http://www.israel-apu.org/siionista/Siion04b.pdf
asiaa löytyy enemmänkin, eli opetusta Siionista.
leike.
Ajat ja aikakaudet raamatullisessa kalenterissa
Joseph Shulam
Kalenteri rytmittää sekä maallista että hengellistä elämäämme. Raamatullinen kalenteri perustuu
kuun kiertoon, mikä on raamatullisissa juhlissa hyvin tärkeätä. Sekä pääsiäinen että lehtimajanjuhla
ovat tiukasti kytketty kuun kiertoon. Molemmat alkavat illalla kuukauden 14. päivä. Neljännentoista
päivän yö on aina täydenkuun aika. Kun siis Israelin lapset Mooseksen johdolla lähtivät Egyptistä
pääsiäisen illalla, oli täysikuu. Myös lehtimajajuhla osuu täydenkuun aikaan. Tämä yhdistää kalenterin
kosmisiin tapahtumiin ja kaikkeen Jumalan luomaan.
Nämä asiat ovat tärkeitä, sillä ne muistuttavat meitä siitä, että tämä maailma on Jumalan ja Hänen
luomansa. Raamatullinen kalenteri antaa Jumalan luomakunnalle yhtenäisen rytmin luonnon, maailmankaikkeuden
ja Jumalan ihmisten välillä.
Raamatullisella ajan käsitteellä on alku ja loppu. Daniel 12:4 sanoo: "Mutta sinä Daniel, lukitse
nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy."
Iankaikkisuuden tulkitaan usein virheellisesti tarkoittavan "loputonta". Heprean kielen sanoilla,
jotka raamatussa käännetään "iankaikkisuudeksi", on hepreaksi hyvin erilaisia merkityksiä. Hepreaksi
niillä on rajaus. Tämä ei tarkoita sitä etteikö kreikkalainen Uusi Testamentti tarkoittaisi "ikuinen"
- "aina". Hepreaksi sanomme "Ad Olam" tai "Le Olam" tai persoonallisemmin "Ledoroteichem"-
"kaikille sukupolvillenne". Kaikissa näissä heprean sanonnoissa on ikuisuuden tuntu,
muttei loputtomuuden. Sen perusteella mitä tiedämme nyt, näyttäisi siltä, ettemme voi unelmissammekaan
kuvitella, mitä tarkoittaa olla olemassa ikuisesti.
Kol. 2:16-17 kertoo meille, että Sapatit, uskonnolliset juhlat ja uudet kuut ovat varjo tulevasta: "Älköön
siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uuden
kuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen".
Vsk 16 - Syyskuu 2004 - Elul 5764
6
Jos raamatullisen kalenterin juhlat ovat varjo tulevasta, meidän pitää ymmärtää, että varjon kautta
me näemme todellisuuden. Länsimaisessa yhteiskunnassa jonkin arvoa vähätellään, kun puhutaan
varjosta. Varjo ei ole kovin tärkeä. Mutta Lähi-idän kulttuurissa varjo on hyvin merkittävä. Se
muodostaa ennakolta kuvan todellisuudesta, joka on juuri tulossa. Kun näet varjon lähestyvän kulman
takaa, tiedät että jotakin todellista seuraa aivan varjon perässä.
Mielestäni sen takia, koska historiallinen kristillisyys omaksui kreikkalaisen kulttuurin varhain, sen
on ollut vaikea ymmärtää "varjoa" ja sen "todellisuutta". Länsimaiden kristillisyys ymmärsi "varjon"
tässä tekstissä mustamaalaamaan sapattia ja juhlia. Tämä ajatus ei olisi käynyt mielessäkään
apostoleilla tai Paavalilla, joka itsekin piti kaikki juutalaisten perinteet ja lait (vrt. Ap.t. 28:17).
