin:"Herra, kuka on uskonut meidän sanomamme?"
17. Usko syntyy kuulemisesta,mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.
18. Nyt kysyn: eivätkö kaikki ole kuulleetkaan sitä? Varmasti ovat:
- Heidän äänensä on kaikunut kaikkialle, heidän sanansa maan äärin asti.
19. Mutta eikö Israel ole sitä käsittänyt?
Jo Mooses sanoo:
-Minä saan teidät kadehtimaan kansaa, joka ei ole kansa,
vihaamaan pakanoiden ymmärtämätöntä joukkoa.
20. Jesaja sanoo vielä rohkeammin:
-Ne, jotka eivät minua etsineet ovat minut löytäneet,
olen ilmaissut itseni niille, jotka eivät minua kysyneet.
21. Israelista hän sen sijaan sanoo:"Päivästä päivään olen ojentanut käsiäni uppiniskaista ja vastustelevaa kansaa kohti."

Niinhän se on että toinen näkee puoleksi tyhjän vesilasin, toinen siinä samassa puoleksi täyden vesilasin.
Entäs jos uskovaiset pitävät elämästä niin paljon että haluvat elää. Toiseksi "eloa on paljon, työmiehiä vähän".

Tiedän kyllä monia uskovaisia, jotka ovat kieltäytyneet hoidosta, koska ovat kokeneet oman tehtävänsä maailmassa tulleen suoritetuksi, ja ovat siten kokeneet olevansa valmiita siirtymään Jumalan luo.

Yritän tässä itse eläytyä kuolevan ihmisen tilanteeseen. Miten itse toimisin? En pysty antamaan aivan yksiselitteistä vastausta, koska...

1) Asiassa ei ole kyse pelkästään siitä, että pääsen maailmasta Jumalan luo. Kyse olisi hyvin paljon myös siitä, kokisinko elämäntehtäväni tulleen suoritetuksi.

2) En osaa etukäteen sanoa, missä itselläni kulkisi raja sen suhteen, mitkä lääketieteelliset tavat laskisin keinotekoiseksi elämän pidentämiseksi. Missä tilanteessa toteaisin, että "jos Jumalalla on vielä minulle jotain tärkeää tehtävää maailmassa, niin hän parantaa minut."

Näistä syistä johtuen asia ei ole aivan yksiselitteinen.

Lisäksi asiaa saattaa mutkistaa vielä sekin, että jotkut "uskonnolliset" ihmiset eivät välttämättä ole varmoja siitä, onko heidän asiansa Jumalan kanssa kunnossa. Kokevatko he olevansa valmiita kohtaamaan Jumalan. Silloin voi olla halu pitää kiinni elämästä ja hoidella asiansa kuntoon.

Sitten voi olla monia "uskonnollisia" ihmisiä, jotka kyllä kokevat asiansa olevan kunnossa Jumalan kanssa, mutta jotka kokevat tehneensä liian vähän hyödyllisiä asioita Jumalan valtakunnan edistämiseksi. Silloinkin voi olla halu pitää kiinni elämästä.

Tai ehkä on huoli joistain sukulaisista, joilla ei ole asiat Jumalan kanssa kunnossa. Silloin voi haluta olla maailmassa vielä pidempään, jotta voisi olla vaikuttamassa siihen suuntaan, että nämä sukulaiset tulisivat tuntemaan Jumalan.

---

Eli ei todellakaan yksinkertainen tämä asia!