Kuoleva kansakunta

Venäjän poliittiset toimijat ja viranomaiset määrittelevät syntyvyyden liian alhaiseksi ja täten ongelmaksi. Väestön absoluuttinen väheneminenjaerityisesti miesten lyhyt eliniän ennusteovat muodostaneet koko yhteiskunnan läpäisevän puheen ”demografisesta kriisistä” tai jopa”demografisesta katastrofista” tai ”kuolevasta kansakunnasta” (Vishnevsky 1996; Rivkin-Fish 2006). Hegemoninen väestödiskurssi, jota Rivkin-Fishin (2006) mukaan erityisesti nationalistit ovat ruokkineet, on toiminut ja toimii väestöpoliittisten toimien legitimaationa.

”Yhtenä keskeisenä mittarina, joka kuvaa naisille annetun lääketieteellisen avun laatua ja naisten terveydentilaa, voidaan pitää äitiyskuolleisuutta. Tämä tunnusluku ei viime vuosina näytä alenneen Venäjän federaatiossa. Ko. luku ylittää miltei 2,5 kertaa vastaavan keskieurooppalaisen tason. Äitien kuolleisuuden syynä ovat useimmiten abortit, verenvuoto ja raskausmyrkytykset, kun samalla on todettava, että asiantuntijoiden mukaan 2/3 näistä kuolemantapauksista olisi ollut ennaltaehkäistävissä.” (Turvallinen äitiys.)

”Vaikeudet valtiontaloudessa ja sosiaalisessa kehityksessä heijastuivat mm. erityisen korkeina sairastavuus- ja kuolleisuuslukuina sekä matalana syntyvyytenä ja vaikuttivat äitien ja lasten terveydentilaan ja ravinnon laatuun, erityisesti syrjäytyneen väestönosan keskuudessa, sosiaalisen eriarvoistumisen yhä syventyessä. Näin ollen, Venäjän väestön terveydentilasta tehdyn valtiollisen selvityksen mukaan työikäisistä kuolleista miesten osuus on n. 80 %. Miesten kuolleisuus on neljä kertaa korkeampi kuin naisten ja 2–4 kertaa korkeampi kuin kehittyneissä maissa.”
(Terveys 2003–2010.)

(Tyttärien vastuu
Terveyshuoli osana Venäjän alhaisen syntyvyyden retoriikkaa)