Seuraavassa kerron lyhyesti kunkin juhlan luonteesta:
Sapatti
Jokainen viikko on jaettu luomisyksikköihin. Joka viikko toistamme sitä rytmiä, jolla Jumala loi
taivaat ja maan. Elämäsi on aivan toisenlaista, jos olet tietoinen että tämä on Jumalan maailma, jonka
Hän on luonut ja josta Hän, itse Kaikkivaltias pitää huolen.
asiaa löytyy enemmänkin, eli opetusta Siionista.
leike.
Ajat ja aikakaudet raamatullisessa kalenterissa
Joseph Shulam
Kalenteri rytmittää sekä maallista että hengellistä elämäämme. Raamatullinen kalenteri perustuu
kuun kiertoon, mikä on raamatullisissa juhlissa hyvin tärkeätä. Sekä pääsiäinen että lehtimajanjuhla
ovat tiukasti kytketty kuun kiertoon. Molemmat alkavat illalla kuukauden 14. päivä. Neljännentoista
päivän yö on aina täydenkuun aika. Kun siis Israelin lapset Mooseksen johdolla lähtivät Egyptistä
pääsiäisen illalla, oli täysikuu. Myös lehtimajajuhla osuu täydenkuun aikaan. Tämä yhdistää kalenterin
kosmisiin tapahtumiin ja kaikkeen Jumalan luomaan.
Nämä asiat ovat tärkeitä, sillä ne muistuttavat meitä siitä, että tämä maailma on Jumalan ja Hänen
luomansa. Raamatullinen kalenteri antaa Jumalan luomakunnalle yhtenäisen rytmin luonnon, maailmankaikkeuden
ja Jumalan ihmisten välillä.
Raamatullisella ajan käsitteellä on alku ja loppu. Daniel 12:4 sanoo: "Mutta sinä Daniel, lukitse
nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy."
Iankaikkisuuden tulkitaan usein virheellisesti tarkoittavan "loputonta". Heprean kielen sanoilla,
jotka raamatussa käännetään "iankaikkisuudeksi", on hepreaksi hyvin erilaisia merkityksiä. Hepreaksi
niillä on rajaus. Tämä ei tarkoita sitä etteikö kreikkalainen Uusi Testamentti tarkoittaisi "ikuinen"
- "aina". Hepreaksi sanomme "Ad Olam" tai "Le Olam" tai persoonallisemmin "Ledoroteichem"-
"kaikille sukupolvillenne". Kaikissa näissä heprean sanonnoissa on ikuisuuden tuntu,
muttei loputtomuuden. Sen perusteella mitä tiedämme nyt, näyttäisi siltä, ettemme voi unelmissammekaan
kuvitella, mitä tarkoittaa olla olemassa ikuisesti.
Kol. 2:16-17 kertoo meille, että Sapatit, uskonnolliset juhlat ja uudet kuut ovat varjo tulevasta: "Älköön
siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uuden
kuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen".
Vsk 16 - Syyskuu 2004 - Elul 5764
6
Jos raamatullisen kalenterin juhlat ovat varjo tulevasta, meidän pitää ymmärtää, että varjon kautta
me näemme todellisuuden. Länsimaisessa yhteiskunnassa jonkin arvoa vähätellään, kun puhutaan
varjosta. Varjo ei ole kovin tärkeä. Mutta Lähi-idän kulttuurissa varjo on hyvin merkittävä. Se
muodostaa ennakolta kuvan todellisuudesta, joka on juuri tulossa. Kun näet varjon lähestyvän kulman
takaa, tiedät että jotakin todellista seuraa aivan varjon perässä.
Mielestäni sen takia, koska historiallinen kristillisyys omaksui kreikkalaisen kulttuurin varhain, sen
on ollut vaikea ymmärtää "varjoa" ja sen "todellisuutta". Länsimaiden kristillisyys ymmärsi "varjon"
tässä tekstissä mustamaalaamaan sapattia ja juhlia. Tämä ajatus ei olisi käynyt mielessäkään
apostoleilla tai Paavalilla, joka itsekin piti kaikki juutalaisten perinteet ja lait (vrt. Ap.t. 28:17).
