kuoleman jälkeen? Tai onko kuolemaa elämän jälkeen?
Onko
elämää,..
12450
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Missä?
kysymyksiä? Ei se mitään.
Elämä on ikuista. Fyysisen kehon elämä on väliaikaista. Syntymä ja kuolema ovat fyysisen elämän rajat, mutta itse ELÄMÄ/HENKI jatkaa elämän lukemattomissa eri mahdollisuuksissa.
Elämää on ehdottomasti kuoleman jälkeen taivaassa ja vain siellä ja kuolemaa on kuoleman jälkeen kadotuksessa. Kummassakin eletään iankaikkisuus
kuka nyt ikuisuudessa loppujenlopuksi jaksaisikaan..
Uskovaiset ovat kovin mukavuudenhaluisia, laiskoja ja vetelehtisivät ikuisuudessa loputtomiin.
Loman jälkeen alkavat aina työt, koskee myös uskovaisia.
millaista ikuisuudessa on? Miksi ihmisillä on sellainen käsitys että taivaassa vaan oleillaan tyhjänpanttina tekemättä mitään? Se käsitys, minkä olen saanut niiden kertomuksista, jotka ovat saaneet taivasmatkoja tehdä, taivaassa ei laiskotella vaan siellä on ahkera iloinen työnhyörinä. Mutta sitäkään ei voi ymmärtää tämän maailman mielellä, joka kokee monesti työn hyörinän vaivana ja vastuksena.
minä olen saanut sellaisen kuvan että siellä levätään ja ehkä on jonkinlaista pientä puuhastelua/seurustelua/opiskeluia.
Olemmehan kuitenkin aineettomia ja sukupuolettomia "valo-olentoja" siellä, varsinainen kehittyminen ja sen eteen työnteko tapahtuu täällä aineen maailmassa.
Sielu ei kyllä "valmistu" Jumalaksi yhdessä elämässä, siihen mene tuhansia elämiä.
että on, mutta aika ei ole meidän aikaa. Toivon että tutkimukset tässäkin asiassa jatkuvat.
Omat kokemukset, sekä muiden.
Ei ole elämää ennen kuolemaa, eikä kuolemaa elämän jälkeen.
Uskonto on ihmisen keksintö ja kuolemanjälkeiseen elämään uskominen harha, jonka ihminen keksi silloin, kun tuli tarpeeksi tietoiseksi itsestään ja kuolemasta. Uskontoevoluutio kehittytti jonkinlaisen suojan ihmiselle kuolemanpelkoa vastaan. Maailmahan olisi täynnä sekoilevia ihmisiä, jos kaikki vaipuisivat epätoivoon menetettyään uskonnon luoman turvan.
Itse en yksinkertaisesti voi uskoa mihinkään ja pystyn tiedostamaan sen, että kun kuolen, on pelkkä pimeä tyhjyys, eikä ole omaa mieltä enää ajattelemassa mitään tai havaitsemassa muun elämän kehittymistä eteenpäin. Tuo tunne on aika perseestä kun se tulee, mutta ei voi mitään. Pidän sitä silti vahvuutena, että tiedostan kuoleman enkä pelkää sitä. Se ei silti tarkoita ettenkö omistaisi eettistä ja moraalista ajattelukykyä.
Äidin hautajaisissa pappi väitti että vainaja herätetään uudestaan mutta rajan toisella puolella, jossa ei ole surua, valituksia yms.
Mistä helvetistä pappi sen voi tietää kun ei varmasti itse ole siellä "paratiisissa" käynyt.
kun hopealanka on katkennut.
Se olisikin kuoleman hetkellä yksi neuvo että pitäisi pysyä hereillä ja pyrkiä pois maan piiristä "ottaa Ritolat" heti.
Pappi oli kyllä osittain oikeassa ja itseasiassa onhan hän siellä joskus ollutkin.