Seuraavassa kerron lyhyesti kunkin juhlan luonteesta:
Sapatti
Jokainen viikko on jaettu luomisyksikköihin. Joka viikko toistamme sitä rytmiä, jolla Jumala loi
taivaat ja maan. Elämäsi on aivan toisenlaista, jos olet tietoinen että tämä on Jumalan maailma, jonka
Hän on luonut ja josta Hän, itse Kaikkivaltias pitää huolen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
KATKELMA 7. PV ADVENTTISEURAKUNNAN SAPATTILÄKSYSTÄ
- helmikuulta 2009
Minkälainen isoäiti oli sisar Ellen. G. White?
Hänelle oli kasvanut rakastavan Jeesuksen seurassa jaloja
luonteenpiirteitä. Hänellä oli kärsivällisyyttä, ystävällisyyttä,
hienotunteisuutta, lempeyttä, ymmärtämystä jne. Miten monien
lapsukaisten elämä olikaan onnellista hänen seurassaan. Hän
kertoi heille mielenkiintoisia kertomuksia menneistä ajoista,
jolloin hän puolisonsa kanssa työskenteli yhdessä vahvistaakseen
seurakuntia. Hän lohdutti kiusattuja.
Kerran erästä pientä
lapsukaista kiusoiteltiin, että tohtori on tuonut hänet laukussaan ja
hänet on adoptoitu, mutta sisar White kertoi ystävällisesti
totuuden: ”Ei sinua ole adoptoitu; ja vaikka olisikin, olisimme
rakastaneet sinua silti yhtä paljon kuin nytkin.”
Joskus lapsukaiset olivat tottelemattomia tai laiminlöivät
velvollisuuksiaan, niin hän saattoi jättää asian hautumaan ja sanoi,
että ne selvitetään sitten illalla ja niin lapsukaisten mieli rauhoittui
heti ja valmistauduttiin nuhtelua ja ojennusta saamaan illalla.
Useasti hän joutui jättämään lapsukaiset vieraiden hoitoon ja
äidin rakkaus kehotti eräänä kertana häntä kirjoittamaan kirjeen,
jossa hän kehotti kuuliaisuutta hoitajia kohtaan, välttämään
paholaisen tuomia ajatuksia ja hillitsemään mielensä, niin voi
nauttia onnellisesta elämästä.
Raamatulliset neuvotkaan eivät
unohtuneet hänen mielestänsä. Ei hän kehunut kasvatustaitojaan,
vaan avoimesti ja vilpittömästi kysyi Taivaallisen Isän tahtoa.
Hän kehotti myöskin rehelliseen elämään ja hyvin ystävällisesti
nuhteli väärintekijää ja kertoi hänelle pelastavasta Vapahtajasta.
Tulokset tällaisesta kauniista menettelystä olivat tosi mahtavat,
eräästä neitokaisesta tuli kaikkien iloksi vilpitön kristitty!
Ei hän ollut pelkästään ihmisille ystävällinen, vaan myös
eläimille ja sen eläimetkin ilmaisivat. Poni hirnahti
tervehdyksensä hänelle, kun hän tuli latoon ja jäi kaula ojossa
hyväilyjä odottamaan.
Eräänä kertana hän näki miehen lyövän
luisevaa tammaa ylämäessä, kun sillä oli liian raskas kuorma
vedettävänä. Hän nuhteli miestä ja mies totteli ja purki
kuormaansa kevyemmäksi, jotta tamma jaksoi taas kulkea
eteenpäin.
Kostuta myötätunnon kyynelillä, paista suurpiirteisyyden
pannussa
Lähde:http://www.spaup.org
http://www.spaup.org/Sapatin Vartia tammi-helmikuu 2009.pdf
Hmmm ... miksei esitellä nykyajan immeisiä?